maanantai 19. kesäkuuta 2023

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua - Jenny Colgan


Kirjan nimi: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua (The Little Beach Street Bakery)
Sarja: Beach Streetin pieni leipomo #1
Kirjoittaja: Jenny Colgan, suomentanut Paula Takio
 Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014, suomennos 2020
Sivumäärä: 394
Mistä: Kirjastosta
 
'Lance seisahtui viimein ränsistyneen rivistön viimeisen talon eteen. Hänen tekohymynsä muuttui vieläkin teennäisemmäksi kun hän vetäytyi taaksepäin. Naiset katsoivat rakennusta. Polly hillitsi ensimmäistä reaktiotaan, joka käski häntä kääntymään ympäri ja juoksemaan karkuun.
"Kai tässä on jokin virhe", Kerensa henkäisi.
"Ei", Lance vastasi ja näytti yhtäkkiä kolttosista kiinni saadulta koulupojalta. "Tässä se on."
"Tämähän kuuluisi määrätä purettavaksi eikä suinkaan vuokrata asunnoksi."
Yhtäkkiä kävi selväksi, miksi asunto oli kokoonsa nähden halpa. Rakennus oli pieni ja kapea, likaisenharmaasta kivestä kyhätty. Pohjakerroksessa oli yksi suuri kaari-ikkuna, joka oli halkeilut ja käsittämättömän saastainen. Sen läpi erotti juuri ja juuri suuria koneita, joihin ei ollut koskettu vuosiin.
"Mitä tälle on tapahtunut?" Kerensa tiedusteli. "Onko tämä palanut?"
"Ei toki!" Lance huudahti. "Tätä ei vain ole..." Hänen äänensä hiipui, kun hän yritti olla sanomatta "pidetty kunnossa". '
s. 31-32

Kolmekymppiset Polly ja Chris elelevät Plymouthssa menestyvää elämää graafisen suunnittelun toimistonsa kanssa. Vuonna 2014 kaikki on kuitenkin ohi. Heidän niin rakas yrityksensä on ajautunut konkurssiin talouskurimuksen mukana eikä parisuhteessakaan ole enää kehumista. Pollyn on siis aika aloittaa alusta. Hän saa konkurssipesältä niin naurettavan pienen summan käyttöönsä elinkustannuksiin, että Plymouthissa sillä asuisi vain törkyisissä soluhuoneissa lähes vielä teinien kanssa. On pakko laajentaa hakua. Cornwallin rannikolta löytyykin pienen pienestä kalastajakylästä yllättävänkin tilava huoneisto. Voisiko sinne vetäytyä nuolemaan haavojaan rauhassa?

Pollyn uusi elämä lähtee siis käyntiin tuolla pienessä kylässä, joka on vuorovesien mukaan aina aika ajoin erillään mantereesta saarena. Hänen uusi asuntonsa on kammottava läävä, josta näkyy lokit kattotiilien lomasta. Toisaalta missä muualla hän voisi istua ikkunan ääressä ja nähdä aavan meren majakkoineen? Täydellinen piilopaikka siis. Täällä Polly aloittaa jälleen entisen harrastuksensa eli leivän leipomisen. Tämä herättääkin kylässä kuhinaa. Kylän matriarkka ja Pollyn vuokraemäntä Gillian Manse pitää nimittäin kylän ainutta leipomoa, josta saa vain aivan syömäkelvotonta leipää. Hiljalleen ihmiset ajautuvatkin Pollyn luokse kyselemään leipää satamassa leijailevan herkullisen tuoksun saattelemana. Voisiko tästä harrastuksesta kehkeytyä jotakin suurempaakin? Onhan hänen vuokra-asuntonsa alakerrassa osuvasti vanha ja ränsistynyt leipomo. Saaressa Polly myös kohtaa parikin komeaa ja kiinnostavaa nuorta miestä. Mutta viekö hänen sydämensä sataman komea kalastuskapteeni Tarnie vaiko erakoitunut yhdysvaltalainen mehiläiskasvattaja Huckle? Eikä pidä unohtaa Niiloa - Pollyn lunniystävää!
 
' Polly sekoitti taikinan asiantuntevasti. Hän lisäsi seokseen kikherneitä ja vettä ja sekoitti sitä, kunnes se oli niin laihaa kuin saattoi. Sitten hän öljysi uunivadin ja kaatoi seoksen siihen, ja kiepautti taikinan taidokkaasti ympäri muutaman minuutin päästä. Taikinan pohjaan oli ilmestynyt hyvän näköisiä mustia puhki menneitä kuplia. Kun se oli paistunut minuutin verran toiselta puolelta, hän veti vadin ulos uunin vieressä odottavalla pitkällä kepillä, joka oli tehty tarkoitusta varten. Hän kaatoi leivän lautaselle, jossa oli runsaasti suolaa ja pippuria. Hän leikkasi leivän neljään osaan ja antoi siivun Reubenille maistiaisiksi. Mies otti sen niin ahnaasti ettei yhtään jäähdytellyt vaan poltti suunsa.
"Au, helvetti", mies parahti. "Perkeleen superkuuma uuni."
"Ihan mahtava uuni", Polly huokaisi. "Olen kateellinen."
Hetken päästä mies kokeili uudestaan. Sitten hän ahmi koko palasen.
"Voi luoja", hän henkäisi suu täynnä. "Mahtavaa." '
s. 163 
 
Blogeissa tulee aina tasaisena virtana vastaan Colganin teoksia, onhan hänellä useampikin ihanan kesäinen hömppäsarja kirjoitettuna. Nyt kun aurinko paahtaa ja vauvan kanssa oli vähän tiuhempaan herätyksiä, kaipasin jotakin hyvänmielen kesäkirjaa. Ja siinä Colgan kyllä lunastaa odotukset. Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua on siis varsin mallikelpoinen genrensä edustaja. Kyllähän se vähän tuntuu, että näissä usein perustetaan joko kirjakauppaa, kirjastoa, kahvilaa tai juurikin sitä leipomoa, mikä tälläkin kertaa oli Pollyn haaveena. Toisaalta se ei haittaa. Selkeästi myös muilla kolkuttaa siellä takaraivossa haave hylätä kylmä bisnesmaailma ja muuttaa maalle toteuttamaan itseään, kun tällaiset teokset myyvät vuodesta toiseen. Sisältö ei ehkä ole maailman syvällisintä tai ajatuksia herättävintä, mutta kyllä se toimii mainiona lomalukemisena.

Pollyn matkassa oli oikein mukavaa vaihtaa vapaalle. Henkilöt olivat sympaattisia ja heidän välistä dialogia oli hauska seurata. Jokin tuossa pienessä ja syrjäisessä majakkasaaressa myös kiehtoi. Paikka joka joutuu eristyksiin kaikesta aina vuoroveden mukaan, ja jonne majakan kiertävä valo valaisee yötä. Ei ihme, että Polly päätti vetäytyä tuonne! Ja ai että tuota söpöä pientä siipirikkoista lunni Niiloa. En kyllä tiedä kuinka hygieenistä on leipoa leipää lunni keittiössään, mutta ehkä kaiken ei tarvitse mennä niin justiinsa. Se tunnelma, sattumukset ja leppoisa elo pienessä kyläyhteisössä on se pääosa. Näin siitä bisnes Pollysta kuoriutuu hiivantuoksuinen maalainen. Lukiessa myös huomaa, että Colgan rakastaa leipää, sillä nämä Pollyn leivontakuvaukset kyllä herauttivat veden kunnolla kielelle. Onneksi kirjan lopusta löytyikin reseptejä pahimpaan leivontatarpeeseen. Meilläkin tuli focacciat ja ruisleivät pyöräytettyä :D

Tähdet: 3.5 / 5

 
at

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti