Little Women - Louisa M. Alcott

Kirjan nimi: Little Women

Kirjoittaja: Louisa M. Alcott

Kustantaja: Penguin Books

Julkaisuvuosi: 1868 / 1994

Sivumäärä: 217

Mistä: Omasta hyllystä

' "Don't peck at one other, children. Don´t you wish we had the money Papa lost when we were little, Jo? Dear me! how happy and good we´d be, if we had no worries!" said Meg, who could remember better times.

"You said the other day you thought we were a deal happier than the King children, for they were fighting and fretting all the time, in spite their money."

"So I did, Beth. Well, I think we are; for, though we do have to work, we make fun for ourselves, and are a pretty jolly set, as Jo would say." '

s. 4

Marchin neljä tytärtä ovat Meg, Jo, Beth ja Amy. Heidän isänsä on menettänyt omaisuutensa ja nyt he joutuvat työskentelemään tullakseen toimeen. Meg on sisaruksista kaikista vanhin. Hän on pian 17-vuotias kaunotar, joka haikailee vielä entisen yltäkylläisemmän elämän perään. Nyt hän toimii kotiopettajattarena. Sitten on poikatyttö Jo, joka on aina keksimässä hullutuksia tai kynäilemässä tarinoita. Päivänsä hän joutuu viettämään nyrpeän mutta varakkaan sukulaistädin seuraneitinä. Beth puolestaan on pieni kodinhengetär. Hän on vaatimaton ja tekee aina tunnollisesti osansa. Nuorimmaisin Amy käy vielä koulua ja käyttää hienoja sanoja, joiden merkityksiä ei ymmärrä. Hän pitää kaikesta kauniista ja perheen kuopuksena yrittää esittää ikäistään vanhempaa kuin onkaan.

Joulu lähestyy ja perheen isä on Yhdysvaltojen sisällissodan rintamalla. Lahjoja ei ollut tarkoitus antaa, mutta lapset päättävät silti antaa omasta vähästään äidilleen, joka rakastaa ja huolehtii heistä suurella sydämellä. Se kuvastaakin hyvin sisarusparven henkeä, sillä vaikka välillä valitetaankin, niin päällimmäiseksi jää silti perheen yhteisö ja lämpö. Teoksessa päästään seuraamaan yhtä vuodenkiertoa sisarusten matkassa joulusta jouluun. Heidän hullutuksiaan, näytelmiään, ilojaan ja surujaan. Kukin koittaa omalla tavallaan kasvaa ihmisenä. Onpahan myös naapurikartanon yksinäinen poika/nuori miehenalku Laurie, joka rupeaa pyörimään lämminhenkisen naapurin tyttökatraan kanssa. Vielä hetken Meg, Jo, Beth ja Amy ovat tyttöjä, joista vanhin on kuitenkin hiljalleen kääntymässä pieneksi naiseksi.

 

' "Hadn't you rather have her marry a rich man?" asked Jo, as her mother´s voice faltered a little over the last words.

"Money is good and useful thing Jo, and I hope my girls will never feel the need of it too bitterly nor be tempted by too much. I should like to know that John was firmly established in some good business, which gave him an income large enough to keep free from debt and make Meg comfortable. I'm not ambitious for a splendid fortune, a fashionable position, or a great name for my girls. If rank and money come with love and virtue, also, I should accept them gratefully, and enjoy your good fortune; but I know, by experience, how much genuine happiness can be had in a plain little house, where the daily bread is earned, and some privations give sweetness to the few pleasures. I am content to see Meg begin humbly, for if I am not mistaken, she will be rich in the possession of a good man´s heart, and that is better than a fortune. '

s. 188

Oi olipa tämä Alcottin klassikko ihana! Pikku naisia on asuttanut kirjahyllyäni jo pitkään. Luin sen ensikerran lukioikäisenä ja silloin muistan pitäneeni sitä kuolettavan tylsänä. Eihän siinä edes tapahdu mitään! Voi kuinka väärässä silloin olinkaan. Kyllä, eihän tässä mitään suurta juonenkaarta ole, mutta jotenkin tuo tyttöjen välinen yhteys ja heidän arkensa kuvaus oli niin kiinnostavaa, että nyt aikuislukijan sydämeni vain suli lukiessa tätä lämminhenkistä teosta. Nyt viimein ymmärrän, miksi niin monet sanovat tätä yhdeksi lempikirjakseen ja palaavat sen pariin yhä uudestaan ja uudestaan. Aina ei nimittäin tarvitse tapahtua jotakin suurta ja ihmeellistä. Joskus ne pienet arkiset asiat ovat tärkeitä.

Tuo ajankuva oli tässä teoksessa ehdottomasti parasta. Sisarukset olivat myös tarpeeksi erilaisia, jotta monenlaista tapahtumaa ja kokemusta päästiin käsittelemään. Taustalla pyöri huoli isästä ja sisällissodan melskeestä, mutta liiaksi se ei tyttöjen arkea haitannut. Heidän äitinsä oli myös lempeän opettavaisinen tarinoineen. Tässä pienessä teoksessa olikin yllättävän paljon opettavaisia kohtia, jotka kuitenkin loivat enemmän lämmön tunteen kuin olisivat häirinneet liian osoittelevina. Onhan tuo aika ollut aika erilainen kun vertaa nykyaikaan. Kuinka paljon vähemmällä tuntiinkaan toimeen ja kaikki tekivät osansa jo pienestä pitäen.  Silti oli ilo nähdä, että vielä aikuisuuden kynnykselläkin tytöt leikkivät ja hassuttelivat yhdessä. Ei ollut niin kiire aikuistua, vaikka töissä pitikin käydä. Oli myös raikasta lukea 1800-luvun klassikko, jossa ei ollut Jane Austenin tavoin kuvattu yläluokkaisia neitosia, joiden tärkein tavoite on päästä hyviin naimisiin. Tässä Alcottin teoksessa tuntui olevan paljon maanläheisemmät arvot. Tämän teoksen pariin voisi mieluusti palata uudestaankin ja sen jatko-osiin aion ehdottomasti tutustua.

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Lumiomena, Lue meille äitikulta, Kirjahullun päiväkirja, Oksan hyllyltä, Sininen linna, Jokken kirjanurkka, Yöpöydän kirjat, Luettua, Kirjan pauloissa, Bibliofiilin päiväunia, Sivutiellä, Ankin kirjablogi ja Kirjavinkit