Lumenlaulaja - Emmi Itäranta

Kirjan nimi: Lumenlaulaja

Kirjailija: Emmi Itäranta

Lukija: Laura Hänninen
Julkaisija: Teos

Julkaisuvuosi: 2025

Kesto: 12h 30min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Haamu seuraa sairaan Elias Lönnrotin viimeisiä hetkiä. Hän on kulkenut tämän vierellä pitkään ja nyt hän viimein haluaa tämän kuulevan koko tarinansa. Tämä haamu tuonelan virroilta on nimittäin Kalevalan pelätty Pohjolan emäntä Louhi. Alkujaan hän kuitenkin oli jotakin aivan muuta.

 

Nuori Lauha asuu pohjolassa yhteiskunnassa, jossa naisilla on omat loitsueläimensä joiksi he voivat muuttua. Lauha voikin liidellä taivaalla kotkan sulissa. He elävät rauhaisaa eloaan kunnioittaen vanhoja luonnonjumaliaan. Sitten kalevanmailta saapuu sotajoukkiot. Kirveenkantajat jotka teurastavat kansan ja häpäisevät vanhat jumalat. Lauha pakenee äitinsä mukana Tuonelan rannoille ja myöhemmin metsänpeittoon. Mutta kosto kytee hänen sisällään. Joku päivä hän on tuleva ottamaan sukunsa maat takaisin. Vaatisi se mitä tahansa.

 

Itäranta on tarttunut tässä uusimmassa teoksessaan ei enempään tai vähempään kuin suomen kansalliseepokseen eli Kalevalaan. Perinteisen kerronnan sijasta hän on kuitenkin kääntänyt asetelman päälaelleen. Mitä nimittäin piili tuon kammoksutun pohjolan akan Louhen taustalla? Mikä ajoi hänet tekoihinsa? Kuinka vahvojen naisten maalle talsikin kalevalaiset miehet rettelöimään ja Louhi nousikin vain puolustamaan omiaan. Mielenkiintoinen käännös klassikkoon ja varmasti vetoaa moniin lukijoihin nykyajan feminismin kultakaudella. 

 

Minulle tämä ei kuitenkaan ollut täsmäisku. Aiemminkin kokemukseni Itärannan teoksista ovat olleet hiukan kahtiajakoiset. Kuunpäivän kirjeet ja Teemestarin kirja olivat minulle todella vaikuttavat lukukokemukset, mutta Kudottujen kujien kaupunki jäi huomattavasti vaisummaksi. Ikävä kyllä kärsin Lumenlaulajassa samoista haasteista kuin tuossa Kudottujen kujien kaupungissa. 

 

Itärannan kieli on aina todella lyyrisen kaunista. Usein se lumoaa, mutta näissä kahdessa teoksessa se on ruvennut jo tuntumaan enemmän itsetarkoitukselta, johon varsinainen tarina sitten kompastuukin. En nimittäin missään kohtaan kiintynyt Lauhaan tai edes kiinnostunut hänen vaiheistaan. Tapahtumiin ja henkilöihin ei päässyt uppoamaan, kun hypittiin eteenpäin tuokiokuvasta seuraavan. Veikkaan, että painettuna kirjana tämä olisi voinut toimia hiukan paremmin, mutta kuunnellessa väsyneillä univajeisilla mamma-aivoilla tämä tarina ei vain koskaan päässyt lentoon. Itäranta on kuitenkin kieltämättä hyvin taitava kirjailija ja aion jatkossakin odottaa hänen teoksiaan suurella innolla. Niin vahvoja lukukokemuksia upealla kielellä höystettynä hän on onnistunut tarjoilemaan. Kaikki ei vain aina toimi kaikille.

 

Tähdet: 2.5 / 5  

 

Muualla luettu: Tuijata, Kulttuuri kukoistaa, Ja taas kirja kädessä, Siniset helmet, Kirjasähkökäyrä, Kirjahilla ja Kirjavinkit