Hakekaa kätilö! - Jennifer Worth

Kirjan nimi: Hakekaa kätilö! (Call the Midwife)

Sarja: Hakekaa kätilö! #1

Kirjoittaja: Jennifer Worth, suomentanut Eija Tervonen
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2002, suomennos 2014

Sivumäärä: 391

Mistä: Kirjastosta

 

' Suurikokoinen mies teräksenlujine lihaskimppuineen nostaa lakkiaan ja huikkaa: "Huomenta hoitsu!"

Huikkaan takaisin: "Huomenta ja mukavaa päivää", ja jatkan polkemista aamun raikkaudessa nuoruuteni riemulla ja sataman jännityksen päihdyttämänä, mutta ennen kaikkea sen verrattoman tunteen vallassa, että olen juuri saattanut maailmaan suloisen vauvan autuaan äidin riemuksi.

Miksi minä valitsinkaan kätilön ammatin? Kadunko valintaani? En koskaan enkä milloinkaan. En vaihtaisi työtäni mihinkään muuhun maan päällä. '

s. 35

 

Jennifer Worth on nuori parikymppinen sairaanhoitaja, kun hän liittyy Nonnatus Housen henkilökuntaan ryhtyäkseen kätilöksi. 50-luvun Lontoossa monia asia oli synnytyksissä toisin kuin nykyisin voisi mieltää. Nonnatus Housen nunnat ja muutamat muut henkilökunnan jäsenet polkivat polkupyörillään ympäri Lontoon köyhälistön pahamaineisia kortteleita. Lapset synnytettiin kotona mikäli mitään vaaratilanteita ei ollut oletettavissa. Kätilöt myös kävivät aamu- ja iltakierroillaan katsomassa niin raskaana olevia kuin vastasynnyttäneitä äitejä ja pyörittivät myös jonkinlaista neuvolavastaanottoa toisina päivinä. Ennen tätä toimintaa tarjolla oli vain epävirallisia naisia, jotka olivat käteviä kädestään. Nyt kaikille oli tarjolla ammattilainen avustamaan, vaikka nykyajan sairaalavalmiuksia ei mukana saa kannettuakaan. Poikkeustilanteissa vaadittiin todellista ammattitaitoa näiltä naisilta.

Kun hälytys synnytyksestä tulee Jenny heittää kätilönlaukkunsa pyörän tarakalle ja lähtee polkemaan kohteeseen. Vastassa voi olla mitä vain. Lontoon satama-alue on kurjaa asuinseutua, jossa maailmansodan jäljiltä on pommitettujen talojen raunioita, ihmiset asuvat ahtaissa purkukuntoisissa taloissa ja ilotalobisnes ja muu laiton toiminta kukoistaa. Kätilöt saavat kuitenkin toimia rauhassa. Heitä arvostetaan alueella. Synnytyksiä on monenlaisia. Toisissa jännitetään istukan ulostulemista tai miten perätilainen lapsi saadaan ulos. Onpahan myös aikamoisia tapauksia, kun hälytys iskee kesken pahimman savusumun eikä eteensä edes näe ulkona polkiessa tai kun pienokainen päättääkin tulla ajoissa kesken joulunvieton. Onpahan myös aivan pienen pientä keskosta sekä äitiä jolla on jo 24. synnytys edessä eikä yhteistä kieltä löydy. Vaikka arki on hektistä, hetkeäkään Jenny ei vaihtaisi siitä pois. Nonnatus Housessa nunnien ja muiden kätilöiden kanssa huumoria löytyy ja yhdessä elo on mukavaa vastapainoa. Ja onhan se palkitsevaa nähdä vastasynnyttäneen äidin rakastuneet silmäykset uuteen tulokkaaseen, jonka on juuri auttanut tähän ihmeelliseen maailmaan.

 

' Sujautan käteni kumihanskoihin ja voitelen hanskat. Pyydän Murielia koukistamaan polvensa, sillä haluan tutkia hänet. Hän tietää tarkalleen, mitä aion tehdä ja miksi. Laitan steriilin lakanan hänen pakaroittensa alle ja sujautan kaksi sormea hänen emättimeensä. Vauva on suorassa mitassa kasvot äidin selkää kohti, ja vauvan pää on laskeutunut jo hyvin alas äidin lantionpohjaan. Kohdunkaulasta on enää ohut reuna jäljellä, mutta ilmeisesti sikiökalvot eivät ole puhjenneet eikä lapsivesi mennyt. Kuuntelen vauvan sydämen lyöntejä, ja syke on tasainen 130 lyöntiä minuutissa. Hyvä. Muuta minun ei tarvitsekaan tietää. Sanon Murielille kaiken sujuvan normaalisti ja totean, että synnytys ei enää kestä kauaa. Uusi supistus alkaa jälleen, ja kaikki sanat ja teot jäävät synnytyksen suunnattoman voiman jalkoihin. '

s. 25-26 

 

Luin viime vuonna Herriotin aivan ihastuttavat muistelmat Kaikenkarvaiset ystäväni hänen eläinlääkäri ajoistaan. Nyt kun oma maaliskuinen synnytykseni oli vielä hyvinkin vahvassa muistissa, niin pohdin olisiko jotakin vastaava tarjolla. Monille Worthin muistelmateos on varmaan enempi tuttu BBC:n televisiosarjasta, mutta päätin nyt kuitenkin sukeltaa ihan perinteisin kirjan voimin tuonne 50-luvun kätilön arkeen. Samoin kuin Herriotin kirjan kanssa, olikin todella kiehtovaa päästä näkemään, kuinka erilaista tuo työ onkaan ollut vielä noin vähän aikaa sitten. Lähes kaikki kotisynnytyksiä taloissa, joissa ei edes ole välttämättä juoksevaa lämmintä vettä tai muitakaan saniteettitiloja itse asunnossa. Kaikki tarvikkeet kulkivat vain pyörän tarakalla kätilönlaukussa, kun lähdettiin polkemaan kohti uutta käyntiä. Silti lapsia saatiin synnytettyä turvallisesti tähän maailmaan kiitos näiden nuorten naisten ja nunnien ammattitaidon.

 

Itse asiassa Worth kertoo, että suuri inspiraationlähde lähteä kirjoittamaan tätä elämänkertaista teostaan oli koska kätilöistä ei juurikaan löytynyt kirjallisuutta. Lääkäreitä ja sairaanhoitajiakin ovat kirjojen sivut pullollaan, mutta nämä synnytysten sankarit olivat jääneet unholaan. Hän päätti siis korjata tilanteen. Ja joskus totuus on tarua uskomattomampaa. Useampaan kertaan minun piti lukiessa pysähtyä ajattelemaan noita tarinoita. Mikäli kyseessä olisi ollut romaani olisin pitänyt sitä jo epäuskottavana, että tuollaisiako oloja oli muka vielä 50-luvun Lontoossa tai miten noin paljon sattumuksia muka voisi mahtua pariin vuoteen. Mutta ei, tämä ei ollut romaani ja nämä tarinat siis totista totta. Huhhuh kyllä minkälaista elämä on ollut tuolloin Lontoon slummeissa. Kohtaloita oli kuin suoraan Victor Hugon Kurjista, vaikka kyseessä olikin 50-luvun Englanti. 

 

Vaikka tässä on tullut päiviteltyä tuon ajan Lontoon köyhälistön elinoloja niin teos ei silti ole synkkä. Worthin tekstistä paistaa tietty elämäniloinen ja lämmin vire, joka tasapainottaa vaikeiden ja silmäkulmat kostuttavien kohtaloiden kertomuksia. Ja kyllä sitä huumoriakin löytyi näiltä sivuilta roppakaupalla. Ai että tuota Nonnatus Housen porukkaa! Yhdeksänkymppinen sisar Monica Joan hämmensi aina muita nunnia niin älykkäillä, mutta samalla jo omissa sfääreissään olevilla jutuillaan. Paikan yleismies Frankilla taas oli aina jokin uusi ja innovatiivinen liikeidea meneillään oli kyse sitten possuista tai toffeeomenoista. Paremmista piireistä sairaanhoitajien joukkoon liittyy taas kömpelö ja isokokoinen Chummy, jonka sitkeys on aivan omaa luokkaansa, kun hän päättää opetella pyöräilemään. Aivan ihana porukka heillä on ollut tuolla! Tämän teoksen loputtua jäi oikeastaan halu lukea lisää näitä tarinoita. Onneksi näitä Worthin muistelmia löytyy suomeksi peräti kolme osaa ja aina on tarjolla myös tuo televisiosarja pahimpaan nälkään. 

 

' Miksi kätilöt eivät ole yhteiskunnan sankarittaria, jollaisia heidän kuuluisi olla? Miksi kätilöllä on niin matala profiili? Kaikkien tulisi ylistää heitä taivaisiin. Mutta niin ei ole. He kantavat mittaamattoman suurta vastuuta. Heidän taitonsa ja tietonsa ovat vertaistaan vailla, mutta silti heitä pidetään itsestäänselvyyksinä - ja usein jätetään huomiotta. '

s. 31 

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Lukujonossa, Kasoittain kirjoja, Kirsin kirjanurkka, Yöpöydän kirjat, Cillan kirjablogi, Kirjojen keskellä, Kirjabrunssi, Nenä kirjassa, Rakkaudesta kirjoihin, Tuulevin lukublogi, Kirjojen rakastaja ja Kirjasähkökäyrä