Pyramidit - Terry Pratchett

Kirjan nimi: Pyramidit  (Pyramids)

Sarja: Kiekkomaailma #7

Kirjailija: Terry Pratchett, suomentanut Mika Kivimäki

Julkaisija: Karisto

Julkaisuvuosi: 1989, suomennos 2002

Sivumäärä: 323

Mistä: Kirjastosta

 

' Sellaisen kilpikonnan selässä kulkevassa maailmassa saattaa tapahtua kaikenlaista kummaa.

Ja tapahtuukin parhaillaan. [--]

Mutta tuolla, kaukana suurista asutuskeskuksista, paikassa jossa Kehämeri kohtaa aavikon, näkyy kylmän, sinisen valon muodostama juova. Helvetin kuiluja kylmemmät liekit roihuavat kohti taivasta. Aavemaiset valot lepattavat aavikon halki.

Djelin ikivanhan laakson pyramidit purkavat voimaansa yöhön.

Pyramidien parakosmisista huipuista virtaava energia saattaa valaista tulevissa luvuissa monia mysteerioita: miksi kilpikonnat vihaavat filosofiaa, miksi liika uskonto on pahaksi vuohille ja mitä kamarineidot ihan oikeasti tekevät. '

s. 7-8

 

Teppic asuu pienen pienessä valtakunnassa keskellä aavikkoa. Hän ei ole kuitenkaan kuka tahansa vaan itse faaraon eli jumalan poika. Ainut vain, että sillä ei makseta pyramidien rakennuskustannuksia. Näin ollen hän lähtee Ankh-Morporkin kaupunkiin salamurhaajien oppiin. Hänestä tuleekin taitava kiipeilijä ja veitsien käyttäjä. Ainut vain, että hän ei haluaisi surmata ketään...

 

Teppicin tulevaisuus heittää kuitenkin härän pyllyä, kun hänen faarao isänsä kuolee yllättäen. Näin ollen Teppicin on palattava pikimmiten valtakuntaansa. Onhan faaraon tehtävä saada aurinko nousemaan joka aamu ja joki tulvimaan. Mutta kuinka ihmeessä se tehdään? Onneksi apuna on ikivanha ylipappi Dios opastamassa. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin hänen isänsä pyramidi, joka tulee nyrjäyttäneeksi maailman ulottuvuudeltaan - kirjaimellisesti. 

 

' Dios oli ylipappi kansallisuskonnossa, joka oli muhinut, kiehunut ja kuplinut yli seitsemäntuhannen vuoden ajan eikä koskaan heittänyt vanhaa jumalaa menemään siltä varalta, että sillä olisi joskus vielä käyttöä. Hän tiesi, että lukemattomat toisilleen vastakkaiset asiat olivat kaikki tosia. Jos ne eivät olisi olleet tosia, rituaalit ja usko olisivat olleet yhtä tyhjän kanssa ja jos ne olivat yhtä tyhjän kanssa, niin silloin koko maailmaa ei ollut olemassa. Tällaisen ajattelutavan seurauksena Djelin laakson papit pystyivät ylläpitämään mielessään sellaista ajatusmaailmaa, joka saisi kvanttimekaanikonkin luovuttamaan ja hankkiutumaan eroon työkalupakistaan. '

s. 102-103  

 

Pratchettin Kiekkomaailma-sarja ei kyllä petä. En voi kuin ihailla hänen kykyään kirjoittaa hauskoja ja täysin absurdeja tarinoita, jotka samalla paradoivat niin osuvasti maailmaa jossa elämme. Tällä kertaa pilkkakirveestä saavat erilaiset uskonnot rituaaleineen ja pappeineen. Eikä pidä unohtaa hallitsijan tyhjänpäiväistä roolia. Siinä sivussa myös ohimennen tölvitään muun muassa kauppiaita, lääketiedettä ja filosofeja, joitakin mainitakseni. Sotiakin on pakko jonkun historiallisen ikivanhan selkkauksen takia, jota kukaan ei enää edes kunnolla muista. Ja kyllähän siellä Troijan hevosetkin tulivat tutuiksi. Entäpä maailman älykkäin matemaatikko: Kameli nimeltään Senkin Paskiainen!

 

Tällä kertaa pääpaino oli tosiaan muinaisen Egyptin kaltaisessa valtakunnassa, joka oli elänyt pysähtyneisyyden tilassa viimeiset seitsemäntuhatta vuotta. Viemäröinti, mikä se on? Auringon kululle oli myös jos jonkinlaista selitystä aina joka ilta appelsiinin syövästä jumalatar Watista Jee-jumalaan jonka silmä aurinko oli hänen etsiessään varpaankynsiään. Nämä molemmat olivat totta. Samoin kuin auringon oleminen reikä jumalatar Neshin saippuakuplassa. Olihan myös uskomaton teoria tulisesta pallosta, joka kiersi maata. Sitä tosin oli jo vaikeampi uskoa, mutta kun nyt kaikki teoriat olivat tosia niin olihan sekin uskottava. Sitten oli tietysti vielä salamurhaajien killan opiskelijoidenkin erilaiset uskomukset ja riitit, joita he koittivat suorittaa. Huhhuh mitä kaikkea sitä tulikaan vastaan.

 

Pyramidit oli varsin taattua Pratchettia. Se nauratti ja osui monin paikoin taitavasti satiirissaa. Silti se ei noussut kärkikahinoihin sarjan osissa. Muinaisen Egyptin paradointi ei saanut aikaiseksi niin tuoreita näkökulmia. Oikeastaan olisin halunnut seurata enemmänkin Teppicin opintoja salamurhaajien akatemiassa ja heidän toimintaansa. Ehkäpä joku toinen Kiekkomaailman kirja sijoittuisi myös tuonne? Ainakin näitä sarjan osia on vielä aikamoinen hyllymetri kirjastossa odottamassa. En malta odottaa minne seuraava osa minut viekään.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Magian väri

2. Valon tanssi

3. Johan riitti!

4. Mort

5. Velhous verissä

6. Noitasiskokset 

 

Muualla luettu: Lukijatar

Ihan lopussa - Sophie Kinsella

Kirjan nimi: Ihan lopussa (The Burnout)

Kirjailija: Sophie Kinsella, suomentanut Kaisa Kattelus

Lukija: Leena Pöysti
Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos ja äänikirja 2025

Kesto: 11h 22min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Sasha hoitaa markkinointia suuressa nosteessa olevassa start-up yrityksessä. Työ on mahtavaa - ainakin muiden silmissä. Todellisuus on nimittäin se, että Sasha joutuu tekemään pyöreitä päiviä, ja silti sähköpostien vuori ei ota talttuakseen. Työvoimapula on valtaisa, mutta perustajan veli, joka toimii markkinointijohtajana, keskittyy vain erilaisiin iloisuus hankkeisiin. Sasha on aivan ratkeamispisteessä, kunnes lopulta hänen on vain pakko päästä pois. Ryhtyä nunnaksi. Karata. Ihan sama kunhan vain pääsee pois. Hän lähtee juoksemaan pakoon ja - törmää kirjaimellisesti tiiliseinään.

 

Näin ollen Sashan on aika jäädä hermolomalle. Hänen äitinsä, joka on hurahtanut appeihin, löytää Sashalle täydellisen appin. 20 askelta parempaan itseensä! Ja mikä vielä parempaa näin talvikuukaisina heidän lapsuuden lomapaikassa on hyvin tilaa - peräti hienossa Hotelli Rilstonissa. Äiti siis auttaa Sashaa pakkaamaan hulavanteet ja joogamatot matkaan ja varmistaa, että hotellin henkilökunta on valmis tarjoamaan hänelle lehtikaalismoothieta ja puhdistavaa nonimehua. Hotelli ei kuitenkaan ole aivan sitä, mitä Sasha lapsuudestaan muistaa... Merenpuoleisista ikkunoista näkymä on rakennustelineisiin ja ruokasalin pöydät saattavat pettää alta. Mutta ainakin hänellä on käytössään koko ihana Rilstonin ranta! Vaikka avomeriuinti näin talvella ei ehkä niin houkutakaan... Sitten rannnalle ilmestyy toinenkin työuupunut. Maailman raivostuttavin mies häiritsemään Sashan mindfulness-harjoituksia!

 

Teininä suorastaan ahmin Kinsellan teoksia. Ne olivat hauskaa hömppää, joiden tarinoissa oli aina jokin kiva twisti lähtöasetelmissa. Aikuisiällä olen uudelleenlukenut omasta hyllystä Salaisuuksia ilmassa ja siitäkin on aikaa vierähtänyt jo melkein kymmenen vuotta. Nyt kun univaje painoin vauva-arjessa sen verran pahasti päälle, halusin jotakin mukavaa hömppää kuunteluun, ja päätinkin testata vieläkö Kinsella vetoaa. Ja kyllähän tämän tarinan matkassa tuli naurettua!

 

Kinsellalla on kyky ottaa jokin niinkin vakava aihe kuin paha työuupumus ja silti tehdä tarinasta ratkiriemukas. Siis apua kuinka hauska tuo Sashan pako oli, vaikka samalla ymmärtää, että poloinen on aivan poikki. Entä sitten luksushotelli, joka onkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut aivan joksikin muuksi. Ja koko kylä tiesi terveysintoilevan Lehtikaalinaisen joka saapui hotelliin, niin että Sasha oli pulassa mistä löytää salaherkut. Nauroin niin paljon tämän tarinan matkassa ja hymy oli huulilla. Silti Kinsellan ote on lempeä ja kohtelee Sashaa rakkaudella.

 

Tuo aivan ratkiriemukas meno ei aivan kuitenkaan kantanut loppuun asti. Iloa kyllä saatiin irti Rilstonin omalaatuisesta henkilökunnasta, mutta eihän uusia absurdeja tilanteita voi loputtomasti saada irti samasta paikasta. Tarina rupesikin sitten taittumaan vahvemmin romanttiseen juoneensa. Pääparin välillä oli nasevaa sanailua, mutta kyllähän siinä vain niin käy, että ne Sashan kauan kadoksissa olleet seksihalutkin rupeavat viimein heräämään. Ehkä Finn ei olekaan se maailman rasittavan mies? Voisiko hän ollakin työuupumuskamu? Tai vielä jotakin muutakin? Tämä osio ei tosiaan ollut niin yllätyksellinen. Toisaalta tässä romanttisen tarinan rinnalla kulki myös heidän muistonsa surffiopettaja Terrystä. Ja kuinka sydäntä lämmitti, että muistisairaana vanhuksenakin he antoivat Terryn kokea vielä yhden suffitunnin ohjauksen. Tämä paluu Kinsellan maailmaan yllättikin minut positiivisesti. Ehkäpä sitä voisi kuunnella hänen tuotantoaan lisääkin, kun tarvitsee hauskaa ja kevyttä hömppää luentaan.

 

Tähdet: 3.5 / 5

Kullervon tarina - Jussi Moila

Kirjan nimi: Kullervon tarina

Kirjailija: Jussi Moila

Lukija: Eero Aho & Elias Salonen
Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2026, äänikirja 2025

Kesto: 6h 36min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Untamo elää 1000-luvun Itä-Suomessa Karjalan kuninkaana. Hän on kuitenkin menettänyt vaimonsa ja poikansa. Sitten hänen veljensä Kalevi saapuu. Maat on jaettu poikien kesken, mutta silti Kalevi saapuu Untamon maille, kalastaa tämän vesissä ja kaskeaa yli tarpeensa. Lopulta Untamo saa tarpeekseen ja lähtee sotureineen hävittämään Kalevin tiluksia. Tuli loimuaa ja veri virtaa, kun veljessurma koittaa. Muiden painostuksesta huolimatta hän ei kykene surmaamaan Kalevin poikaa Kullervoa. Hän päättääkin kasvattaa tästä oman poikansa. 

 

Myöhemmin aikuinen Kullervo istuu venäläisten orjakaapparien tekemässä vankimontussa. Hän rupeaa kertomaan koskelle tarinaansa. Kuinka hyvä hänen isänsä Untamo hänelle aina oli, mutta kuinka muut kyläläiset orjaksi haukkuivat. Kuinka kiivasluontoinen Kullervo koitti aina parhaansa, mutta silti aina vain enempi vihoja sai niskaansa. Lopulta hän ei tunne enää muuta tietä kuin miekan tien. Vihan ja katkeruuden. Ja siltikin kaiken sen alla on nuori mies, joka yrittää vimmatusti taistella traagista kohtaloaan vastaan - Ukko Perkele.

 

Huhhuh minkälaisen tunteidenmyrskyn Moila tarjosikaan tämän Kalevalaisen tarinan matkassa. Kullervon tarina todella meni ihon alle ja kosketti. Kuinka pieni poika ei ymmärrä miksi hän näkee niin väkivaltaisia unia - luuleehan hän olevansa Untamon poika. Kaikkensa yrittää, mutta silti aina onnistuu pettämään isänsä toiveet, joka koittaa vakuuttaa kyläläisiä siitä, että kyllä Kullervo hyvä poika on. Orjaksi he haukkuvat ja kaikesta kylää kohdanneesta epäonnesta syyttävät. Jatkuvasti käskevät Untamoakin pojan tappamaan. Pitihän Untamokin Kullervoa öisin jalkakahleessa. Silti häntä rakasti. Koskettavaa olikin seurata kuinka hän koitti tukea kiivasluontoista Kullervoa tämän kasvuntiellä. Mutta eihän noista lähtökohdista muuta voinut kasvaa. Viha ruokki vihaa ja lopulta Kullervo tunsikin suurinta yhteyttä miekkansa kanssa.

 

Olinkin suuresti yllättynyt, kun minulle selvisi, että tämä Moilan teos perustuu Antti J. Jokisen ja Jorma Tommilan käsikirjoitukseen tuosta Kullervon tarina suurelokuvasta, joka ilmestyi tammikuussa. Ei siis niin päin, että elokuva perustuisi tähän kirjaan vaan että tämä kirja perustuu elokuvaan. Tämä oli kuitenkin saanut äänikirjapalvelussa peräti 4.3/5 arvion ja kommenteissa ylistettiin Moilan taiturimaista kieltä, joka herätti Kalevalaisen mielenmaiseman henkiin. Päätin siis antaa tälle mahdollisuuden, vaikka hiukan jännitinkin asiaa. Yleensä elokuvasta sovitetut teokset nimittäin jäävät varsin pinnallisiksi selostuksiksi. Niin ei kuitenkaan käynyt Moilan teoksessa. Upeasti hän on tavoittanut vuorottelevien kertojien Untamon ja Kullervon sisäisen maiseman. Kaikki ne tunteet ja hienovaraiset ajatukset. Kieli myös soljui todella taitavasti eteenpäin maalaten taitaen tuon Kalevalaisen maailman. 

 

En ole Jokisen elokuvaa nähnyt, mutta ainakin tämä Moilan tulkinta siitä on yksinkertaisesti upea. Kurkkuani kuristi ja kyyneleet olivat nousta silmiin useampaan otteeseen. Tämä tarina todella pääsi koskettamaan. Taitaen on tämä Kalevalan traaginen Kullervon tarina uudelleen herätetty henkiin. Tämä on kuin miehinen vastine Emmi Itärannan Louhen uudelleentulkintaan Lumenlaulajaan. Monia se on hurmannut, mutta minä en päässyt äänikirjan matkassa kiintymään Lauhan/Louhen traagiseen kohtaloon. Sen sijaan Moilan Kullervo sukelsi syvälle. Hienoa kieltä ja upeaa tulkintaa. Tällaista lisää!

 

Tähdet: 5 / 5