Mort - Terry Pratchett

Kirjan nimi: Mort (Mort)

Sarja: Kiekkomaailma #4

Kirjoittaja: Terry Pratchett, suomentanut Margit Salmenoja
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 1987, suomennos 2000

Sivumäärä: 272

Mistä: Kirjastosta

 

' ETKÖ SINÄ OLE TÄÄLLÄ ETSIMÄSSÄ HOMMIA?

Mortilla sytytti. "Haeskeletteko te oppipoikaa?"

Silmäkuopat, joissa aktiiniset neulankärjet hehkuivat, kääntyivät häntä kohti.

TIETENKIN. '

s. 16

 

Kiekkomaailmassa kaikki on hiukan omalaatuista. Tällä kertaa kohtaammekin tarinan pyörteissä itse Kuoleman. Kuolemalla on kriisi nimittäin meneillään. Häntä kiinnostaisi kauheasti ymmärtää ihmisiä ja heidän tunteitaan. Töitä on kuitenkin paiskittava. Mikä siis neuvoksi?

 

Pestausmarkkinoilla puolestaan nuori poika nimeltä Mort odottaa ja odottaa. Kuka nyt haluaisi tämän nuorukaisen palkata oppipojakseen, kun hänessä on enemmän jalkoja ja käsiä kuin koko muuta poikaa yhteensä. Keskiyön viimeisellä kumahduksella saapuu kuitenkin mies mustissa. Hupun alta paljastuu kukas muu kuin itse sinisilmäinen luuranko - Kuolema. Tarjolla olisi oppipoikapaikka, jossa ohjataan sieluja seuraavaan maailmaan.

 

Näin Mort päätyy Kuolemalle oppipojaksi - tarkistettuaan ensin, että luurankomainen olemus ei ole välttämätön pestin kannalta. Hän muuttaa asumaan Kuoleman kartanoon, jossa asustaa myös aamiaista valmistava iäisyyksiä vanha Albert sekä Kuoleman kasvattitytär Ysabel. Homma on helppo. Kun tiimalasista loppuvat hiekanjyvät, sen kuin heilautat viikatetta ja homma on sillä selvä. Paitsi, että Mort tulee sählänneeksi heti ensimmäisellä omalla keikallaan. Nyt koko maailman kohtalo ja valmiiksi kirjoitettu historia on nyrjähtänyt paikaltaan. Mikä siis avuksi, kun varsinainen Kuolema on viettämässä sapattia ihmisten maailmassa?

 

' NO KOLMANNEN EI AINAKAAN OLISI PITÄNYT AIHEUTTAA SINULLE ONGELMIA.

Hetki oli lyönyt. Mort oli vatvonut asiaa pitkään. Ei ollut mitään järkeä salata sitä. Hän oli sekoittanut historian koko tulevan kulun. Sellaisilla seikoilla on taipumus herättää ihmisten huomiota. Parasta kakistaa se ulos. Käyttäytyä kuin mies. Nielaista karvas kalkki. Lyödä kortit pöytään. Eikä kierrellä kuin kissa kuumaa puuroa. Vaan heittäytyä armoille jukolauta.

Läpitunkevat siniset silmät tuikkivat suoraan häneen. [- -]

"Ei, herra", hän sanoi. '

s. 116-117 

 

Pratchettistä on muotoutumassa minulle takuuvarmaa fantasiaa, johon tarttua huumorinnälkään. Hänen kerrontansa on kirjoitettu niin herkullisesti kieli poskella, mutta samalla tarkkaavaisesti ivaillen todelliselle maailmalle, että oksat pois! Tälläkin kertaa oli ratkiriemukasta seurata kuinka Kuolema ottaa hatkat ja lähtee ihmisten pitoihin tanssimaan letkajenkkaa, kokeilemaan perhokalastusta ja pikaruokalaan paistamaan purilaisia hakiessaan kokemusta nimeltä ihmisyys. Oli myös hersyvää kuulla, kuinka Kuolema voi kulkea Kiekkomaailman pääkaupungin Ant-Morporkin kaduilla kenenkään tunnistamatta häntä: eihän ihmismieli nimittäin suostu käsittelemään tietoa, joka ei istu hänen ajatusmaailmaansa. Eihän itse Kuolema voi vain kävellä kadulla vastaan! Aivojen ainut järkeenkäypä reaktio tähän on siis automaattisesti poistaa moinen virhe lähetyksestä. Näin ihmiset voivat jatkaa onnellista eloa omassa kuplassaan. 

Aikamoisen sopan nuori Mort saikin tässä keitettyä koittaessaan pelastaa prinsessaa. Silti tuntui, että tämä ei ollut Pratchettin parhaimmistoa. Siinä missä esimerkiksi noidista ja tasa-arvosta kertova Johan riitti! suorastaan pursuili herkullisia kohtauksia, tuntui että Mort jäi paljon tavanomaisemmaksi kertomukseksi. Vaikka koko Kiekkomaailma on yksi epätodennäköisyyksien ilmentymä, niin silti tuntui jo vähän liian paksulta, kuinka Mort vain rakastui suuta päätä prinsessaan kerran hänet nähtyään. Toivottavasti tässä Kuoleman juonilangassa tullaan jatkossa seuraamaan yhä enempi itse Kuoleman työskentelyä. Hän nimittäin vaikutti varsin kiehtovalta ja sympaattiselta hepulta!

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Magian väri

2. Valon tanssi

3. Johan riitti!

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muualla luettu: Hurjan Hassu Lukija, Kirjus ja Stuff I like to read