Harakkamurhat - Anthony Horowitz

Kirjan nimi: Harakkamurhat (Magpie Murders)

Sarja: Susan Ryeland #1

Kirjailija: Anthony Horowitz, suomentanut Jaakko Kankaanpää

Lukija: Markus Bäckman & Emilia Howells
Julkaisija: Tammi

Julkaisuvuosi: 2016, suomennos ja äänikirja 2026

Kesto: 16h 13min 

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Kustannustoimittaja Susan Ryeland on saanut luettavakseen menestyneen dekkarikirjailijansa Alan Conwayn uusimman käsikirjoituksen. Se on 1950-luvulle sijoittuva dekkari yksityisetsivä Atticus Pündista Hercule Poirotin henkeen. On hiljainen maalaismiljöö pikkukylineen. Sieltä löytyy niin kirkkoherraa kuin kartanonomistajaakin. Ja ruumis jos toinenkin. Hiljalleen selviää, että lähes jokaisella on ollut omat salaisuutensa, mutta kuka olisi ollut valmis peräti murhaamaan suojellanseen sitä?

 

Juuri kun Susan pääsee viimeisimmän Atticus Pünd käsikirjoituksen loppuun hänelle selviää, että viimeiset luvut puuttuvat. Juuri ne joissa varsinainen murhaaja selviää! Ja seuraavana aamuna hän kuulee itse kirjailija Alan Conwayn syöksyneen maalaiskartanonsa katolta kuolemaansa. Poliisi puhuu itsemurhasta, mutta Susan ei pysty unohtamaan kadonneita sivuja. Jotain epäilyttävää tässä kaikessa on. Varsinkin kun Alan Conway tuntui kuvanneen todellisia paikkoja ja ihmisiä kirjojensa sivuille. Susan lähtee siis selvittämään paikan päälle, mitä Alan Conwaylle on todella tapahtunut - ja minkä totuuden puuttuvat sivut pitävätkään sisällään.

 

Harakkamurhien rakenne oli erikoinen. Se pitää käytännössä sisällään kaksi murhamysteeriä. Ensin lyhyt johdanto ja sitten lukija pääsee lukemaan kokonaisuudessaan tuon 1950-luvulle sijoittuvan käsikirjoituksen. Sitten palataankin takaisin nykyaikaan ja Susan lähtee selvittämään toista murhamysteeriä eli itse kirjailijan kuolemaa. Ja ohessa voi sitten itsekseen pohtia, mitähän niissä puuttuvissa sivuissakin oli kerrottu eli mikä oli tuon 50-luvun dekkarin murhan ratkaisu. Olen kyllä lukenut paljon kahden aikatason kertomuksia ja vastikään lukemassani Colleen Hooverin Verityn varjossa oli myös samoin nykyaika sekä käsikirjoitus mitä luettiin siinä ohessa. Näissä kaikissa lukemissani nämä aikatasot ovat kuitenkin kulkeneet vieretysten läpi koko teoksen. Harakkamurhissa tuntuikin vähän oudolta lukea vähän kuin peräkkäin kaksi dekkaria eri miljöissä, mutta sitten lopuksi selvisi kuitenkin vielä ensimmäisenkin mysteeri.

 

Harakkamurhia kuunteli kuitenkin ihan mielellään. Suurena Christien tuotannon fanina juuri tuollaiset maalaismaiseman kyläyhteisön leppoisat murhamysteerit ovat minulle ominta genreä dekkarien saralla. Hiukan jäin tosin kaipaamaan jotain henkilöluetteloa, sillä aluksi olin auttamatta sekaisin henkilöhahmopaljoudessa. Onneksi kuunnellessa eteenpäin näistäkin rupesi hiljalleen saamaan enempi otetta. Myös nykyajan murhamysteeri oli sopivan cozy crimea minun makuuni. Harvinaista kyllä keksin kuitenkin molempien tasojen murhaajat jo hyvissä ajoin. Jäin siis ehkä kaipaamaan vielä jotakin lopun kiepautusta, joka olisi saanut yllättymään. Toisaalta nyt kerrankin sain kokea onnistumisen tunteita sillä kovin usein en dekkareita lukiessa arvaa oikein.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kaksi sivullista, TPI's reading diary ja Kirjavinkit    

 

Naamiaisten kaunotar - Julia Quinn

Kirjan nimi: Naamiaisten kaunotar (An Offer from a Gentleman)

Sarja: Bridgerton #3

Kirjailija: Julia Quinn, suomentanut Susanna Hirvikorpi

Lukija: Anniina Piiparinen
Julkaisija: Tammi

Julkaisuvuosi: 2001, suomennos ja äänikirja 2021

Kesto: 12h 22min 

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

1800-luvun Lontoon seurapiireissä jokainen äiti haluaa nähdä lastensa saavuttavan hyvän avioliiton. Violet Bridgerton on jo saanut kaksi lastaan luotsattua avioliiton satamaan, mutta nyt vuorossa on Benedictin tai Colinin naittaminen. Ja kaikki seurapiiri äidit koittavat saada pyydystettyä nämä komistukset tyttärilleen.

 

Sophie Beckett elää kuitenkin hyvin erilaisessa maailmassa. Vaikka hänen isänsä onkin aatelismies, on hän silti avioton lapsi. Äpärä, joka kasvatettiin isänsä kartanossa kasvattityttärenä kunnes isä meni uusiin naimisiin ja kuoli. Silloin teini-ikäinen Sophie jää äitipuolensa ja kahden siskonsa palkattomaksi palvelijattareksi, suoranaiseksi kotiorjaksi, vailla toivoa paremmasta.

 

Sitten koittaa Bridgertonien tanssiaiset. Suuret naamiaiset, jonne myös Sophie onnistuu pääsemään naamion suojissa salaa. Ja kukapa muu kuin itse Benedict Bridgerton iskee häneen silmänsä. Tanssijaisten jälkeen tämä hänen unelmiensa hopeapukuinen nainen kuitenkin katoaa. Benedict ei pysty päästämään irti haavekuvastaan. Mutta Sophie tietää suhteen olevan mahdoton, onhan hän vain palvelija ja Benedict aatelismies.

 

Bridgertonit ovat olleet varsin mukavaa höttöistä viihdettä, silloin kun aivot tarvitsevat lepotaukoa. Lontoon 1800-luvun seurapiirien loisteliaat kiemurat ja ihmissuhdedraamat ovat herkullista seurattavaa eivätkä vaadi liikoja voimanponnisteluja ajattelun saralla. Silti Quinnin teoksessa on myös nasevaa sanailua pääparien välillä ja sopivasti pientä kivikkoakin. Täydellistä viihdettä siis!

 

Paitsi, että tällä kertaa Quinn kyllä petti minut. Sophien tarina nimittäin nojaa niin vahvasti Tuhkimoon, että hiukan vähempikin alleviivaus olisi riittänyt. Minua nämä yhtymäkohdat tympäsivät, ja tuli mieleen onko kirjailija tullut laiskaksi, kun ei ole keksinyt omaa juonilankaansa yhdistämään päähenkilöpariaan. En myöskään voinut olla hakkaamatta päätäni seinään siinä kohtaa kun Sophie ei vain suostu tunnustamaan taustaansa, jolloin kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa.

 

Valituksistani huolimatta Quinn kuitenkin taitaa tarinankerronnan ja kyllä jälleen tätä kuunteli ihan mielellään. Näyttävät tanssijaiset, seurapiirikäytänteet ja kasvava jännite pääparin välillä pitivät kyllä otteessaan. Oli myös mukava päästä kurkistamaan hieman tuonne palvelijoidenkin elämän puolelle. Lady Bridgertonin hyväsydämisyys lämmitti ja siinähän se todellinen lempeys mitataan miten kohtelee myös alempiaan. Oli myös mukavaa oppia hiljalleen tuntemaan myös Bridgertonien sisaruskatraan nuorempiakin sisaruksia. Edelleen aion siis jatkaa sarjan parissa, onhan Bridgertonin sisaruksia vielä tosiaan liuta jäljellä odottamassa omaa tarinaansa. 

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Salainen sopimus

2. Yllättävä rakkaus  

 

Muualla luettu: Ruusunnuppuja, Paljon melua kirjoista (Elina), Paljon melua kirjoista (Hanna) ja Morren kirjablogi