Joka päivä laiturilla 5 - Clare Pooley

Kirjan nimi: Joka päivä laiturilla 5 (The People on Platform 5)

Kirjoittaja: Clare Pooley, suomentanut Ulla Selkälä
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2022, suomennos 2023

Sivumäärä: 400

Mistä: Kirjastosta

 

' Kaikki tiesivät työmatkailun säännön numero kaksi: voit nyökätä sellaiselle matkustajalle, jonka olet nähnyt huomattavan monta kertaa, tai jopa, todellisessa ääritapauksessa, vaihtaa hänen kanssaan vinon hymyn tai silmienpyöräytyksen kun kaiuttimista tulee konduktöörin kuulutus, mutta missään tapauksessa kenellekään ei milloinkaan, ei ikinä, puhuta. Paitsi jos on ruuvit löysällä. Ja Ionalla ei ollut, sanokootpa muut mitä hyvänsä. '

s. 13

 

On täysin normaali aamu. Kuten aina ennenkin Iona nousee muiden työmatkalaisten kanssa junaan kohteenaan London Waterloo. Iona on entinen seurapiiripalstan ja nykyisen neuvontanurkan pitäjä lehdessä, jossa kaikki rupeavat olemaan jo niin nuoria häneen verrattuna. Ionaa ei silti voi olla huomaamatta, onhan hänen vaatekaappinsa kuin sateenkaari ja hänellä on aina oma hauvansa Lulu mukana kulkemassa. Vaikka lehden nuoripolvi koittaakin savustaa häntä ulos, ei sitkeä Iona aio luovuttaa. Niin hän istuu jälleen aamujunassaan matkalla töihin. Tänään häntä vastapäätä istuu kaunis kirjaa lukeva nuori nainen sekä itseään täynnä olevan näköinen cityn liikemies. Kaikki menee kuitenkin uusille urille, kun tämä liikemies, Piers, on tukehtua viinirypäleeseen. Onneksi paikalla on myös sairaanhoitaja Sanjay, joka on salaa jo pidempään haaveillut puhumisesta kirjaa lukevalle tytölle. Näin tämä kuolemaa uhmaava kokemus selätetään, mutta samalla se tulee peruuttamattomasti yhdistäneeksi nämä ihmiset toisiinsa.

 

Työmatkustuksen sääntöjen mukaan toisten kanssa ei puhuta, mutta mikä on etiketti tuollaisen tilanteen jälkeen? Pikkuhiljaa kohtaamisia tulee lisää ja halusivatpa he tai eivät, niin Ionasta tulee heitä kaikkia yhdistävä linkki. Jostain syystä Ionalle on helppo avautua ja tällä äänekkäällä ja neuvokkaalla naisella on aina mielipiteitä tarjolla. Hiljalleen rupeaa selviämään, että ulkonäkö voi pettää ja pinnan alla voikin olla jotakin odottamatonta. Rahahuolia, kiusaamista, paniikkikohtauksia, suhdeongelmia ja syrjintää. Ennen he olivat erillisiä lastuja elämän laineilla, mutta nyt tuon yhden sattuman seurauksena heidän välilleen on muodostumassa siteitä, jotka voivat auttaa itse kutakin.

 

' Piers näki syrjäsilmällä useiden matkustajien näpyttelevän vaivihkaa Googlen hakukenttään Iona Jahti. Hän oli pannut merkille, että kun ihmiset ennen olivat vältelleet istumasta Ionan lähellä, nykyisin lähipenkit olivat harvoin tyhjiä. Ionasta näytti tulleen tässä vaunussa jonkinlainen saippuasarjan vastine. '

s. 120-121 

 

Oih kuinka rakastinkaan tätä kirjaa! Jokaisella henkilöllä on omat haasteensa, mutta yhdessä palaset rupesivat loksahtamaan kohdilleen. Monenkirjava on tuo junassa kulkeva joukko, ja kuinka usein heistä tekeekään ulkonäön perusteella oletuksia. Ionallekin oli monella monenmoisia nimityksiä kuten Sateenkaarileidi, Hullu koiraeukko, Taikalaukkutäti... Tätä vähintäänkin värikästä persoonaa olivat monet vältelleet junassa, mutta myöhemmin hänestä tuli vaunun sykkivä sydän. Pierskään ei ole aivan sellainen mulkku kuin hänen ulkoinen olemuksensa ja käytöksensä alussa antavat ymmärtää. Ehkä myös hiljainen hiirulainen David sekä koulukiusattu Martha voivat kokea tilanteisiinsa muutosta. Niin monenlaisia tilanteita ja elämän haasteita, joista kukaan ei tietäisi mitään päältä päin kun ohimennen junassa vain törmätään. 

 

Tämä teos levitti aidon lämmön tunteen sisälle valaen uskoa elämään ja ihmissuhteisiin. Vaikka jokaisella on haasteensa, on tämä selkeästi feelgood-kirjallisuutta. Teksti on ilmavan kevyttä ilman mitään sen ihmeellisempiä kaunokirjallisia kiemuroita. Sivut vain kääntyivät vinhaa vauhtia ja olisin halunnut koko ajan päästä lukemaan vielä yhden luvun. Kuinka odottamattomat kohtaamiset voivatkin muuttaa elämää ja antaa sen tarvitseman töytäisin uuteen suuntaan. Tykästyin tähän tarinaan ja sen henkilöihin toden teolla. Siinä oli juuri sopivassa suhteessa viihdyttävää keveyttä, vakavampia taustateemoja ja ennen kaikkea uskoa ihmisyyteen. Eikä pidä unohtaa Ionan nasevia kommentteja asiaan kuin asiaan. Ei hänkään kuitenkaan ole särkymätön vaan tarvitsi myös vastavuoroisesti tukea muilta. Kokonaisuutena ihana teos, joka ei mullista maailmaa mutta omassa genressään aivan erinomainen. Jatkoon!

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjapöllön huhuilija, Hemulin kirjahylly ja Mustelmiinan mietteitä