Sarja: Harlem #1
Kirjoittaja: Colson Whitehead, suomentanut Markku Päkkilä
Lukija: Setumo Bodibe
Julkaisija: Otava
Julkaisija: Otava
Julkaisuvuosi: 2021, suomennos ja äänikirja 2022
Kesto: 15h 10min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Elämä 1960-luvun Harlemissa ei ole helppoa. Harlem on mustien kaupunginosa New Yorkissa ja siellä rikollisuus oli monille kuin toinen karva. Myös Ray Carney on rikollisesta suvusta. Hänen isänsä on ollut tunnettu tekijä, mutta poika koittaa pysyä erossa hämärähommista. Hän pitää huonekaluliikettä ja myy sohvia. Jos hänen hulttioserkkunsa Freddie joskus tuo jonkun television tai radion myyntiin, ei hän kuitenkaan kysele sen alkuperää. Kaidalla tiellä pysyminen ei ole helppoa.
Sitten Freddie tulee sotkeutuneeksi isompikenkäisten suunnitelmiin. Heidän suunnitelmansa on ryöstää entisen Harlemilaisen loistohotellin kassakaapit. Freddie koitta houkutella Carneyta mukaan keikkaan saaliin luukuttajaksi, mutta Carney kieltäytyy. Sitä vastausta Freddie ei kuitenkaan vie koskaan eteenpäin, ja pian ryöstöjoukkio ja saaliiksi saadut korut ovatkin Carneyn huonekaluliikkeen toimistossa. Kaikki ei suju suunnitelmien mukaan ja myös toisten rikollispomojen kengille on tultu astuttua. Carney joutuu ikävään välikäteen, mutta jotenkin tästä serkun järjestämästä kiipelistä pitää koittaa selviytyä. Lopulta Carneyn rajat laillisen ja laittoman toiminnan välillä rupeavat yhä enempi hämärtymään. Ja kaiken taustalla seurataan 60-luvun kuohuavaa Harlemia.
Tämä on teos, johon en olisi varmaankaan tullut tarttuneeksi ilman kirjaston lukupiiriä. Näin jälkikäteen olen kuitenkin todella iloinen tästä tuttavuudesta. Kuka olisi uskonut, että 60-luvun Harlemin rikollispiireistä onnistuttaisiin kirjoittamaan todella taidokasta proosaa, mutta samalla ylläpitäen tekstissä jännitteen. Whiteheadin kerronta on monipolvista ja kuunnellessa piti pysyä tarkkana ettei putoa kyydistä, sillä niin sulavasti nykyisyys ja sitä valottavat takaumat soljuivat näillä sivuilla. Henkilöistä löytyi syvyyttä ja rankoista aiheista huolimatta dialogeista löytyi keventävää huumoria. Teksti oli yksinkertaisesti taidokasta.
Aihepiiriltäänkin tämä oli yllättävän rikas teos. Rasismia ja rotusortoa. Rikollisuutta. Samalla kuitenkin myös tarina perheestä ja sen monimutkaisista ihmissuhteista. Kuinka Carney yritti pysyä kaidalla tiellä, mutta elinympäristö veti vääjäämättä osaksi rikollisuutta. Ilmeisesti 60-luvun Harlem oli varsin köyhää aluetta, jossa rikollisuus rehotti. Suojelurahoja kerättiin, ryöstösaaliita välitettiin ja parasta oli myös tietää minne ruumiita voi dumpata tarvittaessa. Aikamoinen veijariromaanihan tästä kehkeytyy. Ja kaiken taustalla sykkii värikäs Harlem.
Harlem Suffle koostui kolmesta osiosta, jotka sijoittuivat muutaman vuoden välein toisistaan. Samalla Carneyn tarinoiden taustoilla kulki myös New Yorkin mustien historia. Kuinka heidän oli turha lähteä Harlemia etäämmäs asioimaan, sillä valkoisten kaupoissa heitä ei kuitenkaan suostuttu palvelemaan. Carneyn vaimo taas työskentelee Black Star matkatoimistossa, joka etsii mustalle väestölle turvallisia hotelleja ja matkareittejä Yhdysvalloista. Muuten voi käydä kalpaten tai jopa hengenlähtö olla lähellä. Mustilla
oli myös omat hyväveliverkostonsa, mutta tuonne klubille vaadittiin
silti paperipussia vaaleampaa ihonväriä ja hyvää sukutaustaa. Asioita, joita Carneyn
apella oli, mutta hänellä ei. Vastikään lukemassani Britt Bennetin Mikä meidät erottaa kirjassa kävi myös ilmi tuo vaalean ihonvärin tuoman hierarkkisuus mustien kesken, mikä oli minulle uutta. Esiin nousi myös kuinka valkoinen poliisi ampui nuoren aseettoman Harlemilais-pojan, mikä sytytti valtaisat rotumellakat. Eipä tästä kauas olla päästy, kun vertaa nykyajan Black Lives Matter-liikkeen syntyyn. Tämä teos oli todella mielenkiintoinen ikkuna 60-luvun Harlemiin. Hyvin erilaisista lähtökohdista ihmiset ponnistavat elämään elämäänsä.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettua: Kirjaluotsi, Mustelmiinan mietteitä, Donna mobilen kirjat, Kirjojen kuisketta, Mummo matkalla, Kirjarouvan elämää, Sivumerkkejä, Kirjasähkökäyrä ja Kirjavinkit
Whitehead on todella taitava tarinoitsija. Suosittelen myös Maanalaista rautatietä ja Nickelin poikia.
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla, että hänen muutkin teoksensa ovat samanlaista laadukasta tarinankerrontaa. Pitää ehdottomasti ottaa lukulistalle! Carneynkin tarinalle on ilmeisesti ilmestynyt viime vuonna jatkoa, joten jännä nähdä kuinka 70-luvun mustien historia onnistutaan siellä kietomaan osaksi tarinaa.
Poista