Soturin oppivuodet - Jin Yong

Kirjan nimi: Soturin oppivuodet (Shediao yingxiong zhuan)
Sarja: Kotkasoturien taru #1
Kirjoittaja: Jin Yong, suomentanut Riina Vuokko
Kustantaja: Moebius
Julkaisuvuosi:  1959, suomennos 2018
Sivumäärä: 544
Mistä: Kirjastosta

' "Kisa jota aion teille ehdottaa vie melkoisesti aikaa eikä siitä selviä pelkällä huimapäisellä rohkeudella ja opetelluilla taistelutempuilla, siinä koetellaan todellisia taitoja ja oikeaa viisautta. Miekoin, lyönnein ja potkuin osaa taistella jokainen, joka joskus on hiukan taistelulajeissa saanut oppia, mutta me olemme kaikki wulinin parhaimmistoa. Emme me saa vajota rahvaan tasolle ja turvautua yksinkertaisiin konsteihin, vaan meidän tulee näyttää toisille esimerkkiä ja osoittaa olevamme maineemme veroisia."

s. 141-142

 1100-luvun Kiinassa eletään jakautumisen aikaa. Jin-dynastia on vallannut isoja osia Pohjois-Kiinaa ja Song-dynastian hallitsijat on ajettu pakoon Etelä-Kiinaan. Etelässä pienessä Härkäkylässä asuvat entiset pohjoisen taistelijat Yang Tiexin sekä Guo Xiaotian vaimoineen. Eräänä talvisena iltana he kohtaavat taolaisen munkin, itse Ikuisen kevään mestari Qui Chujin. Tämä suuri mestari tulee sotkeneeksi  perheet dynastioiden selkkaukseen. Myöhemmin dynastian sotilaat palaavat erottaen perheenjäsenet toisistaan. Molemmat raskaana olevat naiset joutuvat erilleen miesten kaatuessa maahan. Yang Tiexin vaimo päätyy korkea-asemaisen Jin-dynastian jäsenen huomaan samalla kun kaapatun Guo Xiaotian vaimon tie vie kohti Mongolian aroja.

Ikuisen kevään mestari Qui Chujin tuntee syyllisyyttä ja vannoo pelastavansa vaimot. Väärinkäsityksen vuoksi taolainen munkki joutuu kuitenkin napit vastakkain Etelän seitsemän kummajaisen kanssa. Hyvittääkseen tilanteen solmivat osapuolet sopimuksen: Etelän seitsemän kummajaista koittavat löytää ja pelastaa Guo Xiaotian vaimon ja lapsen ja vastaavasti Qui Chujin ottaa vastuulleen Yang Tiexin vaimon lapsineen. Tasan kahdeksantoista vuoden päästä nämä vielä syntymättömät lapset tulevat ottelemaan keskenään, mikä on paljastava kumman koulukunnan opit ovat vahvemmat.

Muutaman vuoden kuluttua Mongolian erämaassa syntynyt ja lapsuutensa asunut nuori Guo Jing (Guo Xiaotian poika) kohtaa Mongolien päällikkö Temüjin (Tsingis-kaan) joukkoineen. Guo Jing onnistuu tekemään tähän kuuluisaan päällikköön vaikutuksen, mikä johdattaa hänet keskelle Mongolien valtataisteluita. Tämän lisäksi hänen elämäänsä ilmestyvät kuin tyhjästä peräti seitsemän wulinin mestaria, jotka haluavat koulia hänestä mestaritaistelijan.

' "Tässä on Etelän seitsemästä sankarista vanhin, Lentävä lepakko Ke Zhen'e", hän sanoi ja nyökkäsi sokean miehen suuntaan. Myös Wanyan Honglie kuunteli tarkkaan ja yritti painaa jokaisen nimen mieleensä. Kullat ja hopeat varastaneen resuisen oppineen nimi kuului olevan Zhu Cong. Lyhyt paksukainen, joka oli tehnyt Wanyan Honglieen vaikutuksen ratsastajantaidoillaan, oli kolmas veli Han Baoju. Neljäs veli oli polttopuukuormineen paikalle saapunut Nan Xiren. Teurastajalta näyttävä kookas ja paksu mies oli viides veli Zhang Asheng, lempinimeltään Naurava Buddha. Kaupustelijan näköinen, vaakaa mukanaan kantava kuudes veli oli Quan Jinfa, ja kalastajatytön nimi oli Han Xiaoying, hänet esiteltiin viimeisenä ja hän oli selvästi joukon nuorin. '

s. 90 

Jin Yongin neliosainen Kotkasoturien taru on kiinalaisen wuxia kirjallisuuden johtotähtiä. Wuxia kirjallisuus oli minulle ainakin täysin uusi tuttavuus. Se pitää sisällään historiallisia sankaritarinoita yhdistettynä itämaisiin taistelulajeihin, mikä on varsin kiehtovalta kuulostava kattaus. Tietysti mukana on hiukan fantasiaelementtejä mestarien ylivoimaisissa kyvyissä, mutta periaatteessa asiat on pyritty selittämään sisäisten voimien avulla. Erityisesti innostuin, kun tajusin teoksen laajemman miljöön perustuvan oikeisiin historiallisiin tapahtumiin kuten Song- ja Jing-dynastioiden väliseen kamppailuun sekä Tsingis-kaanin nousuun Mongolien johtajaksi. Tuo on aika, josta ei hirveästi kertoilla näin Eurooppalaisessa peräpohjolan oppikirjoissa. Yongin teos herätti kuitenkin sisäisen historioitsijani perehtymään lisää kyseiseen ajanjaksoon ja tapahtumiin. 

Erilaisilla taisteluilla on tarinassa myös hyvin merkittävä rooli ja niiden yksityiskohtaiset kuvaukset saattoivat jatkua sivutolkulla. Aluksi olin aivan lumoutunut. Aivan kuin next-level kung-fu elokuvan taistelukohtaukset olisivat avautuneet silmieni eteen, mutta tällä kertaa luettujen sivujen välityksellä. Uskomatonta vauhtia ja kehonhallintaa on luvassa kun eri koulukuntien mestarit ottavat yhteen. Ikävä kyllä alun lumous ei jaksanut kannatella teoksen loppuun asti. Näitä yksityiskohtaisia kamppailuja tuli vastaan aika jatkuvalla syötöllä, mikä uuvutti ainakin tämän innostuneen lukijan paikoin. Sivumäärästään huolimatta itse tarina ei ehtinyt edetä vielä edes kovin pitkälle, mutta loppu jäi kyllä niin pahaan cliffhangeriin että seuraavakin osa on pakko lukea.

Yongin tarjoilema henkilökatras on myös varsin runsas. En tiedä oliko syynä yksinkertaisesti henkilökaartin määrä vai vierasmaalaiset nimet, mutta minulla meni hyvä tovi päästä perille kuka onkaan kuka. Pelastuksekseni koituikin niteen takaosassa sijaitseva henkilöluettelo, jota tuli aika ahkerasti vilkuiltua. Tämä henkilökaarti on myös kuin ylitsepursuava runsaudensarvi. Menoa ja meininkiä riittää kun aina nurkan takaa voi ilmestyä uusi yhä mahtavampi mestari uudesta koulukunnasta. Tylsyys ei ainkaan näiden värikkäiden hahmojen seurassa pääse yllättämään, mistä hatunnosto Yongin loputtomalle mielikuvitukselle. Tämä yhden teoksen runsaus saa vain jo pohtimaan, että mitäköhän kaikkea kirjailijalla onkaan hihassa vielä seuraaviin osiin.

Soturin oppivuodet on siis hyvin erilainen teos kuin mitä olen ikinä ennen tullut lukeneeksi. Se yhdistelee historiaa sekä lähes yliluonnollisia taistelulajeja. Vaikka yleensä lapsikertojat ärsyttävätkin minua suuresti, varsinkin Guo  Jingin kaltaiset tyhmemmän puoleiset tapaukset, niin tykästyin kuitenkin teoksen hyvää tarkoittavaan ja lämminsydämiseen päähenkilöön. Oli myös kiehtovaa tutustua eri koulukuntiin kuten Taolaisen täydellisen totuuden koulukuntaan, Persikankukkasaaren koulukuntaan sekä Aaveportin koulukuntaan. Eri liikkeillä oli myös ihanan runollisia nimiä kuten 'nouseva feeniks', 'meren syvyyksiin sukeltava lohikäärme' sekä 'pääsky palaa pesäänsä'. Kokonaisuutena kiehtovan erilainen teos.

Tähdet: * * * *

Muualla luettu: Siniset helmet