Kirjailija: Sophie Kinsella, suomentanut Ulla Selkälä
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2003, suomennos 2008
Sivumäärä: 336
Mistä: Omasta hyllystä
' Tässä esimerkiksi on minun listaltani muutama summamutikassa valittu salaisuus, joka tulee ensimmäisenä mieleen:
1. Kate Spaden laukkuni on jäljitelmä.
2. Rakastan makeaa sherryä, vaikka se on maailmankaikkeuden juntein juoma.
3. Minulla ei ole hajuakaan mistä sanoista NATO tulee. Tai edes mikä se on.
4. Painan 58,5 kiloa. En 50,5 niin kuin poikaystäväni Conor luulee. (Vaikka puolustukseksi sanottakoon, että minulla oli aikomus ruveta dietille, kun valehtelin hänelle. Ja kaiken kohtuuden nimissä haluan huomauttaa, että luvuissa on vain yksi eri numero.) '
s. 9
Emma on 25-vuotias horoskooppeihin ja muotiin hurahtanut nuori nainen, joka lähes huomaamattaan tulee jatkuvasti lipsauttaneeksi pieniä valkoisia valheita vaikuttaakseen paremmalta muiden silmissä. Tai siis ketä se nyt haittaa, vaikka sanoo harrastavansa potkunyrkkeilyä tai valehtelee ostavansa vaatteensa kalliista merkkiliikkeistä kirppisten sijasta. Poikaystävä Conorkin on aina niin iloinen kun Emma käyttää lahjaksi saamiaan stringejä, vaikka todellisuudessa ne ovat kaksi kokoa liian pienet ja hiertävät aivan mahdottomasti. Emman ura kuitenkin junnaa paikallaan, vaikka hänestä olisi niin hienoa saada ylennys markkinointihenkilöksi. Katastrofaalisen kokouksen jälkeen lentopelkoinen Emma tulee juoneeksi muutaman liikaa lentokentän baarissa. Turbulenssin sattuessa Emma on aivan sata prosenttisen varma, että se oli siinä ja he kaikki kuolevat. Tämän seurauksena hän tulee hädissään lörpötelleeksi kaikki elämänsä salaisuudet ja kertomansa valkoiset valheet vieressä istuvalle miehelle.
Lennon laskeuduttua kuitenkin turvallisesti Emma huokaisee helpotuksesta ja on valmis jättämään koko tapahtuman taakseen. Kohtalolla on kuitenkin omat kierot suunnitelmansa, sillä samainen mies ilmestyykin hänen työpaikalleen parin päivän päästä. Tämä mies on koko valtaisan yhtiön perustaja ja monimiljonääri Jack Harper. Miehen kommenteista Emma tajuaa, että tämä myös muistaa liiankin hyvin kaikki hänen salaisuutensa. Välttelystä ei ole hyötyä, sillä jostain kumman syystä tuo salaperäinen liikemies vaikuttaa kiinnostuneen Emmasta. Emma joutuukin pohtimaan, mitä hän loppupeleissä haluaa, ja myös mitkä ovat Jackin motiivit.
' Kuulen pääni sisällä miten oma ääneni pälpättää viattomasti lentokoneessa.
>>... lukaisin takakansitekstin ja sanoin, että olin lukenut kirjan...>>
>>Loistava tulevaisuus>>, Jack Harper sanoi mietteliäästi. >>Mitä sinä pidit siitä, Emma?>>
Ei voi olla totta, että hän kysyy tuota.
En saa hetkeen sanaa suustani.
>>Noo!>> ryin lopulta kurkkuani. >>Minusta se oli... se oli todella... tavattoman...>> '
s. 88
Näillä heinäkuun helteillä ajatuskaan ei oikein jaksa juosta, joten päätin tarttua Kinsellaan, sillä tiesin sen takuuvarmaksi huvittavaksi hömpäksi, joka ei vaadi liian suurta aivotoimintaa. Tähän tarpeeseen Salaisuuksia ilmassa sopi varsin mainiosti, vaikkei ehkä olekaan Kinsellan parhain teos. Emma on yllättävän sympaattinen päähenkilö, sillä kuten hän sanoi niin kaikilla on salaisuuksia. Helpostihan pieniin valkoisiin valheisiin tai asioiden pieneen liioitteluun tulee joskus sorruttua. Tämän vuoksi olikin hauska lukea Emman salaisuuksista ja valkoisista valheista, jotka Jackin tiesi, ja nähdä minkälaisia herisyttäviä tilanteita tästä seurasi. Toisaalta Emma oli myös aina elänyt menestyvän serkkunsa Kerryn varjossa, jota Emman vanhemmat palvoivat. Tästä seurasi, että Emman saavutukset jäivät aina Kerryn saavutusten jalkoihin, jolloin Emma ikuisena kakkosena ei saanut vanhemmiltaan tarvitsemaansa huomiota. Tämä seikka varmasti vaikutti Emman koskettamiseen hahmona.
Kinsellalle tyypillisesti tässäkään teoksessa ei juurikaan paneuduttu vakavampiin asioihin, vaan pysttiin turvallisessa nollailuhömpässä paria pientä mutkaa unohtamatta. Tästä huolimatta pidin kirjan lähtökohtaa hyvin mielenkiintoisena, koska onhan kiinnostus salaisuuksia kohtaan aika luontaista. Emman kommelluksille oli myös paikoin pakko hihittää ääneen. Salaisuuksia ilmassa ei ole siis mitenkään mullistava tai mieleenpainuva lukukokemus, mutta viihdyttävänä välipalana nollailutarpeeseen se sopii mainiosti.
Tähdet: * * *
Muualla luettu: Kannesta kanteen, Kirjahullun päiväkirja, Kirjojen keskellä,
To Another World ja Kirjan viemää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti