Kirjan nimi: Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter and the Cursed Child)
Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne, suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 432
Mistä: Lahja
' Albus
Isä...
Albus nykii Harrya kaavusta. Harry katsoo
häneen.
Luuletko että - entä jos minä olen - entä jos minut
pannaan Luihuiseen...
Harry
No mitä pahaa siinä olisi?
Albus
Luihuinen on käärmeen tupa, pimeän taikuuden... ei rohkeiden velhojen.
Harry
Albus Severus, sinä olet saanut nimesi kahdelta Tylypahkan rehtorilta. Toinen heistä oli luihuinen, enkä usko että olen koskaan tuntenut häntä urheampaa miestä. '
s. 19
Harry Potter ja kirottu lapsi alkaa siitä mihin viimeinen Potteri jäi. Tapaamme vuosien jälkeen jo aikuistuneet henkilöt, joiden lapset ovat nyt vuorostaan matkalla kohti Tylypahkan mystistä maailmaa. Näistä lapsista keskitytään seuraamaan erityisesti Harryn ja Ginnyn keskimmäistä poikaa Albusta sekä Malfoin poikaa Scorpiusta, jotka ystävystyvät muiden kauhuksi heti Tylypahkan junassa. Albus ei muutenkaan istu odotuksiin legendaarisen Potterin pojasta. Rohkelikon sijasta hänet lajitellaan luihuiseen eikä lentäminenkään oikein ota luutaa alleen.
Vuosien kuluessa Albus vajoaa yhä syvemmälle synkkyyteen ja välit isän kanssa viilenevät kuin jääkausi. Sitten Albukselle ilmestyy madollisuus korjata Harryn tekemä vääryys, kun tuhoutuneeksi luultu ajankääntäjä ilmestyy näyttämölle. Albus ja Scorpius lähtevät vaaralliselle matkalle, jonka määränpäänä on menneisyys. Nämä lapset eivät kuitenkaan pysty ymmärtämään kuinka pahasti asiat voivatkaan mennä pieleen, kun menneisyyttä lähdetään sörkkimään. Onko sieltä enää paluuta entiseen? Ja mikä on Voldemortin rooli kaikessa tässä?
' Ginny
Harry. Kauanko siitä on, kun arpeesi sattui viimeeksi?
Harry kääntyy Ginnyyn päin, hänen ilmeense kertoo kaiken.
Harry
Kaksikymmentäkaksi vuotta. '
s. 74
Ajan kanssa manipulointi on aina kiehtonut minua. Elämässä tulee jatkuvasti vastaan tienhaaroja ja valintoja, jotka ohjaavat elämämme suuntaa. Välillä sitä kuitenkin on jäänyt pohtimaan entä jos... Tämän vuoksi Kirotun lapsen aihe kiehtoi minua, sillä pienilläkin teoilla oli yllättävät suuriakin seurauksia vuosien päästä. Harmi vain, että henkilöt jäivät jotenkin hyvin etäisiksi. En tiedä onko taustalla se, että Kirottu lapsi on kirjoitettu näytelmä muotoon, jonka vuoksi siinä ei pääse hahmojen päänsisään niin tehokkaasti vai mistä, mutta totuttelua tämä kirjoitusasu ainakin vaati.
Tästä tuntui myös puuttuvan se jokin mikä teki Pottereiden hahmoista niin rakastettavia ja osittain vihattavia. Kirottua lasta lukiessa ärsyynnyin vain käytännössä jokaiseen henkilöhahmoon ketä siinä esiteltiin. Ehkä eniten näin tätä Pottereiden henkilöhahmojen moninaisuutta Malfoissa, Scorpiuksessa ja Dracossa, jotka paljastivat myös pehmeän puolensa. Harryn vanhemmuustoljailut taas eivät oikein sytyttäneet millään. Jos ei muuta niin teos tuo kuitenkin sen hyvin esiin, että lapset ovat erillisiä olioita vanhemmistaan. Ennakkoluulot pysyvät yhteisöissä kuitenkin vahvasti yllä, mikä voi hankaloittaa lasten oman roolin ja äänen löytymistä.
Kerrottakoon, että lähtöasetelmat kirotun lapsen lukemiselle olivat hyvin ristisriitaiset. Siinä missä olen kuullut Lontoon näytelmän olevan hieno niin kaikki tuttuni ovat systemaattisesti haukkuneet tämän kirjan maanrakoon. En siis odottanut kirjalta käytännössä mitään. Tätä taustaa vasten se onnistuikin yllättämään positiivisesti. Kirottu lapsi ei ollutkaan niin kuraa kuin kaikki ovat antaneet ymmärtää. Se oli itseasiassa varsin nopealukuinen ja ihan mukava paluu velhojen maailmaan. Jounenkäänteet tuntuivat kuitenkin välillä aika kaukaa haetuilta ja niiden toimivuuden voikin kyseenalaistaa. Ehkä näyteltynä ja eloon herätettynä juoni ei olisi tökkinyt niin paljon, koska silloin antaa helpommin anteeksi asioita kun on visualisaatioit ja tunnelmat mukana. Näin luettuna sitä puuttui kuitenkin se Rowlingin taika jota Potterit ovat pullollaan.
Tähdet: * * +
Muualla luettu: Kirjojen keskellä, Amman lukuhetki, Kirjakko ruispellossa, Yöpöydän kirjat, Unelmien aika ja Minun mielessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti