Tolstoin tarinoita - Leo Tolstoi

Kirjan nimi: Tolstoin tarinoita (Razskazy i skazki)

Kirjoittaja: Leo Tolstoi, suomentanut Eila Salminen
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 1872-1903, suomennos 1979

Sivumäärä: 323

Mistä: Omasta hyllystä

' Hän haki luokseen isänsä ja äitinsä sekä mykän siskonsa ja rupesi tekemään töitä.

- Mutta sinähän olet tsaari, hänelle sanottiin.

- Mitä siitä! Pitäähän tsaarinkin syödä.

Ministeri tuli hänen luokseen ja sanoi:

- Meillä ei ole rahaa maksaa palkkoja.

- Entä sitten? Jos ei ole, niin ei makseta.

- Mutta ne sanovat, että lakkaavat hoitamasta virkojaan.

- Mitä siitä, olkoot hoitamatta, ovatpahan vapaampia tekemään työtä. Kuljettakoot pellolle lantaa, he ovat sitä paljon tuoneetkin.

Väki tuli käymään oikeutta Ivanin luo. Yksi sanoi:

- Hän on varastanut rahani.

- Entä sitten? Sehän merkitsee, että hän tarvitsi niitä, Ivan vastasi. [- -]

Kaikki viisaat lähtivät pois Ivanin valtakunnasta, sinne jäivät vain hölmöt. Kellään ei ollut rahaa. He elivät ja tekivät työtä, elättivät itsensä ja ruokkivat vielä hyviä ihmisiä. '

s. 27-28 [Tyhmä-Ivan]

 

Tolstoin tarinoita pitää sisällään 22 tarinaa, joiden pituudet vaihtelevat vain sivun mittaisista pohdinnoista lähes kuudenkymmenen sivun kokopitkiin novelleihin. Kaikkien näiden tarinoiden ideoita ei ole edes järkeä yrittää selostaa tähän, sillä ne on itse koettava. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin tietty elämänfilosofinen ote siitä, kuinka tähän aikaan pallolla tulisi suhtautua ja mihin keskittyä. Ehkä se valta tai mammona ei olekaan se tavoittelemisen arvoinen polku vaan lähimmäisenrakkaus ja armo. Tolstoi puhuu paljon myös Jumalasta ja hänen viitoittamastaan tiestä, jolta ihmiset ovat pitkälti eksyneet. Toisaalta tarinassaan Jumala on yksi kaikilla hän tuo esiin, että eri uskojen ei tulisi riidellä vaan vaikka kaikilla on oma selityksensä ja opinkappaleensa on ajatus Jumalasta silti universaali. Ei siis tarvitse nostaa niskakarvoja pystyyn vaan Tolstoin sanoman voi hyvin sopeuttaa omaan aatemaailmaansa sopivaksi, vaikkapa vain uskona ihmisten hyvyyteen, vaikka Tolstoin omat juuret ovatkin kristillisessä viitekehyksessä. 

Tolstoin tarinoissa käsitelläänkin näitä oikeanlaisen elämisen aiheita monista näkökulmista. Kolmesta veljeksestä Tyhmä-Ivanin valtakunnassa, jossa tehtiin rehellistä työtä ilman turhia byrokratioita ja autettiin toinen toistaan, elettiin lopulta kaikista onnellisimmin vatsat täynnä kuin aina valloitukset mielessä olevan Soturi-Semjonin tai rahankiilto silmissä toimivan Paksu-Taraksen valtakunnissa. Jos päästät tulen irti, sitä on vaikea sammuttaa taas valottaa kuinka katkeruuden ja vihan kierteellä vain kaikki häviävät. Anteeksiannolla ja lähimmäisenrakkaudella päästään paljon pitemmälle. Viattomana pakkotyöleirille lähetetyn kauppiaan tarina Jumala tietää totuuden, mutta ei ilmoita sitä heti käsittelee myös kohtalonsa hyväksymistä ja anteeksiantoa. Kahdessa ukossa sekä Missä on rakkautta, siellä on myös Jumala valistetaan puolestaan kuinka todellista Jumalan palvontaa ovat ne pyyteettömät teot toisille ihmisille. 

 

Myös varoittavia kertomuksia on mukana. Ahneudun karvaat seuraukset koetaan Paljonko ihminen tarvitsee maata kertomuksessa. Useammassakin kertomuksessa, kuten Tyhmä-Ivan, Kuinka pikkupiru lunasti itselleen leivänkannikan sekä Kaksi veljeä ja kulta, ovat myös paholaisen juonet ja hänen kätyrinsä pikkupirut tärkeässä roolissa, sillä he koittavat houkutella ihmisiä pahoille teille. Myös Isäntä ja renki tarinassa on vahva sanoma itsekkyydestä, välinpitämättömyydestä sekä uhrautuvaisuudesta.

' - Kerro minulle kaksi asiaa, tsaari sanoi. - Ensiksi, miksi silloin kasvoi tuollaisia jyviä, mutta enää ei kasva? Ja toiseksi, miksi pojanpoikasi tarvitsi kaksi sauvaa ja poikasi yhden sauvan pystyäkseen kävelemään, mutta sinä kuljet vaivattomasti ja kevein askelin; silmäsi ovat kirkkaat, hampaasi lujat ja puheesi selvää ja miellyttävää. Sano minulle, vaari, mistä johtuvat nämä kaksi seikkaa?

Ja vanhus vastasi:

- Molemmat johtuvat siitä, että ihmiset ovat lakanneet elämästä omalla työllään ja ovat alkaneet himoita toisen omaa. Ennen muinoin ei eletty niin. Ennen elettiin Jumalan tahdon mukaan; pidettiin huoli omasta eikä kadehdittu vierasta. '

s. 171-172 [Kananmunan kokoinen jyvä]

 

Huhhuh minkä Tolstoi menit tekemään! Olen pidemmän aikaa kierrellyt näitä venäläisiä klassikoita kuin kissa kuumaa puuroa. Aina aika ajoin olen tehnyt pieniä maistiaisia kuten Turgenevin Metsämiehen muistelmia ja Pasternakin Tohtori Zivagoa, mutta noihin kaikkein suurimpiin nimiin en ollut vielä uskaltautunut tarttumaan. Päätinkin tehdä tämän uskon loikan nyt viimein Tolstoin pariin tämän tarinallisen novellikokoelman tiimoilta ja rakastuin niin palavasti että en usko että enää on paluuta venäläisen kirjallisuuden parista. Näissä tarinoissaan Tolstoi toi esiin niin suurta elämän havainnoinnin tarkkuutta ja ihmismielen kuvausta, vaikka kyseessä ovat vain lyhyet novellit, joten voin vain kuvitella minkälaisiin sfääreihin hänen matkassaan pääseekään hänen tiiliskivi romaaniensa parissa.

 

Tämä lukukokemus oli henkilökohtaisella tasolla minulle hyvin suuri. Olen kamppaillut viime aikoina elämän suuntani kanssa ja tämä Tolstoin teos tuli kuin tilauksesta. Tolstoi viiltää kynällään niin tarkasti, mutta samalla synkkyyden sijasta kaiken taustalla toimii ohjenuora rakkaudesta, välittämisestä ja lämmöstä. Huomaan, että vaikka joidenkin tarinoiden lukemisestä on kulunut jo viikkoja (luin näitä tarinoita pikkuhiljaa yhden aina silloin tällöin) niin tulen ajatuksissani useasti palanneeksi niiden opetuksiin ja herättämiin vahvoihin ajatuksiin. Oikeastaan kaikki näistä novelleista, lyhyttä Marjamatkaa lukuun ottamatta, olivat hyvin puhuttelevia kokemuksia. Kaksi ukkoa sekä Isäntä ja renki olivat niin vahvoja lukukokemuksia että liikutuin aivan kyyneliin.

 

Tärkeintä on tuo matka läpi näiden tarinoiden. Niissä etsitään sitä miten kuuluisi elää. Aihe, joka on varmasti ollut Tolstoille rakas, sillä onhan hänen uskonnollisten ja poliittisten ajatustensa tiimoilta syntynyt tolstoilaisuus ajatussuuntakin. Asioissa ei tarvitse mennä aivan tolstoilaisuuden tasolle, minne tämä satumainen teoskaan ei siis mene, mutta kuten Kolmessa kysymyksessä metsän erakko totesi: tärkein hetki on nyt, tarpeellisin ihminen on se jonka seurassa ja kanssa olet sillä hetkellä ja tärkein asia on tehdä hyvää toisille ihmisille. Näiden oppien kanssa on hyvä jatkaa eteenpäin.

' Silloin Jumala sanoi itsekseen:

- Jos en tälläkään keinolla saa ihmisiä käsittämään, missä piilee heidän onnensa, ottakoot sen itse selville kärsimystensä kautta.

Ja Jumala jätti ihmiset yksin.'

s. 245 [Työ, sairaus ja kuolema]

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Lukijatar