Idiootti - Fedor Dostojevski

Kirjan nimi: Idiootti (Идиот)

Kirjoittaja: Fedor Dostojevski, suomentanut Lea Pyykkö
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 1868, suomennos 1997

Sivumäärä: 886

Mistä: Omasta hyllystä

' Ruhtinaan puhe tuntui hyvin yksinkertaiselta, mutta mitä yksinkertaisempaa se oli, sitä järjettömämmäksi kaikki kävi tässä tapauksessa, ja kokenut kamaripalvelija ei voinut olla tuntematta jotakin sellaista, mikä kylläkin mainiosti käy päinsä kahden palvelijan kesken, mutta mikä on aivan sopimatonta palvelijan ja vieraan kesken. Mutta koska palvelusväki on tavallisesti paljon älykkäämpää kuin mitä heidän herrasväkensä luulee, niin kamaripalvelijan päähän pälkähti, että tässä on kaksi asiaa: joko ruhtinas oli ties mikä onnenonkija ja tullut ehdottomasti pyytämään apua ahdinkoonsa, tai ruhtinas oli yksinkertaisesti hölmö ja vailla ylimielisyyttä, sillä eihän järkevä ja ylpeä ruhtinas olisi ruvennut istumaan eteisessä palvelijan kanssa ja jaarittelemaan omista asioistaan; näin ollen hän voisi kummassakin tapauksessa joutua ikävyyksiin. '

s. 30

 

Euroopasta on saapumassa juna kohti Pietaria 1800-luvulla. Kolmannen luokan vaunussa toisensa kohtaavat muuan kauppiaan poika Rogozin, joka on palaamassa Venäjälle noutamaan mittavaa perintöään sekä kaatumatautia sairastava ruhtinas Myskin, joka on palaamassa Sveitsistä hoitolaitoksesta ilman pennin pyörylää. Tämä odottamaton parivaljakko päätyy juttusille ja näin ruhtinas saa kuulla Rogozin nääntyneen rakkaustarinan, jonka kohteena on kaunotar Nastasja Filippovna - orpo nuori nainen, jolla puhutaan olevan suhde suojelijansa kanssa. Ennen perintöään Rogozilla ei ollut mahdollisuuksiakaan, mutta entäs nyt? 

Pietarissa ruhtinas menee tapaamaan kenraali Jepantsinia, sillä tämän vaimo on myös Myskinin ruhtinassukua. Vaikka ruhtinaalla ei ole mitään omaisuutta tai suunnitelmaa tulevaisuuden varalle, ei hänen lempeään mieleensä ole tullut mieleenkään pyytää almuja. Hän on vain saapunut tervehdyskäynnille. Näin hän tulee tutustuneeksi Jepantsinan perheeseen ja heidän kolmeen nättiin tyttäreeseen. Taas kuitenkin tuon mystisen kärsivän kaunottaren Nastasja Filippovnan nimi tulee esiin, sillä perheen naisväeltä salassa on kenraalilla ja tämän avustajalla Ganjalla omat monimutkaiset naittamissuunnitelmansa, joihin tuo arvaamaton nainen on avainasemassa. 

Näin ruhtinas tulee vedetyksi mukaan Pietarin moraalisesti rappeutuneisiin seurapiireihin ja ennen kaikkea oikukkaan Nastasjan vaikutuspiiriin. Minne tahansa ruhtinas meneekin ihmisten sydämet sulavat hänelle, sillä hän on niin erilainen kuin muut. Juonittelun ja oman edun tavoittelun sijasta tämä nuori mies on itse lempeys ja puhtaus. Monien mielestä siis täysi idiootti, joka ei ymmärrä maailman raadollisuutta. Silti häntä ei voi olla rakastamatta. Kun ruhtinaan taloudellinen tilanne paranee ja huvilakausi koittaa, on hän jo kietoutunut täysin kenraali Jepantsinan perheen, Nastasjan, Rogozin, Ganjan perheen sekä toisen junatuttunsa Lebedevin perheen ympärille. Kuinka herkkä ja kaunissieluinen, lähes lapsen viattomuudella varustettu ruhtinas, selviää näistä ihmissuhdekiemuroista - varsinkin kun pakkaa sekoittaa monet sydämenasiat.

' - Kenties halusitte lainata rahaa? ruhtinas sanoi vakavasti, vieläpä miltei arasti.

Keller suorastaan hätkähti. Hän vilkaisi nopeasti ja yhä edelleen ihmetellen ruhtinasta suoraan silmiin ja jysäytti nyrkkinsä pöytään.

- No, juuri tuolla te tyrmäätte ihmisen lopullisesti! Herranen aika, ruhtinas: tuollaista avomielisyyttä, tuollaista viattomuutta, jota ei ole nähty ihmiskunnan kulta-aikanakaan, ja samassa te lävistätte ihmisen kuin nuoli tuolla syvällä psykologisella tarkkanäköisyydellänne. Mutta, hyvä ruhtinas, tämä vaatii selityksen, sillä minä olen... olen yksinkertaisesti päästäni pyörällä! Tietysti lopullinen tarkoitukseni oli lainata rahaa, mutta te kysytte minulta rahasta sillä tavoin kuin teidän mielestänne siinä ei olisi mitään tuomittavaa, kuin pitäisi ollakin sillä tavoin.

- Niin... teidän puoleltanne täytyykin olla niin. '

s. 415

Oi rakas idiootti minkäs teit! Ruhtinas edusti kaikin puolin hyvyyttä. Vaikka hän ei ymmärtänytkään hönkäsen pöläystä seurapiirien käytösnormeista, oli hän niin avoin ja viaton tekemisissään. Hän pohti mikä oli oikein ja toimi sen mukaisesti. Oikeastaan monissa kohdin hän olikin oikeastaan paljon tarkkanäköisempi kuin kukaan, joka kutsui häntä idiootiksi. Kuinka yksi hyväsydäminen ihminen, jolla on moraalinen kompassi kohdillaan, voikin aiheuttaa kanssaihmisissään niin paljon hämmennystä. Seurapiireissä on totuttu pelaamaan pelejä ja saamaan tahtonsa läpi olemalla juonikkain huoneessa. Kuitenkin heilläkin meni sormi suuhun, kun vastassa olikin niin naiivi ruhtinas, joka viattomuudessaan ei lähtenytkään heidän peleihinsä mukaan riisuen heidät aseista. Toisaalta en voinut olla säälimättä ruhtinas parkaa. Voi että miksi hänen pitikin tutustua tuollaisiin piireihin. Voi miksi hänen oli toimittava aina niin sanotusti oikein, vaikka se veisi hänet itsensä turmioon. Voi noita oikullisia naisia ja heidän nääntyviä kosijoitaan.

Idiootti on jo toinen Dostojevskini reilun kuukauden sisään. Siinä missä Rikos ja rangaistus paini synkemmissä syyllisyyden kuumehuuruissa, lähestyttiin tällä kertaa ihmismoraalia selkeästi kepeämmällä otteella. Ristiriita ruhtinaan ja seurapiirin välillä aikaansai koomisiakin tilanteita, joissa ei voinut kuin myöntää kuinka tarkkanäköinen ruhtinas olikaan kaikessa viattomuudessaan. Jälleen Dostojevski oli myös onnistunut punomaan kerrontansa oheen suurempiakin filosofisia keskusteluja, vaikka aivan Rikoksen ja rangaistuksen tasolle ei päästykään. Parhaiten näistä jäi mieleen, kuinka kuolemanrangaistus murhasta onkin paljon julmempi rangaistus kuin itse teko. Murhassa uhrilla on kuitenkin aina toivoa viimeiseen asti selviytymisestään, kun taas kuolemanrangaistuksessa tiedät varmasti kuolevasi. Mikään psyyke ei voi nimittäin kestää ilman edes minimaalista toivoa. Toiset keskustelut taas liittyivät muun muassa Venäjän poliittisiin tilanteisiin, konservatiiveihin ja liberaaleihin, ja kuinka on päädytty siihen tilanteeseen, että nuo liberaalit vihaavat isänmaataan niin paljon. Dostojevski on jo ajoissa nähnyt mihin kurimukseen nouseva sosialismin aate oli maata heittämässä. Olipahan sivuilla myös osuvia intertekstuaalisia vertauksia muun muassa Dumas nuoremman Kamelianaiseen.

Dostojevskia lukiessa muistan taas sen, kuinka nautinkaan tällaisesta rehevästä kerronnasta, joka laittaa lukijaa ajattelemaan. Tässä oli kyllä aivan järkyttävä ero vastikään lukemaani DeLillon Hiljaisuuden  lyhyeen, taiteelliseen ja pinnalliseksi jääneeseen tikkaukseen. Ehkä siinä on syynsä, miksi Dostojevski on nostettu yhdeksi suurista kirjailijoista. Sinänsä kevyttä tekstiä, mutta mikä sisällön rikkaus sivuilla. Tällä kertaa paljon tilaa saivat ihmissuhteet ja heidän kanssakäymisensä, mutta ruhtinaan hahmon puhtaus teki näistä hetkistä todella herkullisia. Ajatella kuinka erilainen maailma olisi, jos kaikki olisivat yhtä naiiveja idiootteja kuin ruhtinas? Ehkä hiukan Tolstoin vaikuttavan Tyhmä-Ivan tarinan mukainen - hölmöläisiä kaikki mutta hyvinvoivia ja onnellisia. Mielenkiintoisesti kuitenkin siinä missä synkässä Rikoksessa ja rangaistuksessa lopussa seisoi kuitenkin toivo, lähti kevyempi, jopa paikoin saippuaoopperamainen, Idiootti spiraalinlailla kohti omaa tuhoaan. Mielenkiintoinen kosketus jälleen klassikoiden maailmaan.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Sallan lukupäiväkirja, Sabinan knalli, Lukijatar, Luen, mutta en kirjoita,  1001 kirjaa ja yksi pieni elämä ja Joonas Konstig