Johan riitti!, Terry Pratchett

Kirjan nimi: Johan riitti! (Equal rites)

Sarja: Kiekkomaailma #3

Kirjoittaja: Terry Pratchett, suomentanut Marja Sinkkonen
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 1987, suomennos 2001

Sivumäärä: 253

Mistä: Kirjastosta

' "Hetkonen vaan", hän sanoi. "Minä yritän tässä muistella jotain, mitä isä kerran minulle kertoi. Velho, joka tietää, että kuolee kohtapuolin, voi ikään kuin siirtää sen sellaisen velhoutensa sellaiselle ikään kuin seuraajalle. Eikö asia näin ole?"

"En ole koskaan kuullut asiaa ilmaistavan yhtä ytimekkäästi", velho vahvisti.

"Niin että te sitten niin kuin kuolette kohtapuolin?"

"Voi kyllä." Kissa kehräsi, kun sormet rapsuttivat sitä korvien takaa.

Seppä näytti nololta. "Koska?"

Velho tuumi hetken verran. "Noin kuuden minuutin kuluttua." '

s. 11-12

 

Avaruuskilpikonna Suuren Kaksosen kuorella tapahtuu jälleen. Tällä kertaa Kiekkomaailmassa tallustaa muuan vanha velho kohti pienen pientä kylää nimeltään Persahteri. Vanhan perimätiedon mukaisesti velho voi nimittäin siirtää voimansa juuri ennen kuolemaansa kahdeksannen pojan kahdeksannelle pojalle. Hän ehtiikin juuri parahiksi Persahteriin kun sepän vaimo on synnyttämässä heille kahdeksatta poikaa. Kaikki menee hyvin ja velhon sauva saa uuden omistajansa. Ainut vain, että kukaan ei muistanut kurkistaa Muorin pitämän kapalon kankaan alle. Nyt nimittäin pääsi käymään niin että tämä kahdeksannen pojan kahdeksas poika olikin tyttö! Näin maailma saa ensimmäisen naispuolisen velhonsa Eskin.

Esk kasvaa Persahterissa autuaan tietämättömänä kohtalostaan. Onhan kylän noita Muori Säävirkku vakuuttanut sepälle, että naiset eivät nyt vain voi olla velhoja piste. Magialla vain sattuu olemaan oma näkemyksensä asiasta. Ongelmaa koitetaan ratkaista ottamalla nuori Esk Muorille noitaoppiin, ehkä näin magia löytäisi tarvitsemansa poistumistien. Ikävä kyllä noitien ja velhojen magia toimivat hiukan eri tavoin eikä öljyä voi sekoittaa veteen - vai voisiko? Entä pystyisikö Esk kuitenkin päästä velhojen pyhistä pyhimpään eli Näkymättömään Yliopistoon? Luonnollisesti ei se olisi tarina eikä mikään, jos matkanvarrella ei sattuisi yhtä sun toista ja lopuksi vielä se maailmakin täytyisi varmaan pelastaa.

 

' "Naiset eivät voi olla velhoja", Muori tokaisi ykskantaan. "Se on luonnonvastaista. Nainen voisi yhtä hyvin tehdä sepäntyötä."

"Minä olen itse asiassa katsellut isää töissä pajalla enkä käsitä, miksi se ei -"

"Kuule nyt", Muori jatkoi kiireesti, "nainen ei voi olla velho yhtään sen enempää kuin mies noita, koska -"

"Minä olen kuullut miesnoidista", Esk ilmoitti kainosti.

"Myrrysmiehiä!"

"Niin kai."

"Tarkoitan, ettei mitään miesnoitia oikeasti ole, on vain typeriä miehiä", Muori selitti kiivaasti. '

s. 72

 

Ahh, heti ensisivuista lähtien Pratchettin nokkela sanailu veti minut pauloihinsa. Tällaista mielen huumoria yhdistettynä nerokkaisiin heittoihin olinkin juuri kaivannut. Tällä kertaa Pratchettin terävästä satiirin kynästä saa osansa ennakkoluulot sukupuolta kohtaan. Olikin mielenkiintoista, että Muori, eli itsekin nainen, oli itse asiassa se suurin epäilijä Eskin velhouden tiellä. Sukupuoliroolien jako miesten ja naisten töihin ja kykyihin oli vahvasti iskostettu hänen jämerään päähänsä. Onneksi nokkela Esk onnistuu todistamaan nämä kaikki ennakkoluulot vääriksi. Hän uskaltaa kyseenalaistaa kauhtuneita uskomuksia ja lähteä tavoittelemaan omaa polkuaan. Toisaalta ottavatpa velhotkin hänet aluksi vain vitsinä, mutta odottakaapa vain kuka viimeksi nauraa. 

Pratchettillä on todellakin kynä hallussaan. Hekottelin menemään pitkin kirjaa, kun hänen huumorinsa, tai kansilievettä lainaten "verbaalinen ilotulituksensa", antaa palaa. Tässä on fantasiaa, joka ei todellakaan ota itseään vakavasti vaan parodioi oikein olan takaa genrensä kliseitä. Hiukan kuin Adams laittoi Linnanradassa scifillä tuulemaan. Pratchettin kirjan sivuilta löytyi hauskoja hetkiä, kun esimerkiksi lentävä luuta tarvitsi mäkilähtöä ja silti saniaiset päätyivät raapimaan nilkkoja. Pratchett saa pidettyä mielenkiinnon yllä, sillä koskaan ei todellakaan voi tietää mitä tapahtuu. Jopa saman lauseen sisällä voi viimeinen sana iskeä alkuosaansa palleaan ja muuttaa koko mielikuvan. 

 

Pratchettin sarja selkeästi kehittyy teos teokselta, sillä nyt juoni pysyi jo koherenttina kasassa ja lukijana pystyi vain nauttia tekstin matkassa. Tämän teoksen pystyy myös hyvin lukemaan ilman edellisiä kahta osaa, sillä Johan riitti! aloittaa oman Noidat juonilankansa. Matalalla kynnyksellä siis kokeilemaan, koska ainakin tämä lukija nautti tästä viihdepläjäyksestä. Joskus kirjojen ei tarvitse mullistaa maailmaa ollakseen erinomainen lukukokemus. Ei kuitenkaan tosikoille!

 

' Heidän maailmansa, jonka reunamalla kehämäinen meri virtaa iankaiken avaruuteen yhtenä pitkänä vesiputouksena, on yhtä pyöreä ja litteä kuin geologinen pizza, joskin ilman anjovista.

Tällainen maailma, joka on ylipäätänsä olemassa vain siksi, että myös jumalat ymmärtävät hyvän vitsin päälle, on pakostakin paikka, missä magia pystyy vielä sinnittelemään. '

s. 8 

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

 Muut sarjasta lukemani osat:

1. Magian väri

2. Valon tanssi

 

Muualla luettu: Books by Taru