Kafron, soturi - Jarkko Piispanen

Kirjan nimi: Kafron, soturi

Sarja: Dinomaan tarinat #1

Kirjoittaja: Jarkko Piispanen

Kustantaja: Annorlunda

Julkaisuvuosi: 2024

Sivumäärä: 330

Mistä: Kirjastosta

 

 ' Niin näätä astui varuskunnan muurissa olevaan toimistoon ja ilmoitti haluavansa armeijaan. Pöydän takana istunut lajitoveri tarkisti pikaisesti Kafronin ruumiinrakenteen, otti sulkakynän ja päällystämättömälle paperille painetun lomakkeen ja aloitti kyselemisen. '

s. 13

 

Kafron on näätä, jota sapettaa. Sitä koitettiin huijata korttipelissä, ja nyt se on ottanut vakaaksi tavoitteekseen lopettaa moiset touhut koko kylässä. Sen vuoksi hän värväytyy armeijaan. Kahden vuoden koulutuksen jälkeen hän toivottavasti on vielä hengissä, ja valmiina lainvalvojana voi näyttää närhen munat moisille huijareille.

 

Soturien koulutus on pitkä ja raskas. Lajityypilliset toimintatavat pitää laittaa syrjään, jotta voi asua yhteistuvassa ja pitää näppinsä erossa saaliseläimistä kuten jäniksistä, joita myös koulutetaan kampuksella. Koulutus koostuu niin rankoista fyysisistä harjoitteista, vartiointitehtävistä kuin dinosaurusten hoidosta. Kafron tosin ei tule toimeen dinosaurusten kanssa ja siten se päätyy jalkavoimiin aseenaan miekka ja kilpi. Tappelemisessa se osoittautuukin yllättävän taitavaksi yksilöksi. Pian kylän päällikkökettu ilmaisee halunsa lähteä sotimaan. Sotatantereella Kafroninkin kyvyt joutuvat koetukselle. Onnistuvatko kyläpäällikön suuruudenhullut tavoitteet? 

 

' Naman kääntyi ja antoi tallinovella seisoville jäniksille käskyn hakea ensimmäiset dinosaurukset ulos. Ristihuulet taluttivat pihaan kahdeksan triceratopsia. Useimpia alokkaita pelotti hirmuliskojen valtava koko. Triceratopsit olivat kuitenkin rauhallisia ja antoivat alokkaiden haistella itseään.

- Miten me edes pääsemme noiden selkään?, yksi alokkaista kysyi.

- Kohta opitte. Te, joilla on ollut triceratops, valitkaa ratsunne. Älkää tarratko kynsillänne, kun nousette; voitte jäädä jalan alle, eikä silloin edes välskäri voisi auttaa teitä, kun murskaannutte littanoiksi kuin kivet. '

s. 41-42

 

Heti alkuun mainittakoon, että mikäli jossakin tarinassa on lohikäärmeitä, dinosauruksia tai muita siistejä olioita niin minun sisäinen fanityttöni kuoriutuu esiin. Kun kirjailija siis mainosti teoksen sisältävän jopa dinosauruksilla ratsastamista, niin tämä tyttönenhän kipitti välittömästi kirjastoon etsimään teoksen käsiinsä. Suustani tosin pääsi pieni pahus siinä kohtaa kun tarinassa selvisi, että Kafron olikin täysi tumpelo dinosaurusten kanssa ja siten koulutus ei keskittynytkään niihin vaan perinteisempiin taistelutaitoihin miekalla ja kilvellä. Näin mainostuksesta huolimatta dinosaurukset jäivät enempi mausteeksi, joita oli kyllä ripoteltu pitkin tarinaa, mutta keskiöön ne eivät nousseet. Toisaalta onhan kyseessä sarja, joten ken tietää ehkä seuraavissa osissa päästäisiin enempi puuhailemaan dinojenkin kanssa. Nytkin jo sisälläni läikähti innostus aina kun jokin dinosaurus mainittiin osana tarinaa, vaikka vain ohimennen :D

 

Piispasen luoma fantasiamaailma on nimittäin varsin kiinnostava. Siinä metsäneläinten yhdyskunnat asuvat kylissä, ja onpa joku joskus kuullut peräti kaupungeistakin. Samaan aikaan niiden lajityypilliset toimintatavat on kuitenkin säilytetty eli kylänraitin ulkopuolella on heillä metsässä omat reviirit, saalistetaan, nuollaan haavoja puhtaiksi jne. Taitavasti kirjailija on onnistunut upottamaan koko yhteiskunnan toimintaan noita eläinten ominaispiirteitä. Lopussa olikin useita sivuja viitteitä, joissa syvennettiin Dinomaata sen toimintaperusteita, maantietoa, kieltä ja paljon muuta. Paljon ajatusta tämän maailman luontiin on siis laitettu. Kartta sieltä tosin vielä puuttui, sillä ainakin tämä lukija tykkää vilkuilla moisia erityisesti fantasiakirjallisuutta lukiessaan.

 

Kafron, soturi on varsinaisesti nuortenkirja. Voisinkin hyvin kuvitella, että erityisesti nuoret pojat olisivat aivan innoissaan lukemassa sotivista eläimistä ja dinosauruksista. Tunnepuolihan jäi tässä varsin olemattomaksi. Kerrontaratkaisuna oli valittu enempi vain tapahtumia selittävä kuin päähenkilön nahkoihin ja ajatuksiin pääseminen. Itse jäinkin kaipaamaan sitä, että olisin päässyt näkemään Kafronin päähän ja kokemaan hänen kauttaan kaiken yleisen selostuksen sijaan, mutta enempi toimintaan keskittyneille tämä turhat hempeilyt syrjään jättävä kerronta varmasti sopii.

 

Harvemmin kommentoin teosten kansikuvia sen enempää, mutta nyt on kuitenkin pakko kirjoittaa siitä lyhyesti. Kyllä, onhan siinä soturi ja siten se kuvastaa jollain tapaa kirjan aihetta, mutta samalla se ei kyllä tuo oikeuksiinsa Piispasen maailman rikkautta. Missä ovat nuo nisäkkäät? Entä dinosaurukset? Eiväthän nisäkkäät edes käyttäneet haarniskaa sotiessaan eikä maailmassa ollut ihmisiä, joten mistä tuo kuva tulee? Osa potentiaalisista kiinnostuneista lukijoista voidaankin menettää, jos kansi ei vastaa sisältöä. Voin nimittäin kuvitella, että tällaiselle Dinomaan kaltaiselle eläinfantasialle olisi kyllä kysyntää. Toivotaan siis, että kohderyhmä löytää teoksen luo.

 

Tähdet: 3 / 5