Kirjan nimi: Klaanin suojeluksessa
Sarja: Nummien kutsu #2
Kirjailija: Kaisa Viitala
Lukija: Emma Louhivuori
Julkaisija: Karisto
Julkaisija: Karisto
Julkaisuvuosi: 2025
Kesto: 15h 28min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Klaanin vieraana teoksessa tapasimme Agnesin. Hänellä oli mitä mainioin ymmärrys asioista mukaan lukien hienon rouvan taloudenpidon velvoitteista, mutta silti hänen ei uskottu koskaan astuvan miehelään. Hän oli nimittäin myös raajarikko, mikä 1700-luvun Skotlannin seurapiireissä ei ollut laisinkaan suvaittavaa. Väärinkäsitysten kautta Agnes kuitenkin päätyi Edinburghista setänsä ja tätinsä hoivista ylämaille MacTorrianin klaanin päällikkö Fingalin matkassa, ja nyt he ovat avioituneet. Agnesista on siis tullut Gillishielin emäntä vastoin kaikkia odotuksia!
Nyt on kuitenkin aika palata Edinburghiin hoitamaan klaanin kauppasuhteita ja Fingal on päättänyt, että Agnesin on myös ehdottomasti tultava mukaan. Kaikki ei kuitenkaan suju tällä matkalla suunnitelmien mukaan. Agnesin aiemman väärinkäsityksen seuraukset seuraavat häntä. Myös hänen setänsä on joutunut aikamoiseen kiipeliin ja tämä sukulaisten luisu heijastuu myös Agnesin ja Fingalin ylle. Seurapiirit eivät siis otakaan heitä avosylin vastaan ja tilanne on eskaloitumassa. Samaan aikaan Agnes myös kipuilee uuden aviovaimon roolinsa kanssa, sillä hänellehän on koko ikänsä iskostettu kuinka hänestä ei ole raajarikkona tuohon rooliin. Varsinkin kun klaanille ei rupea kuulumaan perillistä...
Ah olipa nautinnollista taas sukeltaa Viitalan sujuvan kerronnan matkassa 1700-luvun Skotlannin jylhille nummille ja Edinburghin seurapiireihin. Skotlannin maisemat, klaanien historia jännitteineen, romantiikkaa ja koskettava mutta samalla neuvokas päähenkilönainen, mitä muuta sitä lukukokemukselta kaipaisikaan. Ei siis ihme, että rakastuin jo sarjan ensimmäiseen osaan ja samalla menestyksen reseptillä myös tämä toinen osa jatkaa Agnesin ja Fingalin tarinaa. Tätä lukiessa "jos vielä yksi luku..." -ajattelu oli voimissaan ja suorastaan ahmin tämän tarinan. En millään olisi malttanut laittaa illalla kuulokkeita sivuun ja alkaa nukkumaan.
Luonnollisesti aivan samanlaista romanttista jännitettä ei tässä teoksessa saada luotua, kun tahdon on jo sanottu pääparin välillä. Toisaalta nyt olikin Agnesin aika kasvaa uuteen rooliinsa yli epävarmuuksiensa. Paljolta etääntymiseltä oltaisiin myös jälleen kerran säästytty jos ihmiset vain puhuisivat keskenään eivätkä hautaisi pelkojaan ja epäilyksiään oman mielensä petolliseen pyöritykseen. Hyvänä lisänä tarinaan olikin toisin silmin osiot joissa päästiin seuraamaan Agnesin omapäisen ja itsekkään Lily serkun vaiheita. Pystyykö hän sopeutumaan isänsä perikadon mukanaan tuomaan romahdukseen? Entä nielemään ylpeytensä ja oppimaan ottamaan huomioon myös muitakin? Kiinnostava näkökulman vaihdos joka olikin mukavaa vaihtelua, sillä ei koko teosta olisi millään jaksanut lukea Agnesin epävarmuuksista.
Sain jälleen kerran ihastuttavan aikamatkan Skotlannin vehreille nurmille. Jokin noissa klaaneissa ja niiden historiassa vain vetoaa. Seurapiirien pinnallisuutta ja juoruilunhalua kuvattiin juuri sopivasti eikä Viitalan matkassa tarvitse pelätä Julia Quinnin Bridgertonien kaltaista poskien punehtelua liiasta intiimin kanssakäymisen kuvauksesta. Hienosti hän sen sijaan osaa nostaa ne pienet arjen haasteet esiin, jotka Agnesin jalkojen tilat tuovat mukanaan. Kuinka omaa reikätuolia pitää kantaa matkatavaroissa mukana, sillä hän ei taivu kyykkimään tai kuinka epämukavasti ihmiset 'avustaessaan' oikeasti roikottavat häntä mukanaan. Entäpä ennakkoluulot sitten. Agnesin suulas Millie piika oli kyllä jälleen ihanan suorasukainen puolustaessaan pontevasti emäntäänsä. Jään kyllä innolla odottamaan mitä mielenkiintoista seuraava osa sarjassa tuokaan tullessaan.
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Kirsin Book Club, Amman lukuhetki, Kirjakaapin kummitus, Kirjakaapin avain, Satukutoja, Kymmenen puikkoa langalla ja Pikkuuset kirjat