Klaanin vieraana - Kaisa Viitala

Kirjan nimi: Klaanin vieraana

Sarja: Nummien kutsu #1
Kirjailija: Kaisa Viitala
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 2024

Sivumäärä: 460

Mistä: Kirjastosta

 

' - Kuka on kaupungissa? kysyi Agnes hämmästyneenä.

 Nuorten naisten joukko levisi äkkiä pitkin seinänviertä kuin avattu viuhka, sillä kukaan ei selvästi halunnut jäädä toisten taakse. Tytöt seisoivat leveine helmoineen nyt Agnesin edessä, eikä hän nähnyt istualtaan yhtään mitään. Mutta ilmapiiri salissa oli muuttunut, se aivan rätisi, kuin kissan turkki ukkosella.

Sitten joku edessä seisovista tytöistä siirtyi hiukan, ja Agnes näki tulijan.

Tämä oli pitkä harteikas mies, jolla oli yllään täydellisesti harjattu samettitakki, moitteettomat kaula- ja hiharöyhelöt ja kiiltävät kengät. Mutta toisin kuin muilla paikalla olevilla herroilla, hänellä ei ollut alas olkapäille yltävää kiharrettua peruukkia, vaan musta tukka oli sidottu silkkinauhalla niskaan. Ja siinä, missä muilla herroilla oli housut, tämän tulijan vyötärölle oli kiedottu lähes polviin asti yltävä ruudullinen kangas, jonka loppuosa oli kiinnitetty hänen olkapäälleen suurella soljella. '

s. 42

 

Agnes on nuori nainen, joka on syntynyt arvostettuun lontoolaisperheeseen. Kauniiksikin häntä voisi sanoa, mutta on eräs asia jonka vuoksi hän ei tule koskaan löytämään itselleen miestä: hän on rampa. 1700-luvulla ei ollut tyypillistä kasvattaa raajarikkoisia lapsia ylhäisöperheen jäseniksi, mutta Agnesin vanhemmat ovat pyrkineet antamaan hänelle kaiken sen kasvatuksen minkä pystyvät. Nyt Agnesin isän työ vie heidät kuitenkin meren yli uuteen englantiin eikä Agnes voi seurata vanhempiensa mukana. Näin Agnes lähetetään Edinburghiin hänen setänsä Colin Hunterin luo.

 

Agnesin sedän perhe ei ole aivan ymmärtänyt Agnesin vamman mukana tuomia rajoitteita, mutta hiljalleen Agnes löytää oman paikkansa heidän taloudessaan. Häntä kuitenkin koitetaan piilotella Edinburghin seurapiireiltä. Mutta kun tärkeä kauppakumppani kutsuu myös Agnesin heidän tanssiaisiinsa, ei kutsusta voi kieltäytyä. Noilla kutsuilla koko sali kuitenkin kuohahtaa. Ylämailta on saapunut komea kilttiin pukeutunut nuori klaanipäällikkö Fin MacTorrian. Nuoret neitokaiset haaveilevat, että pääsisivät pyörähtämään tämän komean villin käsivarsille. Fin kuitenkin iskee silmänsä Agnesiin. 

 

Ainut vain että klaanien jakobiittikapinasta vuonna 1715 ei ole vielä kauaakaan ja vanhat kaunat elävät kauppasuhteiden luomien hentojen liittojen alla. Agnes ei myöskään lumoudu tästä ylimielisestä pöyhkeilijästä, joka ei arvosta muiden mielipiteitä. Kohtalon polut ovat kuitenkin odottamattomat ja jonkin ajan päästä Agnes löytääkin itsensä matkalta kohti ylämaita, klaania ja hyvin ristiriitaista klaanin päällikköä, joka toisinaan on itse huomaavaisuus ja toisinaan kylmä kuin hyisin talvipäivä.

 

' - Neiti muistaa nyt sitten, ettei leiki sankaria, Millie tokaisi auttaessaan aulassa viittaa Agnesin ylle. - Orottaa, jotta herra...

- Mennään jo ulos, Agnes keskeytti. Hän joutui seisomaan lähes pelkästään oikean jalkansa ja kepin varassa, mutta ei halunnu tunnustaa asiaa. 

- Neiti, mitä mä juuri...

- Ailsa auttaa minua. Huolehdi sinä tavaroista.

- Neiti! Millie aloitti, mutta Agnes ei ollut kuulevinaan. Porraskivet olivat ohuessa kuurassa ja astuminen alaspäin kivuliasta ja pelottavaa, mutta hän puri hammasta ja piti lujasti Ailsasta kiinni. Kunhan hän pääsisi vaunujen luo. [- -]

- Älkääpä suunnitelko mitään, joku samassa kuiskasi hänen korvaansa. Agnes kirkaisi, kun häneltä vietiin jalat alta, ja Fingal MacTorrian lähti kantamaan häntä pihan yli. Agnesin säikähdys huvitti Ailsaa ja ulos tullutta isäntäväkeä, mutta hän itse oli raivoissaan.

- Minä en ole mikän jauhosäkki! hän sähähti.

- Ei, mies vastasi, nousi vaunuihin ja laski Agnesin penkille, - te ette totisesti ole jauhosäkki... '

s. 162 

 

Heti kun kuulin tästä teoksesta ajattelin, että tässä on tarina minun makuuni! Aivan upeat skotlantilaiset maisemat, klaanien kiehtova historia, kilttejä ja säkkipillejä, mutta myös romantiikkaa historiallisessa viitekehyksessä. Ah aivan kuin joku olisi lukenut toivomuskirjani. Tämän lisäksi Agnes ei ollut kuin mikä tahansa nätti neitokainen vaan hän oli myös itsenään vahva ja kiehtova päähenkilö. Hän oli liikuntarajoitteinen aikana, jolloin se oli kaikkea muuta kuin helppoa niin ihmisten asenteiden kuin ihan käytännön toiminnankin kannalta. Tämä toi kiehtovan lisäelementin teokseen, eikä ole ihmekään, että Viitala on osannut kirjoittaa tämän niin aidontuntuisesti. Hänellä kun on itsellään myös kokemusta aiheesta. Näin Agnesin mukana pystyi kiroamaan sitä kun hänen keppinsä on jälleen laskettu toiselle puolelle huonetta tai kuinka turhauttavaa on joutua aina kaikkien kanneltavaksi ympäriinsä. Vahva ja omatoiminen nainen hän silti oli eikä mikään surkuteltava sankaritar, joka vaatii pelastusta. Olikin mainiota seurata, kuinka hän opetti Finnin siskolle emännän velvollisuuksista ja kuinka toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. 

 

Täytyy kyllä sanoa, että tämä Viitalan teos oli varsinainen napakymppi historiallisen romantiikan saralla. Siinä oli sopivassa suhteessa skotlantilaista eksotiikkaa klaanien käräjien ja juhlaperinteiden muodoissa. Ja jokin noissa kilteissä saa ainakin tämän tytön jalat veteliksi. Agnesin palvelustyttö Millie oli myös mitä mainioin murteellisine suorapuheisuuksineen. Sen lisäksi Viitala on onnistunut luomaan herkullisen jännitteen pääparin välille. Kihersin niin paljon, kun luin jo heidän ensikohtaamisesta tanssijaisissa, niin mainiota kerrontaa se oli. Eivätkä jännitteet jääneet siihen. Loppu nyt tuskin oli kenellekään yllätys, mutta se nyt kuuluukin tähän genreen. Matka on se joka lukijoita kiinnostaa. Ja kuinka kiehtova tämä matka olikaan! Ihanaa, että kyseessä on vasta sarjan avaus, joten pääsen vielä takaisin näihin tunnelmiin. En yhtään ihmettele, miksi tämä teos on saanut niin paljon positiivista huomiota. Lämmin suositus jos historiallinen romantiikka on genresi.

 

Tähdet: 4.5 / 5  

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Lukutoukan luetut sivut ja Amman lukuhetki