Aamu ja ilta - Jon Fosse

Kirjan nimi: Aamu ja ilta (Morgon og kveld)

Kirjoittaja: Jon Fosse, suomentanut Katriina Huttunen

Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2000, suomennos 2024

Sivumäärä: 120

Mistä: Kirjastosta

 

' Olai ajattelee, nyt maailman valon näkee pieni poikalapsi, pikku Johannes, sillä Martan mahan pimeydessä ja lämmössä lapsesta on kasvanut iso ja terve ja potra poika, ensin lapsi ei ollut mitään ja sitten hänestä on tullut ihminen, pieni mies, Martan mahassa lapsi on saanut sormet, varpaat ja kasvot, siellä lapsi on saanut silmät ja aivot ja ehkä hän on saanut myös vähän hiuksia, ja nyt kun Marta huutaa poltoissaan, lapsi tulee tähän kylmään maailmaan, ja sitten hän on siellä yksin, erossa Martasta, erossa kaikista, hän on oleva siellä yksin aina yksin ja sitten kun kaikki on ohi, kun hänen aikansa on tullut, hän hajoaa ja lakkaa olemasta ja siirtyy takaisin sinne mistä oli tullutkin, olemattomasta olemattomaan, sellainen on elämän kulku, '

s. 12

 

Olai odottaa jännittyneenä viereisessä huoneessa, kun hänen vaimonsa Marta on synnytyspoltoissa. Poika sieltä on tulossa, siitä Olai on varma. Ja pojan nimeksi on tuleva Johannes, ja kalastaja hänestä tulee niin kuin isästäänkin. Elo saaristossa ei ole helppoa, mutta kun viimein pariskunnalle siunautuu poikalapsi, on hän päättänyt, että tämä tulee jatkamaan hänen viitoittamallaan polulla. On Johanneksen elämän aamu.

 

Sitten on Johannes. Vanha kalastaja, jonka rakas vaimo on jo jatkanut matkaa ajasta ikuisuuteen. Monta lasta heille on siunautunut ja Signe käy edelleen päivittäin katsomassa häntä, jäihän joku sentään samalle saarelle asumaan. Koko ikänsä Johannes on kalastanut, kunnes uistin ei enää uponnutkaan. Se oli merkki päättää kalastuspäivät ja siirtyä eläkkeelle. Nytkin Johannes nousee kuin mihin tahansa päivään. Hän juo kahvia ja käärii tupakan. Lähtee länsipoukamaan katsomaan veneitä, ehkä sitä lähtisi jopa kalaan. Ystävä Peter on jo kuollut, mutta silti hän kaipaa toveriaan. Rannassa he lähtevät vielä viimeiselle kalareissulle, on aika muistella elettyä elämäänsä. On Johanneksen elämän ilta.  

 

' Mutta mitä oikein on tekeillä? Kaikki on muuttunut ja silti entisellään, kaikki on niin kuin ennenkin ja kaikki on erilaista, Johannes ajattelee. '

s. 50-51 

 

Fosse on norjalainen kirjailija, joka voitto Nobel palkinnon viime vuonna 2023. Tämä on hänen ensimmäinen suomennoksensa, ja onnistuinkin saamaan sen kirjaston varauslistan kärjestä heti lukuun. En tiennyt tästä juuri muuta kuin kirjailijan saaman Nobelin ja että kirjassa on kalastaja Johannes, joka syntyy ja lopussa kuolee. Ja sinä välissä on sitten eletty kokonainen elämä. Ensimmäinen yllätykseni olikin siis melkoinen kun varaushyllyssä minua odotti näin pienen pieni opus. Vain vähän päälle sata sivua. Kuinka ihmeessä siihen on onnistuttu tiivistämään koko elämä? Toinen yllätys olikin luvassa heti kirjan aloittamisen jälkeen. En ollut nimittäin lainkaan valmistautunut Fossen omalaatuiseen kirjoitustyyliin. Pohdin missä se piste oikein luuraa. Ja sivulla 14 se taisikin viimein tulla vastaan.

 

Aamu ja ilta vaati minulta siis hiukan totuttelua. Aluksi tuo kieli nimittäin tuntui varsin raskaalta. Ajatuksia vain juoksutettiin sivuilla, pilkut vilisivät ja toisteiset samat fraasit tulivat uudestaan ja uudestaan kerronnassa vastaan. Varmasti ajatukset pään sisällä pyörivät helposti noin samaa kehää, mutta en ole tottunut sellaista lukemaan näin kirjaimellisesti sivuilta. Hiljalleen kuitenkin totuin tähän ajatuksenjuoksuun. Selkeästi Nobelia ei voitella aivan tavanomaisella teoksella, vaan kirjailijan on pitänyt luoda jotakin omaa ja uutta. 

 

Teos koostuu kahdesta osiosta, joista jälkimmäisessä pääsin viimein Fossen kerronnan imuun. Alun synnytyskuvaus ei nimittäin tehnyt vaikutusta, olenhan juuri vastikään lukenut Karoliina Niskasen Muamosta todella vahvan ja upean kuvauksen tuosta elämän alun ensihetkistä. Fossen vahvuus piilikin elämän illan kuvauksessa. Vanhan Johanneksen haparoivassa mielessä, joka välillä koittaa pitää kiinni nykyhetkestä ja välillä lipuu kohtaamaan jo menettämiään läheisiä. Jotenkin tuo Fossen kerronta tuntui sopivan kuvaamaan vanhan Johanneksen mieltä. Kerronta eräällä tavalla sulautui saumattomaksi osaksi Johanneksen tarinaa. Lopulta Johanneksen elämän ilta kosketti ja täytti lempeällä haikuudella.

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muualla luettu: Jotakin syötäväksi kelvotonta ja Satunnainen ohilukija