Velhous verissä - Terry Pratchett

Kirjan nimi: Velhous verissä (Sourcery)

Sarja: Kiekkomaailma #5

Kirjailija: Terry Pratchett, suomentanut Mika Kivimäki
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 1988, suomennos 2002

Sivumäärä: 308

Mistä: Kirjastosta

' "Minä etsin velhoa", ääni sanoi. Se tuntui käyneen käheäksi itsensä naamioimisen ponnistuksesta, mutta sekään ei ollut mitenkään epätavallista Tynnyrissä.

"Tarkoitatteko jotakin tiettyä velhoa?" Rincewind kysyi varovasti. Ihmiset joutuivat helposti hankaluuksiin juuri tällä tavalla.

"Sellaista joka kunnioittaa syvästi perinteitä ja jolla ei ole mitään vaaroja vastaan, jos saa hyvän korvauksen", toinen ääni sanoi. Se tuntui tulevan muukalaisen kainalossa olevasta pyöreästä, mustasta nahkalaatikosta.

"Ahaa", Rincewind totesi. "Se rajaa etsintäaluetta jonkin verran. Kuuluuko asiaan uhkarohkea matka tuntemattomille ta todennäköisesti vaarallisille maille?"

"Itse asiassa kyllä."

"Kohtaamisia eksoottisten eläinten kanssa?" Rincewind tiedusteli hymyillen.

"Mahdollisesti."

"Lähes varma kuolema?"

"Lähes varmasti."

Rincewind nyökkäsi ja otti hattunsa.

"Paljon onnea etsinnöillenne", hän toivotti. "Auttaisin mielelläni, mutta en halua." '

s. 50

 

Olipa kerran mies joka sai kahdeksan poikaa. Eipä siitä sen enempää paitsi, että Kiekkomaailman omalaatuisten sääntöjen mukaisesti tästä tämän kahdeksannen pojan kahdeksannesta pojasta tuli velho. Sen olisi pitänyt jäädä siihen... Tämä velho kuitenkin pettyi velhouteen, sanoi hyvästit yliopistolle ja perusti perheen. Hän sai myös kahdeksan poikaa... Ja tämä kahdeksas poika olikin jotakin jo kauan sitten kadonnutta. Velho toiseen potenssin, puhdasta magiaa kanavoiva Lähteilijä. Sille on syynsä, minkä vuoksi velhot eivät nimittäin saa edes katsella liian pitkään hameväen perään. Kukaan ei ennen muistanut tuota syytä. Nyt kuitenkin koko Kiekkomaailman kohtalo on suistumassa kohti mitäpä sen vähempää kuin maailmanloppua.

 

Lähteilijä on vain nuori poika, mutta hänen velho isänsä on piiloutunut Kuolemalta tämän velhonsauvaan ja ohjailee sieltä käsin velhojen vallankaappausta. Velhojen johtajan, arkkikanslerin hattu on saanut tästä tarpeekseen ja lähtee livohkaan. Hän ottaa apurikseen maailmankuulun varkaan Conanin - suuren barbaarin tyttären, jonka ulkonäkö hämää. Hän on nimittäin isänsä veroinen taistelija ja sankari. He tarvitsevat maailmanlopun estämiseen mukaan myös velhon. Ikävä kyllä kapakasta ei löydy muuta kuin poloinen Rincewind omapäisine matkalaukkuineen. Nyt Rincewindin on siis jälleen pelastettava maailma, vaikka hän ei osaa taian taikaa ja viimeinen asia mitä hän haluaa on joutua osalliseksi seikkailuihin.

' Conania tuijotti Matkatavaran kantta. Se näytti aika tavalla suulta.

"Minä kannattaisin määritelmää 'hengenvaarallinen' ", hän sanoi.

"Se pitää perunalastuista", Rincewind paljasti ja lisäsi sitten: "Ehkä liioittelin vähän. Se syö perunalastuja."

"Entä ihmiset?"

"Niitä myös. Luulisin, että noin viisitoista tähän mennessä."

"Olivatko he hyviä vai pahoja."

"Sanoisin, että pelkästään kuolleita. Se pesee myös pyykkiä. Pyykit laitetaan sisälle ja ne ovat ulos otettaessa pestyjä ja silitettyjä." '

s. 72

Tässä Kiekkomaailman viidennessä osassa estradille astuu kahdesta ensimmäisestä osasta tuttu Rincewind ja tuo niin ihastuttava matkatavara. Valon tanssista kirjoittaessani totesin, että toivottavasti he seikkailevat jatkossakin, sillä olen aivan rakastunut tähän omapäiseen kaksikkoon, joten toiveisiini todellakin vastattiin. Tässä osassa matkatavara parka pettyy rakkaudessa, juo itsensä humalaan ja joutuu jos jonkinlaisen otuksen hyökkäyksen kohteeksi kammottavassa krapulassa. Huhhuh mihin seikkailuihin se päätyikään. Aivan uskomatonta kuinka yksi matkatavara voikaan olla niin sympaattinen ja elinvoimainen, että sen seikkailut vetivät minua melkein eniten puoleensa. 

Mitä muuhun tarinaan tulee, niin se käsitteli teemoinaan ehkäpä oman paikan löytymistä sekä vallanhimoa. Kuinka velhot heräävät ajattelemaan, että maailma olisi parempi paikka, jos velhot (tai vastaavasti mikä tahansa muu taho, joka näin sattuu itsestään ajattelemaan) olisivat vallankahvassa. Ja kuten yleensä tällaisista ajatuksista seuraa, niin kyllähän se kaikki meneekin päin helvettiä. Surullista myös kuinka Lähteilijän isän omat kaunat ja katkeruudet saivat hänet sokeutumaan ja käyttämään viatonta lastaan vallanvälineenä. Se on vaarallinen tie elää lastensa kautta omia haaveitaan...

 

Kokonaisuutena sanoisin, että tämä ei kuitenkaan noussut kovin erityiseksi teokseksi. Yleensä Pratchettin matkassa on päässyt seuraamaan humorillista tarinaa vahvalla oman aikamme satiirilla höystettynä. Nyt piti kuitenkin oikein pohtimalla pohtia, että mitkäköhän teemat tässä olivat tapetilla. Tuo yhteiskunnallinen satiiri jäi siis pienempään rooliin ja enempi ehkä jäätiin naureskelemaan fantasiakirjallisuuden kliseille, kuinka aina kammottava maailmanloppu uhkaa. Ja tietysti suuren kaikkivoipaisen sankarin kääntäminen naiseksi miesten vikistessä vieressä. Ja jäivätpä ne maailmanlopun kammottavat ratsastajatkin vain kapakkaan ryyppäämään... Ihan lystikäs tarina siis, mutta on hänen kynästään parempiakin nähty.

Tähdet: 3 / 5

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Magian väri

2. Valon tanssi

3. Johan riitti!

4. Mort

Muualla luettu: Satun luetut ja Kirjus