Kaupungin varjoissa - Jennifer Worth

Kirjan nimi: Kaupungin varjoissa (Shadows of the Workhouse)

Sarja: Hakekaa kätilö! #2
Kirjailija: Jennifer Worth, suomentanut Eija Tervonen
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2005, suomennos 2014

Sivumäärä: 350 

Mistä: Kirjastosta

 

' Minun sukupolveni kasvoi köyhäintalojen varjossa. Vanhempani ja isovanhempani elivät jatkuvassa pelossa, että jotakin odottamatonta tapahtuisi, minkä seurauksena he joutuisivat noihin hirvittäviin rakennuksiin. Onnettomuus tai sairaus tai työttömyys tarkoittaisi palkan menetystä, ja siitä seuraisi karkotus kodista. Avioton lapsi, vanhempien kuolema tai vanhuus voisi myös olla syy joutua laitokseen. Monille kammoksutusta köyhäintalosta tuli todellisuutta. '

s. 28

 

Hakekaa kätilö! teos aloitti Jennifer Worthin muistelmateosten sarjan hänen elämästään 50-luvun Lontoon köyhälistön keskuudessa kätilönä. Siinä missä ensimmäinen osa keskittyi hänen omaan kätilöntyöhönsä ja Nonnatus Housen nunnien keskuudessa sattuneisiin sattumiin, niin tämä toinen osa keskittyy kolmeen erilliseen tarinaan jotka tulivat, Jenniferiä vastaan hänen uransa aikana ja jotka hän nyt jakaa.

 

Ensimmäinen osio keskittyy kuvaamaan 1900-luvun alun Englannin köyhäintalojen kammottavia oloja. Sinne päätyvät nimittäin vielä aivan lapsina Jane, Frank ja Peggy. Sisaruksen erotetaan toisistaan ja kuri on niin ankara, että aurinkoisimmankin lapsukaisen mieli onnistutaan murtamaan viimeistään vitsalla. Toinen osio kertoo puolestaan nunnien iäkkäästä Sisar Monica Joanista, joka joutuu keskelle oikeudenkäyntiä syytettynä näpistelystä. Mutta onko tämä nunna enää mieleltään tässä maailmassa vai oikeasti terävämpi kuin kukaan uskoisikaan? Kolmas tarina kertoo vanhasta sotilaasta, jonka jalan haavoja Jennifer ryhtyy hoitamaan kierroksillaan. He ystävystyvät ja mies jakaa elämäntarinansa: sotilasurasta vaimonsa ja lapsiensa menetykseen. Ja lopulta hänenkin tie vie entisten köyhäintalojen varjon alle... 

 

' Perheet olivat suuria, joskus valtavia, ja elinolot olivat ahtaat. Nykypäivän standardien mukaan tuollaiset elinolot ovat kuin suoraan Charles Dickensin romaaneista. Useimmissa talouksissa oli juokseva kylmä vesi, mutta ei lämmintä. Noin puolessa talouksissa oli oma sisävessa, ja lopuissa vesikäymälä ulkona, sekin usein monen perheen yhteiskäytössä. Hyvin harvoissa kodeissa oli kylpyhuone. Kylvyssä käytiin tinasta valmistetussa kylpyammeessa, joka laitettiin keittiön tai olohuoneen lattialle ja täytettiin vedellä. Yleisiä kylpylöitä käytettiin myös paljon. Useimmissa talouksissa oli sähköt, mutta kaasuvalo oli silti yleinen, ja olenkin saattanut maailmaan monta pientä vauvaa kaasuvalon väreilevässä valossa samoin kuin taskulampun ja myrskylyhdyn alla. '

s. 14  

 

Yllä oleva kuvaus kertoi, millaiset elinolot olivat niissä kortteleissa, joiden lomassa Jennifer työskenteli. Tuo ei vielä kuulosta niin kammottavalta, mutta kun otetaan mukaan kuinka tyypillistä oli esimerkiksi torakkoiden ja muiden ötököiden invaasiot talojen rakenteissa, ja kuinka ne yöaikaan tulivat esiin ryömimään takkaseinustalle... Ymmärrän hyvin Jenniferinkin kuhistusta, kun hän ensikertaa käynnillään ymmärsi mikä se seinällä huojuva musta iso kuvio oikeasti oli.

 

Puhumattakaan noiden köyhäintalojen oloista. Olihan se niin, että eihän siellä olot ainakaan voineet olla yhtään paremmat kuin muulla köyhälistöllä, jottei vain laiskat ja saamattomat tulisi valtion hoidettaviksi. Lopulta noiden talojen karuus, kylmyys, valtavat makuusalit, pienet ruoka-annokset ja kova fyysinen kuri oli niin kammottavalla tasolla, että monet olisivat mieluummin kuolleet kuin joutuneet tuonne laitokseen, joka oli kuin vankila. Sieltä ei saanut poistua ja miehet, naiset ja jopa pienet lapset oli eritelty niin, että omaa perheettäänkään ei saanut koskaan nähdä. Kyllähän siellä hengissä pysyi, mutta mihin hintaan... Onneksi tästä on tultu eteenpäin, mutta kuten vanhan sotilaan tapauksessa nähtiin, niin vaikka nimi muuttuu vanhainkodiksi niin eipä se hoiva kovin kummoiseksi tai ihmisarvoiseksi muuttunut siltikään.

 

Pidän näistä Worthin teoksista, sillä nämä muistelmat todella herättelevät. Tuollaisissa oloissa on vielä ei niin kauan aikaa sitten asuttu Lontoossakin. Kyllä meillä vain on hyvin asiat. Toisaalta Worthin kerronta on hyvin hyväsydämistä ja lämmintä, ja se toimikin loistavana vastapainona. Pakko kuitenkin myöntää, että yllätyin aika paljon, kun kirjan selkämyksessä esimerkiksi lukee isolla pelkkä Hakekaa kätilö! 2, ja sitten koko kirjassa ei edes ole kuvattu kätilöntyötä tai synnytyksiä. Ymmärrän, että tuon tv-sarjan myötä myös nämä kirjat on vahvasti brändätty tuolla Hakekaa kätilö! nimellä, mutta aika harhaanjohtavaa se silti on. Odotin siis lukemiseltani jotakin aivan muuta. Mutta toisaalta Worthin kerronta imaisi minut välittömästi mukaansa noille Lontoon kaduille, joten eipä tämä haitannut lopulta paljonkaan.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Hakekaa kätilö!   

 

Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Cillan kirjablogi, Lukijan kirjahylly ja Kirjojen keskellä