Pitkä matka paratiisiin - Leah Chishugi

Kirjan nimi:Pitkä matka paratiisiin (A Long Way From Paradise)
Kirjoittaja: Leah Chishugi, suomentanut Anu Nyyssönen
Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2012
Sivumäärä: 356
Mistä: Oma

'' Tie oli tulvillaan ruumiita. Ihmisiä oli silvottu, kun nämä olivat yrittäneet paeta. Kävellessä yritimme löytää jalansijaa ruumiiden välistä, niiden väistelystä oli tullut jo rutiinia. Osasin ajatella enää vain eteenpäin pääsemistä. Tiesin, että valitsimmepa minkä reitin hyvänsä, kohtaisimme ruumiita. Ne olivat kuin syksyn lehdet: vaikka kaikki siivoaisi pois, seuraavana päivänä putoaa lisää.''
s. 113

Tämä kirja on Leah Chishugin omaelämänkerrallinen teos paostaan Ruandan kansanmurhan keskeltä. Hän eli lapsuutensa Zairessa suuren ja varakkaan perheensä kanssa. Hänen elämänsä oli etuoikeutettua ja hiukan hemmoteltua. Leah teki satunnaisesti mallin töitä ja 17-vuotiaana hän sai ensimmäisen lapsensa Jean-Lucin ja he muuttivat takaisin kotimaahansa Ruandaan. Huhtikuussa 1994 kansanmurha alkoi koko kauheudessaan. Äärihutut järjestäytyivät ja interahamwit rupesivat kiertämään, ainoana tavoitteenaan puhdistaa maa torakoista. Leah on tutsi. Hän oli torakka.

'' Tirkistelin kauhuissani. Josephinen taloa ympäröivän bambuaidan rei'istä ja kirkaisin mielessäni, kun näin kauniin nuoren naisen, jonka vatsa oli viilletty halki. Hän makasi maassa ja vaikersi ääneen.
´´ Katsotaanpa miltä tutsivauva näyttää´´, yksi interahamwen miehistä nauroi. Hänen kätensä ja vaatteensa olivat naisen veren tahrimat. Miehessä ei ollut mitään inhimillistä. - -
´´ Tuo kuoleva nainen tuolla kadulla on hutu. He eivät edes tiedä eivätkä välitä siitä, ketä he tappavat, kun ovat kerran päässeet veren makuun. ´´ ''
s. 77

Koko Ruanda menee sekaisin ja kadut lainehtivat verestä. Leah piiloutui lapsensa kanssa, mutta ainut keino selvitä hengissä on paeta Zaireen. Matka on pitkä ja vaarallinen, mutta kaikki ajatukset leahin päässä keskittyvät vain yhteen asiaan - selviytymiseen. Onneksi matkanvarrelta löytyy myös monia hyviäkin ihmisiä, jotka auttavat häntä eteenpäin, mutta kehen voi todella luottaa, kun on nähnyt aviomiestenkin teurastavan omia tutsi vaimojaan ja lapsiaan. Kuin ihmeen kaupalla Leah pääsee Zaireen, mutta hän ei tunne oloaan vieläkään turvalliseksi. Näin pakomatka jatkuu, ja Leah tulee huomaamaan, ettei mikään paikka ole tarpeeksi kaukana Ruandasta. Missään hän ei pysty todella hengähtää.

'' Kun ensi helpotus onnistuneesta paostamme kaikkosi, tilalle nousivat ahdistus ja epätoivo. Arkipäiväisestä elämästä selviytyminen tuntui ylivoimaiselta haasteelta.''
s. 167

Ei sitä pysty edes kuvittelemaan, mitä ruandalaiset ovat joutuneet kokemaan, ja ennen kaikkea, miten joku on voinut selvitä hengissä siitä. Hirveätä edes ajatella, mitkä syyt ovat johtaneet tuohon, koska tuskin kukaan ryhtyy silmittömästi murhaamaan kokonaista ryhmää ilman mitään todella painavia syitä, vaikka silloinkin se tuntuu järjettömältä. Kirja alussa oli parin sivun tiivistelmä Ruandan, Zairen ja kansanmurhan vaiheista.  Kuitenkin tuntuu käsittämättömältä, miten ihmisissä pystyy syttymään tuollaista julmuutta. Ilmeisesti olen naiivi, mutta olisin toivonut, että tuollaisia kauheuksia ei enää tapahtuisi.

Kirja on vaikuttava, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se räväyttää kansanmurhan kauheudet vasten kasvoja. Tietysti olin kuullut Ruandan kansanmurhasta aiemmin, mutta tämä oli todella silmät aukaiseva lukukokemus. Kuitenkin kaiken tuon pahuuden keskellä oli pieni ripaus toivoa. Ihmisten hyvyyttä ja inhimillisyyttä tuotiin myös esiin, kun he auttoivat Leahia pakenemaan. Toivo paremmasta tulevaisuudesta ja leahin uskomaton sitkeys olivat myös hyvin ihailtavia. Verta hyytävistä tapahtumista huolimatta  tästä jäi tunne, että kaikki on mahdollista. Joku todella pystyi selviämään hengissä tuollaisesta helvetista.

Tähdet: * * * *

Tämän ovat lukeneet myös mm. Norkku/nenä kirjassa, Mari A:n kirjablogi ja Mai Laakso/Kirjasähkökäyrä

Seitti - Agatha Christie

Kirjan nimi: Seitti (Spider´s Web)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Kirsti Kattelus
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1954, suomennos 2012
Sivumäärä: 192
Mistä: Oma

Clarissa on diplomaatti Henry Hailsham-Brownin vaimo, joka elelee joksenkin tylsää elämää maalla antiikkikauppiaalta vuokratussa talossa Henryn ja tämän tyttären Pippan kanssa. Ainut huolenaihe on talon mukana tullut tomera puutarhuri neiti Peake, joka ei oikein tule toimeen muun henkilökunnan kanssa. Muuten Clarissa piristää elämäänsä keksimällä juttuja sekä leikkimällä ajatuspeliä ''Entäpä...''.

'' Jeremy voihkaisi koomisen ärtyneenä. ´´Clarissa´´, hän kysyi, ´´Puhutko sinä ikinä totta?´´
´´Totta kai puhun -toisinaan´´, Clarissa myönsi. ´´Mutta kun minä puhun totta, kukaan ei ikinä näytä uskovan minua. Se on hyvin kummallista.´´ ''
s. 13-14

Eräänä päivänä talolla Clarissaa tapaamassa on hänen huoltajansa sir Rowland, tämän tuttu Hugo sekä Jeremy. Tästä olisi jo ollut tarpeeksi virikkeitä Clarissalle, pystyihän hän hauskuttaa itseään juksuttamalla muita, mutta sitten hän löytää olohuoneestaan ruumiin. Mitä hän voi tehdä, kun Henrylle on tulossa äärimmäisen tärkeitä vieraita sinä iltana? Onneksi Clarissalla on pitkäs perinteet juttujen keksimisestä, joten kyllä hän jotakin keksii...

Tarinassa tapahtuu paljon ja yllättäviä juonenkäänteitä oli lukuisia. Jälleen kerran Christie onnistui puijaamaan minua ja kunnolla. Kirja oli viihdyttävä ja Clarissan juttuja oli hauska seurata, koska koskaan ei voinut olla varma mitä hän taas keksisi. Ainut asia joka varsinaisesti häiritsi oli se, että kaiken pystyi kuvittelemaan näyttämölle. Tämähän on alkujaan Christien kirjoittama näytelmä, jonka Charles Osborne on sovittanut romaaniksi. Kaikki tapahtui olohuoneessa, ja koko ajan ihmiset vain seilasivat sisään ja ulos sieltä. Tarinaa kuljetettiin myös eteenpäin lähes ainoastaan dialogilla, joka olisi käynyt puuduttavaksi, jos kirja olisi ollut vähänkin pidempi. Itse mysteeri oli kuitenkin nautittava, joten eipä tässä nyt taaskaan paljoa valittamista ole.

Tähdet: * * *

Lue oman hyllyn kirjat -haaste on tilanteessa 12/65

Vesipuutarhat - Alan Drew

Kirjan nimi: Vesipuutarhat (Gardens of Water)
Kirjoittaja: Alan Drew, suomentanut Satu Leveelahti
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:  2008, suomennos 2009
Sivumäärä: 391
Mistä: Oma

'' Istanbul 1999. itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria.''
Takakansi

Eräänä yönä maa tärisi ja talot romahtivat. Sinan luuli menettäneensa poikansa ja yläkerran amerikkalaisperhe äitinsä. Se mitä maanjäristyksen jälkeen tapahtui laittoi Sinanin kiusalliseen asemaan. Hän jäi kiitollisuudenvelkaan - ja vielä amerikkalaiselle. Tilannetta ei yhtään helpota se, että Sinanin tytär Irem rupeaa kulkemaan tuon amerikkalaisen Marcusin pojan Dylanin kanssa. Telttaleirissä alkaa kuiskuttelu, mikä laittaa Sinanin vaikea päätöksen eteeen. Toisessa vaakakupissa on Iremin onni ja toisessa Sinanin ja ennen kaikkea hänen palvoman poikansa Ismailin kunnia. Voiko hän antaa tottelemattoman tyttärensä hairahduksen pilata niin rakkaan poikansa nimen?

Kirjassa on kuvattu perinteiden ja kulttuurien yhteentörmäyksiä. Naisen paikka oli kotona, eikä Iremin äiti Nilüfer voinut katsoa läpi sormiensa tyttärensä kapinaa naisen roolia vastaan. Oikeastaan Nilüfer oli tässä asiassa jyrkempi kuin Sinan, joka puolestaan kamppaili ristiriitaisten tuntemuksiensa kanssa. Fakta oli kuitenkin se, että molemmat vanhemmat palvoivat Ismailia, mikä sai Iremin tuntemaan itsensä arvottomaksi. Olisi kyllä hyvin rankkaa olla Iremin asemassa. Tässä valossa on aika ymmärrettävää, miksi vapaamielinen amerikkalainen Dylan vetosi häneen. Tämähän antoi hänelle huomiota mitä vanhemmat eivät.

'' ´´Tiedätkö sinä, mitä teidän hallituksenne teki meille etelässä?´´ Sinan kysyi.
´´Minä tiedän, mitä Yhdysvaltain hallitus antoi turkkilaisten sotilaiden tehdä´´, Marcus sanoi pitäen katseensa koko ajan jalassa.
´´Kotikyläni viereinen kylä poltettiin maan tasalle´´, Sinan jatkoi. ´´Naisia ja lapsia kuoli.´´
´´Tiedän.´´
´´Ja minkä takia?´´ Sinan sanoi. ´´Koska -´´
´´Koska te haluatte puhua omaa kieltänne, koska te tahdotte oman maanne, koska Yhdysvallat ja NATO haluavat ajaa Venäjän välimereltä.´´
´´Öljyn takia´´, Sinan sanoi. ''
s. 153

Sinan on kurdi, joka on joutunut pakenemaan kotoaan vainoja. Hänen isänsä kuoli yhdysvaltalaisen kiväärin luotiin, ja nyt hänen pitäisi luottaa ja olla kiitollisuudenvelassa yhdelle amerikkalaiselle. Yhdysvaltalaisten pystyttämässä telttaleirissa rupeaa myös leviämään amerikkavastaisuus, kun uskonnot törmäävät. Kuka nyt pitäisi käännytys yrityksistä...

Kirjan kertoma tarina elämästä luonnonkatastrofin jälkeen, mahdottomasta rakkaudesta ja kulttuurien kohtaamisesta oli hieno, mutta jotenkin se kuitenkin jäi etäiseksi ja latteaksi. En tiedä miksi, mutta tämä tarina ei päässyt ihon alle. Lukujen lyhyyden ansiosta aina kirjaan tarttuessa tuli luettua useampia lukuja kerrallaan, vaikka usein tulikin keksittyä muuta tekemistä lukemisen sijaan. Ainekset kuulostivat sen verran hyviltä, että harmittaa, kun tämä ei tuntunutkaan mitenkään erikoiselta.

'' ´´Anna kun kerron sinulle taivaasta Ismail.´´ Tämän valheen hän sentään saattoi kertoa. Yksi valhe ihmiseltä hyväksytään, etenkin jos se luo toivoa. ´´Taivaassa on hyvin vihreää, samaa syvää vihreää kuin kaikkein kauneimmissa puissa. Siellä on vesipuutarhoja täynnä jokia ja järviä ja korkeita putouksia, joissa ryöppyävä vesi kimaltelee miljoonan timantin tavoin. - - ´´ ''
s. 263

Tähdet: * * *

Tämän ovat lukeneet myös mm. Katri/La petite lectrice, Rva Kepponen/Kirjakepponen, Annelin lukuvinkit ja Sanna/Luettua

Lue oman hyllyn kirjat -haaste eteni taas tilanteeseen 11/65

Huhtikuun luetut & saadut kirjat

Huhtikuun luetut
- Huonosti käyttäytyvät jumalat, Marie Phillips
- Monte-Criston kreivi, Alexandre Dumas

Huhtikuu ei selvästikään ollut kovin hyvä lukukuukausi määrällisesti. Sain luettua kaksi kirjaa, joissa on yhteensä 1012 sivua eli 506 sivua keskimäärin kirjaa kohden. Positiivista tässä pienessä määrässä oli se, että laatu oli kuitenkin suht. hyvä. Monte-Criston kreivi ylitti huimasti odotukset ja ihastuin täysin tuohon oikeutta hakevaan yltiöpäisen rikkaaseen kreiviin. Huonosti käyttäytyvät jumalta ei yltänyt samalle tasolle, mutta varsin mukavaa hömppää kiireitten keskellä kumminkin. Monte-Criston kreivi herätti myös 1800-luku -haasteen taas henkiin, kaksi jo luettu.


Saadut kirjat

- Dora, Dora, Heidi Köngäs
- Vieraan lapsi, Alan Hollinghurst
- Haudankaivajan tytär, Joyce Carol Oates
- Akhilleen laulu, Madeline Miller
- Naimapuuhia, Jeffrey Eugenides
- Näkymätön silta, Julie Orringer

En ole nyt vähään aikaan itse hankkinut kirjoja, mistä olen hyvin ylpeä. Kirjahylly silti senkun vaan jatkaa kirjavuoren kasvatusta. Minulla oli nimittäin syntymäpäivät huhtikuussa, minkä seurauksena lahjoja sateli. Tietysti sukulaisille on selvää lukuintoni, joten monesta pakestista tupsahtikin kirja. Kaikki paitsi yksi kirja olivat lukulistallani ja siksi innostuinkin kovin ne saadessani. Erityisesti odotan tuon Vieraan lapsen sekä Dora, Doran lukemista. Rakas isosiskoni tuntee kirjamakuni niin hyvin, että hän osasi hankkia juuri loistavan kirjan, vaikka en ollukkaan siitä koskaan aiemmin kuullutkaan. Se on tuo Akhilleen laulu, joka vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Kiitos Sofia!
Sain myös kavereiltani suloisen Kuppikakut -leivontakirjan ja olen nyt aivan koukussa siinä oleviin kuviin.

Muuta
Blogini ulkonäkö muuttui nyt vähän kesäisempään ja olen aika tyytyväinen lopputulokseen (parannusehdotuksia saa laittaa). Oikeastaan ei ollut edes suunnitellut mitään muutosta, kun yhtenä päivänä vain sain inspiraation leikitellä eri teemoilla ja lopputulos olikin sen verran kiva, että päätin pitää sen =)