Sininen Daalia - Nora Roberts

Kirjan nimi: Sininen Daalia (Blue Dahlia)

Sarja: Puutarha #1

Kirjailija: Nora Roberts, suomentanut Anna Salo

Lukija: Anna Asunta
Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2004, suomennos ja äänikirja 2023

Kesto: 15h 3min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Stellan elämä mullistuu, kun hän saa tiedon miehensä kuolemasta. Nyt hänestä tulee yllättäen kahden pienen pojan yksinhuoltaja. Kuinka pärjätä? Myöhemmin kun hän on saanut elämän taas  jotenkin rullaamaan, menee Stella työhaastatteluun Harperille kuuluun taimitarhaan. Stella todella haluaa tämän työn! Rosalind Harper on omalaatuinen perijätär, joka sanoo suoraan mitä ajattelee ja tekee asiat omalla tavallaan. Stellalla ja Rosalindilla kuitenkin löytyy yhteys. 

 

Stellan elämä löytää siis uudet uomansa. Hän muuttaa poikiensa kanssa Harperin kartanoon. Elämä on ihanaa kasvien täyttämää elämää. Mitä nyt puutarha-arkkitehti Logan tuntuu astuvan poikkiteloin jatkuvasti Stellan tehostusideoiden kanssa. Taimitarhalle pelmahtaa myös Rosalindin raskaana oleva kaukaunen sukulaistyttö pyytämään töitä. Naisista hitsautuu oma tiiminsa. Voisiko onni löytyä täältä taimitarhalta viimein heille kaikille? Tosin miten suhtautua kartanon haamuun joka on hyvin kiinnostunut Stellan pojista?

 

Ja jälleen jatketaan kevyemmällä kesälukemisella. Eräs ystäväni kertoi Nora Robertsin kirjojen olevan hänelle luottovalinta, kun kaipaa pakoa arjesta. Olen itse lukenut Robertsilta vain hänen Morsiussarjan ja yhden toisen trilogian joskus esiteininä. Päätin siis laittaa nyt Robrtsia testiin, mutta en ollut edes tajunnut kuinka valtava tuo Robertsin tuotanto onkaan! Jo pelkästään äänikirjoja oli niin vinot pinot, että siinä meni ihan pää pyörälle, mitä menisi valitsemaan. Harrastamme kuitenkin mieheni kanssa paljon puutarhassa niin kasvimaan kuin kukkien kanssa, joten tämä puutarhatrilogia kuulosti kiinnostavalta. Kuinka usein sitä nyt pääsee kurkistamaan taimitarhan arkeen.

 

Sininen Daalia olikin varsin leppoisa teos. Se oli hyvin uskollinen genrelleen. Päähenkilönainen on hukassa, mutta löytää uuden suunnan elämälleen. Sitten heitetään sekaan ärsyttävä, mutta samalla rakastettava könsikäs ja niin uusi romantiikkakin pääsee näyttämölle. Jäihän tuo muutos ärsytyksestä romanttisiin tunteisiin aika heppoisaksi, mutta se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus näissä teoksissa. Sen sijaan pidin siitä, että kertojia oli useampi ja vaikka Stella oli pääosassa myös muiden naisten elämää ruvettiin jo pohjustamaan. Oli myös kiva huomata, että pelkän romanttisen muutoksen sijasta tässä oli myös keskiössä tuo naisten välinen ystävyys ja hitsautuminen yhteen. 

 

Ja sitten siihen kartanon kummitukseen. Tosian vähäinen kosketukseni Robertsin teoksiin on ollut vain näihin hänen puhtaasti romanttisiin sarjoihinsa. Ilmeisesti hänellä on myös romanttista fantasiaa aikamoiset kasat tuotannossaan. Tämä sarja olikin sitten jokin hybridi näistä, sillä periaatteessa tarina oli kuin mikä tahansa romanttinen kesäpokkari, mutta tosiaan joku Harperin esi-isistä oli jäänyt kartanoon kummittelemaan. Tämä Harperin morsian oli myös hyvin omistushaluinen lapsia kohtaan ja talon väki päättikin aloittaa selvitystyön tuon haamun henkilöllisyydestä. Sanoisin, että tarina olisi toiminut ihan ilman tätä maagista ulottuvuuttakin, mutta toisaalta sainpahan nyt muistutuksen tästäkin puolesta Robertsin tuotannossa. Ehkä sitä pitäisi testata hänen jotakin hänen kunnon romanttisen fantasian sarjaakin.

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muualla luettu: Cillan kirjablogi    

 

Varjojen kuningatar - Sarah J. Maas

Kirjan nimi: Varjojen kuningatar (Queen of Shadows)

Sarja: Throne of Glass #4

Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen

Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2015, suomennos 2019

Sivumäärä: 740

Mistä: Kirjastosta

 

Lasipalatsissa kohtasimme nuoren salamurhaaja Celaenan, joka joutui taistelemaan henkensä edestä ansaitakseen vapautensa ja paikkansa julman kuninkaan miekkana. Kolmannessa osassa hänet lähetettiin meren yli hoitelemaan vihollisvaltion kuninkaallisia. Tehtävänsä sijasta hän kuitenkin lähti tutustumaan haltiapuoleen itsestään ja löytämään tavan vapauttaa valtakuntansa julman kuninkaan ikeen alta.

 

Nyt Celaena on palannut Adarlaniin ja ottanut vanhan nimensä takaisin. Hän on Aelin, Terrasenin oikea kuningatar. Hän joutuu kuitenkin toimimaan varjoissa pelastaakseen rakkaansa kuninkaan hirmuisista kynsistä. Demonien valtaamat sotilaat vahtivat kaupunkia ja vuorilla on rakenteillä jotakin vieläkin kammottavampaa. Siksi Aelin pitää vielä viimeisen kerran astua salamurhaaja Celaenan nahkoihin ja taistella tiensä kohti kansansa pelastusta. 

 

' Hetki oli koittanut.

Hän veti henkeä kerran - ja toisenkin.

Hän oli tulen perillinen.

Hän oli itse tuli ja valo, tuhka ja hiillos. Hän oli Aelin Tulisydän, eikä hän kumartanut ketään eikä mitään paitsi kruunua, joka kuului hänelle perintöoikeuden, eloonjäämisen ja voiton ansiosta.

Aelin ryhdistäytyi ja livahti korean juhlaväen joukkoon. '

s. 170  

 

Huomaan lukevani nyt paljon Maasin teoksia ja toistan varmasti itseäni kun kerta toisensa jälkeen totean kuinka koukuttavia ja laadukkaita romantasian teoksia nämä ovatkaan. Hän on todella genrensä kuningatar! Throne of glass löytyy kuitenkin kirjastosta nuortenosastolta eli tätä lukiessa kyllä kemiaa löytyy pääparin välillä, mutta yksityiskohtaisen aktin kuvauksen sijasta pysytään niissä kuumissa tunteissa ja jännitteen rakentamisessa. Ja minulle tämä itseasiassa sopi paremmin kuin hyvin, sillä tuo kemia tosiaan oli varsin kiistämätöntä näinkin! Joskus vähemmän on enemmän niin sanoakseni.

 

Maasilla on taito kirjoittaa näitä mammuttiromaanejaan, jotka silti pitävät otteessaan sata sivua toisensa jälkeen. Tylsää ei todellakaan ehdi tulla! Näitä lukiessa ei koskaan voi tietää minne suuntaan tarina lähtee seuraavaksi kaartumaan. Tässä oli jälleen kiinnostavasti monta eri näkökulmaa ja osa osalta tähän sarjaan kasvaa lisää kiinnostavia elementtejä. Salamurhaajia, haltijoita, noitia, lohikäärmeitä, demoneita, muodonmuuttajia ja muita taikaa hallitsevia. Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan mitä kaikkea Maasilla onkaan tämän sarjan puitteissa keksinyt meidän lukijoiden pään menoksi. 

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Lasipalatsi

2. Keskiyön kruunu

3. Tulen perillinen

 

Muualla luettu: Haaveena kirjailijan ura, Kaiken ei tarvitse olla totta ja Lotta reads books   

 

Villa Hildan kesä - Michaela von Kügelgen

Kirjan nimi: Villa Hildan kesä (Sommar på Villa Hilda)

Sarja: Villa Hilda #1

Kirjailija: Michaela von Kügelgen, suomentanut Hanni Salovaara

Lukija: Anna-Riikka Rajanen
Julkaisija: S&S

Julkaisuvuosi: 2025, suomennos ja äänikirja 2025

Kesto: 8h 14min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Louise on entinen tv-kokki, jonka ura kuitenkin valui vessanpytystä alas erään skandaalin seurauksena. Sen jälkeen hän on vuosia toiminut puhelinmyyjänä vältellen maailmaa. Nyt kuitenkin hänen aikuisen tyttärensä pienen tuupinnan seurauksena, hän löytää itsensä Tukholman saaristosta pieneltä Halsterön saarelta työhaastattelusta uudelleen avattavan majatalon Villa Hildan kokiksi. Voisiko hän viimein vapautua menneisyyden kahleistaan ja päästä toteuttamaan jälleen intohimoaan keittiöön?

 

Sitten on Thomas. Hän on toimittaja, jonka ura on myös lähtenyt laskusuuntaan ja journalistipalkinnot ovat vaihtuneet yritysten maksettuihin mainosjuttuihin. Hän kaipaa kipeästi töitä kesäksi ja niin hän lähtee ystävänsä järjestämänä saaristoon Villa Hildaan vastaamaan majoitustoiminnasta. Mitään käytännönkokemusta hänellä ei tosin ole ja oma kämppäkin näyttää aina kuin pommin jäljiltä. Mutta voisiko hänkin löytää uuden suunnan elämälleen?

 

Villa Hildan kesä aloittaa uuden Tukholman saaristoon sijoittuvan kirjasarjan. Villa Hilda vaikuttikin varsin sympaattiselta paikalta. Jokin näissä pienten paikkojen yhteishengen kuvauksissa vain vetoaa. Tässä oli juuri sopivasti kuvattu tuota pienen majatalon pyörittämisen arkea ja erityisesti nautin Louisen mukana keittiössä. Jotkut tosin ärsyttivät, kuten päällepäsmäri liikenainen Sanne, joka tulee kertomaan kuinka asiat pitäisi tehdä ja samalla jättää pienen poikaansa juoksentelemaan yksin ympäri saarta, kun äidin on pakottava tarve tehdä aina töitä.

 

Rakastuin vastikään Leena Paasion Tuuli kääntyy etelään teoksen saaristokuvaukseen ja jäinkin janoamaan lisää - tosin tällä kertaa kesään sijoittuvaa tarinaa. Löysinkin tämän suomenruotsalaisen Kügergenin teoksen. Tämä teos olikin ihan mukava, mutta itse saaristo jäi kuitenkin enemmän vain sanoihin. Se ei herännyt henkiin kuten Paasion teoksessa, jossa meren tyrskyt pärskivät naamalle.

 

Villa Hildan kesässä oli paljon hyvää. Villa Hildan majatalo oli sympaattinen. Oli myös mukavaa vaihtelua lukea nelikymppisistä aikuisista etsimässä uutta suuntaa elämälleen tällaisessa kevyessä majatalokirjassa. Tosin sen myös huomasi, että kirjailijalla oli paljon sanottavaa ja aivan liikaa oli yritetty tunkea yhden kirjan väliin. Sivuosassa oli niin ullakolta löytyneitä rakkauskirjeitä, hoivakotiin unohtunutta äitiä, me too:ta, kirjan kirjoittamista ja työnarkomaniaa. Romanttisia jounteita oli myös punottu molemmille päähenkilöille. Tarina jäi kaipaamaan selkeämpää fokusta, sillä nyt mihinkään näistä teemoista ei oikein ehditty syventyä ja ne jäivät hiukan irrallisiksi langainpäiksi. Näen tässä sarjassa kuitenkin potentiaalia. Ehkäpä seuraava osa osaisi keksittyä jo enempi teemoiltaan, kun pahimmat patoumat oli saatu kuvattua jo osaksi tätä ensimmäistä tarinaa?

 

Tähdet: 3 / 5

 

Kana joka tahtoi lentää - Sun-mi Hwang

Kirjan nimi: Kana joka tahtoi lentää (Madang-ŭl Naon Amt‘ak)

Kirjailija: Sun-mi Hwang, suomentanut Hilla Hautajoki

Lukija: Ritva Holmström
Julkaisija: Sitruuna

Julkaisuvuosi: 2000, suomennos 2015 ja äänikirja 2018

Kesto: 3h 8min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Tähkä asuu pienessä häkissä. Hän näkee pienen pienestä oven raosta maatilan pihaa, jossa kukko ja kana, koira ja ankat taapertavat vapaina ja haaveilee itsekin vapaudesta. Mutta ennen kaikke hän haaveilee siitä, että joku päivä hän saisi hautoa oman poikasen. Tähkä on nimittäin kana. 

 

Tähkän elämänilo on lopussa ja se ei enää jaksa tuottaa kunnon muniakaan. Maatalon isäntäväki päättääkin viedä sen kynittäväksi muiden vanhojen ja sairaiden kanojen kanssa. Kuin ihmeen kaupalla Tähkä kuitenkin selviää. Ja siitä alkaa sen taistelu vastoinkäymisiä vastaan. Kaukana siintää kuitenkin sen haave munan hautomisesta ja omasta poikasesta. Voisiko se saada tämän, vaikka ladon muu eläinväki sitä sorsiikin ja näätä uhkaa vapaudessa?

 

Meille saapui kanoja toukokuussa ja luonnollisesti halusin päästä lukemaan jotakin romaania kanojen sielunmaisemasta. Tämä korealaisen Sun-mi Hwangin teos osuikin silmääni äänikirjapalvelussa. Ennestään en tiennyt tarinasta mitään, mutta kuten esittelytekstissä kuvattiin niin 'Toisinaan vähäpätöisimmät hahmot tekevät sankarillisimmat matkat'.

 

Jokin näissä aasialaisissa vähäeleisissä tarinoissa tekee vaikutuksen. Tarina on lyhyt eikä siinä paljon ehdi tapahtua, mutta silti se ehtii koskettamaan. Ensin koin Tähkän matkassa surua häkkielämän ahdistavuudessa ja kuinka hienosti Hwang kuvasikaan epäonnistuneiden munien tuomaa mielipahaa. Entäpä kuinka ilkeitä muut ladon vapaat eläimet olivat kun eivät huolineet Tähkää joukkoonsa. Ja sitten muna! Vaikeuksia täynnä oli tämän pienen kanan elämä, mutta siltikin. Jopa edes kammottava Näätä ei jäänyt pelkäksi pahikseksi. Lopussa olin aivan kyyneleet silmissä.

 

Äitiys on myös isona teemana tässä - onhan Tähkän suurin toive hautoa oma poikanen. Vaikka tämäkään ei suju täysin suunnitelmien mukaisesti, löytää hän äitiyden riemut. Ja myös ne lapsosen kasvun tuomat haasteet. Ja viimein on pakko päästää nämä lentämään pesästä kohti omaa elämää. Voi Tähkä! Tämä pieni tarina onnistui koskettamaan.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Lukuneuvoja, Kirjanurkkaus, Mari A:n kirjablogi, Kirjojen keskellä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lukijatar, Lastenkirjapino ja Kirjavinkit  

 

Tuuli kääntyy etelään - Leena Paasio

Kirjan nimi: Tuuli kääntyy etelään

Sarja: Kotisatama #1

Kirjailija: Leena Paasio

Lukija: Leena Pöysti
Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2025, äänikirja 2025

Kesto: 10h 36min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Henna on perämiehenä Karibialla. Elämä on leppoisaa luksusristeilijällä nauttien auringosta ja upeista maisemista. Edessä siintää jo ylennyskin. Sitten Hennan koko elämä heittää häränpyllyä. Isä soittaa ja kertoo muuttaneensa pois heidän lapsuudenkodistaan. Muistisairas äiti on siis jäänyt yksin! Henna ei jää kuuntelemaan selityksiä vaan suuttuu verisesti isälleen. Sitten Hennan menneisyyden katkera romanssi tulee vielä kummittelemaan Karibialle. Päätös hylätä ura ja muuttaa takaisin lapsuudenkotiin Utön saarelle on siis helppo tehdä. 

 

Henna aloittaa luotsiasemalla työt. Vaikka Henna ei kaipaakaan nyt suhdetta sotkemaan lisää kuvioita, on luotsiasemalla myös työskentelevä Miika varsin mukava tapaus... Pomon kanssa taas tilanne on hiukan haastava, sillä heidän suvuillaan on vastakkaiset näkemykset koskien saaren vuokrasuntojen kohtaloa. Se onkin iso kysymys, sillä Hennan perhe haluaa onnistua pitämään saaren ympärivuotisena asuinpaikka, eikä myydä taloja kesämökeiksi. 

 

Onneksi saarella on vahva yhteisö, joka tukee toinen toistaan vaikeina aikoina. Henna saa tukea muistisairaan äitinsä hoitoon ja auttaapa hänkin kahvilan kanssa puolestaan, kun sairastapaus vie omistajien huomion. Hennan veli Heikki myös auttaa parhaansa mukaan, vaikka seilaakin Turun ja Utön väliä. Ja sitten on tietysti myös Heikin hyvä ystävä Samal. Koko Suomen kuulu sometähti ja koripalloilija, joka ärsyttää Hennaa julkisuustempuillaan suunnattomasti.

 

Oi olipa tämä merellinen tarina aivan loistavaa pakoa saariston karuihin mutta samalla lumoaviin maisemiin. Olen aiemmin lukenut Paasiolta nuortenkirjan Harmaja luode seitsemän ja se jo teki vaikutuksen merellisellä kuvauksellaan. Tämä uusi aikuisten Kotisatama sarja jatkaa samalla valovoimaisella kerrontatavalla. Paasion rakkaus mereen kyllä todella paistaa läpi, niin upeasti hän osaa tavoittaa saariston hengen ja meren tyrskyt. Suolaveden pärskeet pystyi suorastaan tuntemaan poskillaan. Ja kuinka kiinnostavaa olikaan tutustua luotsin töihin! Aivan uusi maailmansa, jonka yksityiskohtainen kuvaus toi ihanan omaleimaisen lisänsä muihin saaristotarinoihin verrattuna.

 

Tämä merellinen tarina todella veti minua puoleensa. Toki osa sen ihmissuhdekiemuroista jäi hiukan pinnallisiksi. Kuinka helposti Henna olisikaan voinut selvittää välinsä isänsä kanssa vain avaamalla keskusteluyhteys ja kuuntelemalla hetken. Hiukan heppoisalta tuntui myös Hennan ja Samalin väliset jännitteet. Mutta se ei edes haitannut minua lukiessa, sillä niin paljon kaikkea muuta tämä tarina tarjosi! Tuo kyläyhteisön henki oli upea. Toveruus ja tahtotila auttaa toista vaikeina hetkinä oli ihailtavaa. Hennan haasteet muistisairaan äitinsä kanssa oli kuvattu myös varsin aidontuntuisesti ja koskettavasti.

 

Tämä merellinen tarina oli mitä loistavin valinta laiturinnokkaan luettavaksi. Niin taitaen Paasio herättää tuon Utön saaren miljöön henkiin. Ainut vain, että minähän en ollut tajunnut tämän tarinan sijoittuvan talveen! Olihan se takakannessa mainittu, että Henna muuttaa takaisin marraskuiseen Utöseen, mutta yleensä en lue liian tarkkaan noita tekstejä, etten  saisi liikaa juonipaljastuksia. Tuntuikin siis hiukan hassulta lukea jäätyvästä merenlahdesta, luistelemisesta ja piparikilpailuista näin kesän  alussa puiden lehtien loistaessa vihreyttään ja lämpötilan huidellessa parissakympissä. Taitavasti Paasio on kyllä tavoittanut tuon vuodenajan kuvauksen tarinassaan ja talveen tämä sopisi erityisen hyvin lukulistalle. Onneksi Kotisatama sarjan toinen osa on myös juuri ilmestynyt ja se sijoittuu kesäisen Utön maisemiin. Pitääkin siis ehdottomasti laittaa sekin nyt lukulistalle!

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin Book Club, Amman lukuhetki, Kirjahilla ja Kirjavinkit  

  

Harry Potter ja salaisuuksien kammio - J.K. Rowling

Kirjan nimi: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets)

Sarja: Harry Potter #2

Kirjailija: J.K. Rowling, suomentanut Jaana Kapari 

Julkaisija: Tammi

Julkaisuvuosi: 1998, suomennos 2002

Sivumäärä: 365

Mistä: Omasta hyllystä

 

' "Ei, ei, ei", Dobby vinkaisi ja pudisteli päätään niin rajusti että korvat läpsyivät. "Harry Potterin täytyy jäädä tänne turvaan. Hän on liian suurenmoinen, liian hyvä, häntä ei saa menettää. Jos Harry Potter menee takaisin Tylypahkaan, hän voi vaikka kuolla."

"Miten niin?" Harry kysyi hämmästyneenä.

"On punottu juoni, Harry Potter. Juoni, joka aiheuttaa kamaluuksia tänä vuonna Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa", kuiskasi Dobby, joka oli yhtäkkiä alkanut vapista kauttaaltaan. '

s. 23-24  

 

Harry Potter ja viisasten kivi kirjassa tapasimme nuoren orvon Harry pojan, jonka elämä muuttui kertarysäyksellä, kun portaidenaluskomero vaihtui Tylypahkaan noitien ja velhojen kouluun. Nyt lukuvuosi on päättynyt ja Harry on joutunut palaamaan kesälomaksi kammottaville Dursleyn sukulaisilleen. Harryn rakkaat ystävät Ron ja Hermione eivät ole edes kirjoittaneet hänelle koko kesänä! Sitten Harryn huoneeseen ilmestyy pieni kotitonttu Dobby. Dobby varoittaa Harrya juonesta, joka voi olla hänelle kohtalokas jos hän palaa tänä vuonna Tylypahkaan... 

 

Erilaisten sattumusten kautta Harry pääsee kuin pääseekin Tylypahkan kouluun, vaikka matkalla onkin väärin suunnattuja hormipulveri kokeiluja, sulkeutuneita portteja ja lentäviä autoja. Pian kuitenkin käy selväksi, että Dobbyn varoitukset eivät olleet turhia. Oppilaita rupeaa kangistumaan ja Harry kuulee ääniä joita muut eivät kuule. Mikä tai kuka oikein hyökkäilee oppilaiden kimppuun? Harry, Ron ja Hermione saavat taas yhdistää voimansa pelastaakseen Tylypahkan uhkaavalta sulkemiselta! 

 

' SALAISUUKSIEN KAMMIO ON AVATTU.

VAROKAA, PERILLISEN VIHOLLISET. '

s. 152  

 

Kuten monille muillekin 90-luvun lapsille, niin myös minulle Harry Potterit olivat iso osa lapsuuteni mielenmaisemaa. Rakastin niin näitä kirjoja kuin elokuvia ja kasvoin Harryn, Ronin ja Hermionen matkassa. Kahdeksan vuotta sitten luin uudelleen kaikki Potterit ja yllätyin kuinka paljon enemmän kirjat antoivatkaan kuin nuo elokuvat, joita onkin tullut katsottua aivan loputtomia määriä. Viime kesänä kaipasin jotakin tuttua ja turvallista loppuraskauden tukaluuden vastapainoksi ja tartuin silloin taas Viisasten kiveen. Nyt vauvan unet ovat olleet aikamoista sillisalaattia ja kaipasin taas jotain tuttua jonka puoleen palata. Salaisuuksien kammio siis valikoitui muun kirjapinon ohi lukuun.

 

Kyllä se vain jaksaa ihmetyttää, kuinka jopa näin lyhyessä ajassa olin kuitenkin ehtinyt unohtaa kuinka valovoimaisia nämä kirjat ovatkaan! Ah kuinka nautinkaan seuratessani velhokolmikon maagisia oppitunteja. Ja siis voi apua tuota uutta pimeydenvoimilta suojautumisen opettajaa! Oli kyllä maine noussut hattuun hänellä oikein urakalla, mutta silti hän aina varoitteli Harrya maineenhankintayrityksistä :D Tässä osassa myös tapaamme legendaarisen kotitonttu Dobbyn sekä Dumbledoren tulesta uudestaan syntyvän feeniksin. Professori Kalkaros koittaa puolestaan jälleen hankkia halveksimalleen Harrylle potkuja ja Hermionen kirjaviisaus on vertaansavailla. Entäs Ronin rikkinäinen taikasauva! 

 

Luonnollisesti ei tämä teos pelkkää auvoista maagista ilotulitusta ollut, vaan se käsitteli myös syvempiä teemoja. Salaisuuksien kammion hirviö nimittäin 'puhdisti' Tylypahkaa ihmislähtöisistä sukujuurista tulevista noidista, kun Luihuisten perillinen tavoitteli velhosukujen 'puhtautta'. Tästä voi nähdä vahvoja viittauksia rotusyrjintään. Entäpä kuinka viatonta Harrya ruvetaan vihaamaan, sillä huhu saa siivet hänen olevan hyökkäysten takana. Kuinka kauhean epäreilua! Mutta niin se maailma menee nykyaikanakin erityisesti somessa, että helposti ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan. Kuinka helppoa onkaan tuomita toiset... Onneksi kolmikon välinen ystävyys ja luottamus on pettämätön! Kaikesta sitä selviää, kun on ystäviä jotka kulkevat rinnalla, vaikka kuinka syviin vesiin jouduttaisiin.

 

Harry Potter on kyllä niitä lapsuuden yksiä rakkaimpia sarjoja ja uskon palaavani vielä monen monta kertaa sen pariin. Sen tarinat paitsi viihdyttävät niin myös koskettavat. Nämä alkupään kirjat ovat vielä varsin lyhyitä ja nuoremmille kirjoitettuja. Odotankin innolla tätä sarjaa taas uudelleen lukiessa, miten pääsen jälleen seuraamaan niin hahmojen kuin itse velhomaailmankin kasvua ja kehitystä. Nämä teokset ovat todella tietynlaisia turvasatamia minulle. 

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat.

1. Harry Potter ja viisasten kivi 

 

Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja, Yöpöydän kirjat, Paljon melua kirjoista, Villasukka kirjahyllyssä, Tarinoiden syvyydet, Cillan kirjablogi, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen pyörteissä ja Amman lukuhetki 

 

Paholainen puuttuu peliin - Lauren Weisberger

Kirjan nimi: Paholainen puuttuu peliin (When Life Gives you Lululemons)

Kirjailija: Lauren Weisberger, suomentanut Tiina Talvitie

Lukija: Hanna Saari
Julkaisija: Nemo

Julkaisuvuosi: 2018, suomennos ja äänikirja 2022

Kesto: 15h 31min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Kukapa ei olisi kuullut Paholainen pukeutuu Pradaan teoksen Andreasta, joka päätyi pelätyn Miranda Priestlyn alaiseksi muotilehti Runwayhyn. Kokeneempana ykkösassistenttina toimi puolestaan Emily Charlton, joka jotenkin onnistui luovimaan pomonsa mahdottomien vaatimusten aallokossa.

 

Nyt vuosia on kulunut ja Emily on vaihtanut Runwayn omaan yritykseensä, jossa hän auttaa julkkiksia oli kyse sitten met-gaalan asuvalinnasta tai seksivideoskandaalin jälkipyykin pesusta mediassa. Hän katsoo vierestä kuinka uusi sukupolvi langanlaihoja parikymppisiä astuu esiin samalla kun hän rupeaa olemaan jo kolmenkymmenen paremmalla puolella lähestymässä neljääkymmentä. Uudet tuulet puhaltavat kuitenkin myös hänen maailmaansa, kun uuden polven julkkikset valitsevatkin mielummin näppärästi snappchattaavan Olivia Bellen kriisiensä ratkaisijaksi. Mikä siis avuksi? Pitääkö hänen monen itsenäisen vuoden jälkeen palata häntä koipien välissä takaisin Runwayhyn Mirandan alamaiseksi?

 

Samaan aikaan esikaupungissa asustaa Miriam aviomiehensä ja lastensa kanssa. He ovat vaurastuneet miehen yrityksen myynnin seurauksena, ja nyt Miriam koittaa totutella elämään yläluokkaisen esikaupungin kotiäitien keskuudessa, jossa kaikki pukeutuvat Lululemoneihin ja osallistuvat jumppiin tai erilaisiin kutsuihin päivät pitkät. Näissä piireissä Miriam rupeaa kyseenalaistamaan omaa parisuhdettaan. Milloin heillä onkaan viimeeksi edes ollut seksiä? Eikai vain mies petä häntä, kuten tuntuu olevan tyypillistä esikaupungin aviomiesten keskuudessa?

 

Sitten on vielä Karolina, entinen supermalli ja nykyisen senaattorin vaimo. Vuosien yrityksistä huolimatta lapsihaaveet eivät ole heillä toteutuneet, mutta Karolina huolehtii miehensä nyttemmin kaksitoistavuotiaasta pojasta kuin omastaan. Sitten poliisit pysäyttävät Karolinen ja hän saa rattijuopumussyytteen - vieläpä joukko lapsia kyydissään! Karoline löytääkin itsensä niin median kuin miehensä teilaamana. Mutta mitä tapahtui, sillä hän ei ollut juonut... Karolina muuttaa ystävänsä Miriamin läheisyyteen, joka uskoo hänen syyttömyyteensä. Samoin sinne saapuu Emily nuolemaan haavojaan taas yhden julkkisasiakkaan menetyksen jälkeen. Voisivatko nämä naiset yhdistää voimansa ja onnistui puhdistamaan Karolinan maineen? Ja saamaan hänen kasvattamansa pojan huoltajuuden?

 

Nyt elokuvateattereissa pyörii Paholainen pukeutuu Pradaan 2 elokuva, joten minullakin nousi halu palata takaisin tuonne muotimaailman absurdeihin syövereihin. Yllätyin kuitenkin, sillä vaikka Weisberger on ilmeisesti kirjoittanut tarinalle suorankin jatko-osan, niin sitä ei ole lainkaan suomennettu. Sen sijaan tämä spin-off Emilystä löytyi käännettynä. Ei sitten muuta kuin suunnanmuutos ja tutustumaan sanavalmiin Emilyn käänteisiin.

 

Itsekin olen kasvunut sitten tuon alkuperäisen teoksen lukemisen ja äitiys teemana tullut ajankohtaiseksi. Tämä syväsukellus yläluokkaisten esikaupungin kotiäitien maailmaan osui ja upposi tähän yleisöön siis mainiosti. Kuinka hulvatonta oli seurata hämmentyneen Miriamin matkassa kotirouvien tupperware kutsuja, joissa saattoikin olla astioiden sijasta seksileluja. Tai aivan övereitä lasten synttäreitä. Entäpä kauneusleikkaukset, joilla laitettiin synnytyksen jälkeinen kroppa kuntoon - myös sieltä alhaalta. Eikä pidä unohtaa joka-aamuisia ylihintaisia jumppia Lululemonin legginseissä. Nuorelta ja hotilta pitää näyttää, vaikka parit mukulat onkin pyöräyttänyt. Siis apua kuinka pyrskähtelin nauruun ja samalla kauhistelin maailman menoa tätä lukiessa.

 

Weisberger taitaa siis edelleen pinnallisen muotimaailman tarkkanäköisen piirtämisen lukijan verkkokalvoille. Nyt muotitoimitus oli vain vaihtunut esikaupunkiin. Sen lisäksi oli kiinnostavaa seurata näiden kolmen erilaisen naisen kasvavaa ystävyyttä ja ongelmanratkaisua. Vuorottelevat kertojanäkökulmat toivat kiinnostavaa vaihtelua, ja palasin aina ilolla kuuntelemaan vielä yhden luvun. Mukavaa kevyttä hömppää, jossa kuitenkin keskustellaan myös erilaisista äitiyden teemoista. Viihdyin.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1.  Paholainen pukeutuu Pradaan    

 

Muualla luettu: Amman lukuhetki