He eivät tiedä mitä tekevät - Jussi Valtonen

Kirjan nimi: He eivät tiedä mitä tekevät

Kirjoittaja: Jussi Valtonen

Lukija: Jukka Pitkänen
Julkaisija: Tammi

Julkaisuvuosi: 2014

Kesto: 25h 55min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Alina päätyy esittelemään graduaan tutkijaseminaariin ja häpeää tyypillisen suomalaisen tavoin nurkassa tekelettään. Sitten vastaan tulee Joe. Amerikkalainen tutkija, joka onkin kiinnostunut hänen työstään. He lähtevät syömään ja lopulta päätyvät jakamaan vuoteen. Myöhemmin Joe on muuttanut Alinan luo Helsinkiin ja heillä on pieni tuhiseva Samuel käärö täydentämässä perhettä. Arki ei kuitenkaan mene niin kuin romanttisissa elokuvissa. Alina väsyy lapsenhoitotaakkansa alla eikä työlleen täysin omistautuneesta Joesta saa tukea. Toisaalta kunnianhimoinen Joe on hylännyt koko uransa siirtyessään Suomeen, eikä mikään tunnu enää sujuvan. 

 

Parikymmentä vuotta myöhemmin Joe on huippututkijana Amerikassa uuden perheensä kanssa. Hän tekee uraauurtavaa aivotutkimusta eläimillä, jotta ihmiset saisivat paremman tulevaisuuden. Eläinoikeusaktivistit ottavat hänet kuitenkin tähtäimeensä: hajotettu työhuone, huutelua kadulla, vihapostia... Tilanne rupeaa eskaloitumaan kovaa tahtia. Oman haasteensa tuovat myös kapinoivat teinitytöt, erityisesti Rebecca, joka on myynyt elämänsä markkinointiyritykselle. Mitä pahaa siinä nyt olisi postata someen asioita ja saada vastineeksi ilmaislahjoja ja kaikkien ihailua? Entäpä kun mukaan tulevat sosiaaliset psyykelääkkeet ja iAm älylaite...  

 

Suomessa Alinallakin on uusi perhe ja menestyvä kirjailijanura. Kahden pikkuisen kanssa Samuel on ollut se perheen tunnollinen isoveli joka hoitaa. Nyt hänestä on kuitenkin tullut väliinputoaja. Hän ei ole koskaan tavannut isäänsä, tämähän lähti hänen ollessa vielä aivan taapero. Silti hän kaipaa kovasti isänsä hyväksyntää. Kun ero tulee vielä tyttöystävästä eikä opinnot lähde liikkeelle, uppoaa hän yhä syvemmälle nettifoorumeihin. Hänestä kasvaa vihainen nuorukainen - ja eläinoikeusaktivisti.

 

Huhhuh mitä tulikaan luettua. Tämä Valtosen teoshan voitti Finlandia-palkinnon kymmenen vuotta sitten ja mieheni sisko hehkutti tätä kirjaa minulle, mutta silti en osannut odottaa näin tajunnanräjäyttävää lukukokemusta. Vau! Kerrankin voi täydestä sydämestään sanoa, että palkinto on todellakin mennyt oikeaan osoitteeseen. Kuinka taitavasti Valtonen käsitteleekään niin monia kiinnostavia teemoja romaanissaan ja sen lisäksi kuvaa ihmissuhteita niin tarkkanäköisesti. Kun tähän vielä yhdistää taidokkaan kerrontaratkaisun niin koko paketti on aika täydellinen. Halusin vain kuunnella koko ajan lisää, jotta tietäisin mihin seuraavaksi Valtonen minut johdattaakaan.

 

Mitä kaikkea tämä runsaudensarvi siis piti sisällään? Ensinnäkin siinä on tuo eläinkoe ulottuvuus. Joe näkee mitä kaikkea hyvää niillä voidaankaan saada aikaan, kun taas Samuel näkee tämän nurjan puolen. Vaikea kysymys, ja siihen Valtonen on onnistunut hienosti luomaan keskustelun, jossa molemmat puolet saavat suunvuoron. Ja myös näytettyä sen miksi näiden eri osapuolet on niin vaikea keskustella keskenään. Toinen kiinnostava juonilanka tuli Joen tyttären Rebeccan mukana. Kuinka kansainväliset suuryritykset voivat markkinoida laittomasti teineille lääkkeitä, joiden soveltavuutta lapsille ei ole edes tutkittu. On kuitenkin halvempaa maksaa sakot kun jää kiinni kuin toimia oikein. Tähänkö markkinataloudessa on todella tultu? Eikä kukaan uskoa Joeta, joka joutuu kaivamaan tiedot salaliittoteoreetikkojen sivuilta, sillä eihän kukaan voisi uskoa moista yritystoimintaa! Entäpä sitten iAm laite. Tassut vain päähän ja saat verkkokalvoillesi suoraan kaiken, puhelimesi, sähköpostisi, elokuvat, uutiset... Kuka enää haluaisi olla tavallisessa maailmassa, kun iAm tarjoaa jatkuvan stimulan - ilman mitään turhia ruutuja tai painalluksia. Toisaalta tietääkö kukaan mitä tällaisella uudella innovaatiolla voi olla pitkäaikaisseurauksena? Eipä näitä taideta kauheasti nykyäänkään pohtia kun hype edellä mennään...

 

Ekoterrorismin erilaiset muodot, yliopistomaailman nurkkakuntaisuudet, vaikea isä-poikasuhde, parisuhteiden haasteet... Kuinka paljon tässä teoksessa onkaan ulottuvuuksia. Poika kasvaa ilman isää ja luo mielikuvansa katkeran äitinsä kommenteista. Kuinka taitavasti kerronnassa valotettiin ensin toista näkökulmaa, ja kun kertoja vaihtui, tajusikin kuinka väärin toinen olikaan tajunnut kaiken. Ihmissuhteet eivät ole helppoja, mutta niin rehellisesti Valtonen niitä kuvaa. Kukaan ei oikein tiedä mitä tekee, mutta koittaa vaillinaisen tietonsa valossa rämpiä parhaansa mukaan eteenpäin. Valtosen kerronnan nerokkuus ei edes jäänyt valottavaan eri näkökulmien käyttöön, vaan se oli myös kokonaisvaltaisesti hyvin monikerroksellista. Jotain mainitaan, mutta se avautuu kokonaisuutena vasta myöhemmin. Kuin kaleidoskooppi edettiin yhä syvemmälle punottuun kuvioon. Koskaan ei kuitenkaan tiennyt mihin sillä kertaa tarkennetaan. Kaikki kuitenkin onnistutaan punomaan yhteen. Harkittua, taitavaa ja ajatuksia herättävää. Sitä tämä Valtosen teos todella oli.

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Isyyspakkaus, Kirjavinkit, Jokken kirjanurkka, Annelin kirjoissa, Lumiomena, Reader, why did I marry him?, Sivumerkkejä, Tuijata, Lukijatar, Kirjakko ruispellossa, Luettua elämää, Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Pauline von Dahl, Hurja Hassu Lukija, Ainakin 52 kirjaa, Savannilla, Kirjojen keskellä ja Kujerruksia