Apinatalo - Sara Gruen

Kirjan nimi: Apinatalo (Ape House)

Kirjailija: Sara Gruen, suomentanut Laura Jänisniemi
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2011

Sivumäärä: 330

Mistä: Kirjastosta

 

' Hän oli käynyt apinoiden kanssa kaksisuuntaista keskustelua. Hän oli puhunut niille englantia, ja ne olivat vastanneet viittomakielellä, mikä vain korosti asian ihmeellisyyttä, koska se todisti että apinat osasivat kahta ihmisten käyttämää kieltä. Yksi niistä, Bonzi nimeltään, saattoi osata jopa kolmea: se pystyi kommunikoimaan myös tietokoneen avulla käyttämällä erityisesti apinoille suunniteltua leksigrammeja. John ei ollut ennen tajunnut myöskään bonobojen oman kielen monimuotoisuutta: vierailun aikana ne olivat selvästi osoittaneet kykynsä informaation vokalisointiin eli pystyneet kommentoimaan jogurtin makua ja antamaan toisilleen ohjeita piilotettujen esineiden paikoista silloinkin, kun eivät olleet näköyhteydessä. John oli katsonut niitä silmiin ja todennut vailla epäilyksen häivääkään, että katseeseen vastasi älykäs, tunteva olento. Se oli ollut ihan erilaista kuin apinoiden katseleminen eläintarhassa ja muuttanut hänen maailmankuvaansa niin perinpohjaisesti, ettei hän vielä pystynyt pukemaan sitä sanoiksi. '

s. 8-9 

 

John on toimittaja, joka on juuri palaamassa juttukeikalta, joka on mullistanut hänen ajatusmaailmaansa. Hän on vieraillut tutkija Isabel Duncanin luona Suurten ihmisapinoiden kielilaboratoriossa, jossa hän on päässyt keskustelemaan bonobojen kanssa. Mikä persoonallinen joukkio nuo bonobot olivatkaan! Isabelille nuo bonobot ovat kuin perheenjäseniä ja hän huolehtii niistä kuin omista pienokaisistaan.

 

Sitten tapahtuu suuri tragedia. Kielilaboratorio räjäytetään ja bonobot lasketaan vapaiksi. Isabel loukkaantuu vakavasti tässä räjähdyksessä eikä voi ymmärtää eläinoikeusaktivistien meuhkaavia videoita. He eivät olleet mikään kammottava eläinkoelaboratorio, vaan kaikki oli pyritty järjestämään bonobojen hyvinvointi mielessä ja perustui vapaaehtoiseen kommunikointiin. Miksi ihmeessä bonobot on vapautettu kylmään kaupunkiin, jossa ne paleltuvat tai nälkiintyvät muutamassa päivässä?

 

Tilanne kuitenkin vielä pahenee. Tutkimus keskeytetään ja bonobot myydään eteenpäin. Isabel on hädissään, mutta tekee kaikkensa löytääkseen bonoboperheensä. Sitten alkaa tulemaan mainoksia uudesta Apinatalo nimisestä televisiosarjasta. Bonobot on suljettu kuin Big Brotheriin, taloon jossa niiden toimia voi seurata vuorokauden ympäri. Ohjelmasta tulee hitti, sillä bonobot ovat kuuluisia yltiöpäisestä seksin harrastamisesta vähän joka välissä. Myös John seuraa tilannetta ja hänet lähetetään tekemään skandaalinkäryisiä juttuja Apinatalosta. Ohjelman tekijöitä, kuuluisaa pornokeisaria, tuntuu kiinnostavan vain raha eikä bonobojen hyvinvointi. Pystyykö Isabel lopulta pelastamaan bonobot takaisin?  

 

' "Tervetuloa Apinataloon. Täällä määräävät apinat eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu!" yli-innokas baritoniääni jylisi. "Viisikymmentäyhdeksän kameraa! Kuusi apinaa! Yksi tietokone, rajaton luotto! Ja rajattomasti... kai tiedät mitä bonoboista sanotaan?" Ääni vaikeni siksi aikaa että vanhanaikainen polkupyöräntorvi ehti törähtää kahdesti. "Vai tiedätkö? Ota selvää mitä ´Suukottelevat serkut´ seuraavaksi aikovat, juuri täällä, Apinatalossa!" '

s. 160-161 

 

Olen vuosia sitten lukenut Gruenin läpimurtoteoksen Vettä elefanteille ja siitä lähtien pohtinut, että pitäisi ehdottomasti lukea myös tämä hänen toinen suomennettu teoksensa Apinatalo. Kyllähän siinä yli kymmenen vuotta kuitenkin pääsi vierähtämään, sillä aina löytyi jotain muuta uutta ja ihmeellistä luettavaa kirjastoreissuilla. Viimein kävin kuitenkin noutamassa tämän teoksen tuolta kirjaston hyllystä pölyttymästä ja olen oikein tyytyväinen tähän päätökseen. Pidin nimittäin oikein paljon Apinatalosta.

 

Apinatalossa on käsitelty osittain samoja teemoja kuin Jussi Valtosen upeassa runsaudensarvessa He eivät tiedä mitä tekevät. Tarinassa valotetaan eläinoikeusaktivistien pahoja ylilyöntejä, jotka usein pilaavat vainottujen elämän ja samalla voivat johtaa eläimille entistä huonompaan lopputulokseen. Toisaalta Isabelin etsiessä bonobojaan valotetaan myös eläinkoelaboratorioiden kammottavia oloja ja julmia kokeita. Miten kukaan pystyy tuottamaan toiselle elävälle oliolle tuollaista kärsimystä! Yllättävän hyvin siis näin pieneenkin ja viihteelliseen kirjaan oli saatu upotettua kohtauksia, jotka saivat pohtimaan tieteen nimiin käytettyjen eläinten asemaa niin puolin kuin toisin.

 

Viihdeteollisuuden karuus nousi myös vahvana teemana esiin. Kuinka millä vain ollaan valmiita tahkomaan rahaa. Ja ihmiset liimautuvat ruudun ääreen seuraamaan tätä apinoiden Big Brotheria, koska viihde vain on niin koukuttavaa. Samoin Johnin toimittajanura on alamäessä ja kontrasti on suuri siirroksessa laatumediasta paikalliseen skandaalilehteen, jossa juttujen todenperäisyydellä ei nyt juurikaan ole väliä kunhan saadaan mehukkaita skuuppeja, julkkiksia ja seksiä juttuihin - sille ne myyvät. Entäpä sitten Johnin Kaliforniaan muuttanut kirjailija vaimo, joka joutuu kokemaan viihdeteollisuuden pinnallisuuden. Oijoi onkohan meillä lopulta toivoa?

 

Yllätyin siis positiivisesti tästä lukukokemuksesta. Gruen on ehtinyt käsitellä monia teemoja. Paasaukseen ei sorruta vaan tämä juonivetoinen romaani rullasi nätisti eteenpäin näyttäen sanottavansa osana tarinaa. Ehkä muutaman Johnin parisuhdedraaman olisi voinut jättää vähemmälle, mutta kokonaisuutena oikein mehukas romaani, jota luki mielellään. Ylitti odotukseni.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Järjellä ja tunteella, Narseskan kirjanurkkaus, Kirjojen keskellä, Luettua, Vinttikamarissa, Lurun luvut ja Kirjavinkit