Kellopelisydän - Vehka Kurjenmiekka

Kirjan nimi: Kellopelisydän

Sarja: Merenkehrä #1

Kirjailija: Vehka Kurjenmiekka

Lukija: Anniina Piiparinen
Julkaisija: Aula & co

Julkaisuvuosi: 2023, äänikirja 2023

Kesto: 9h 18min

Mistä: Kirjastosta

 

' Herään kellopelisydämen tikitykseen rinnassani. Sen tasainen rytmi kaikuu kylkiluitani vasten ja saa minut ajattelemaan oikeaa sydäntäni: sitä sydäntä, joka on jo varmaankin heitetty pois. En koskaan kysynyt Tiimalta, mitä sille tapahtuisi leikkauksen jälkeen. Ehkä on parempi, etten tiedä. '

Takakansi

 

Karunkan laitaman kellotornissa asuu ryhmä ihmisiä, joiden rinnassa tikittää kellokoneisto sydämen sijasta. Tämä koneisto vaatii ihmisuhrin, murhan, vuosittain tai muuten se pysähtyy ja sen omistaja kuolee sen mukana. Adele on juuri täyttänyt seitsemäntoista ja saanut kellopelisydämensä rintaansa. Vaikka häntä onkin vuosia koulutettu tätä kohtaloa varten, ei solahtaminen uuteen rooliin ole helppoa. Kuinka kyetä viemään toisen ihmisen henki? Entä kuinka tulla toimeen uuden sydämensä kanssa, joka janoaa uhreja? Pystyykö hän pitämään muistoistaan kiinni vai viekö koneisto nekin mukanaan?

 

Toisaalta Karunkan akatemiassa yksi parantaja noviisi löydetään surmattuna. Helios ei suostu hyväksymään siskonsa kuolemaa ja hänen toverinsa Eeben on samaa mieltä. Jotain salaillaan. Mutta kuinka lähteä avaamaan tätä vyyhtiä, sillä kukaan ei ole pystynyt ratkaisemaan kellopelimurhaajien jälkiä. Heillä on molemmilla edessään pitkät matkat ennen kuin he ovat valmiita kuulemaan totuuden.

 

Kiinnostuin alkujaan tästä fantasiateoksesta, kun huomasin sen kivunneet blogistania äänestyksessä peräti toiselle sijalle. Luen kuitenkin kohtuullisesti fantasiaa, joten mietin miten tällainen helmi oli siis mennyt minulta aivan ohi. Aulan teoksia vielä löytyy mukavasti kirjaston äänikirjapalvelusta, joten valinta ei ollut vaikea ottaa tämä Kurjenmiekan teos massiivisen Tolstoin Sodan ja rauhan jälkeen kuunteluvuoroon.

 

Lähtöasetelma kellopelimurhaajineen oli kyllä hyvin kiehtova ja nauliuduinkin heti alussa tarinan äärelle. Kurjenmiekan kerronta oli ihanan eläväistä ja kuvailevaa. Kuinka moni jaksaisi kuvata kellopelimurhaajien leppoisaa hapanjuurileivontaa ja villasukankutomista banjon soidessa taustalla! Ympäristö ja vuodenajat oli herätetty upeasti henkiin ja pientä taikaa oli ilmassa.   

Nyt on kuitenkin tunnustettava, että tämä teos ei kuitenkaan noussut vuoden lemppareihini, vaikka alku olikin lupaava. Jostain syystä en nimittäin saanut henkilöistä kuitenkaan otetta. Tuntui että he jäivät vain nimiksi eikä syvempää yhteyttä muodostunut. Vika tosin voi olla myös minun väsyneissä aivoissani, sillä tajusin vasta ensimmäisen tunnin jälkeen, että tässähän tosiaan vaihtelee kertojanäkökulma joka luvussa... Mutta edes tämän huomion jälkeen en oikein kiintynyt kehenkään. Myöskin alun kellopelimurhaajien juonilangat olivat kiehtovia, mutta sitten tarina lähti uusille urille ja en oikein tiedä jaksoivatko ne kiinnostaa minua niin paljon. 

 

Olin myös luullut, että kyseessä on itsenäinen teos, mutta tämähän olikin vasta sarjan avaus. Eli paljon jäi vielä mysteereitä ratkaistavaksi ja tarinaa kerrottavaksi. Kellopelisydän tuntui myös enempi nuortenkirjalta kuin aikuisten fantasialta henkilöhahmojensa suhdekuvioista ja tietystä pinnallisuudesta päätellen. Ilmeisesti olin kuitenkin väärässä ja kyseessä on tosiaan aikuisille suunnattu teos. Mikäli kirjastojen äänikirjapalveluiden valikoimat eivät rupea radikaalisti kasvamaan tässä lähiaikoina, niin tulen varmaan jossain välissä kuuntelemaan kaikesta urputuksesta huolimatta myös seuraavan osan. Kurjenmiekan miljöön kuvauksessa on nimittäin jotain ihastuttavaa taikaa.

Tähdet: 3 / 5

Muualla luettu: Kirjakasta, There's no such thing as too many books ja Kirjapöllön huhuiluja