perjantai 10. toukokuuta 2019

Pieni elämä - Hanya Yanagihara

Kirjan nimi: Pieni elämä (A Little Life)
Kirjoittaja: Hanya Yanagihara, suomentanut Arto Schroderus
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi:  2015, suomennos 2017
Sivumäärä: 937
Mistä: Omasta hyllystä

' Mutta se oli kuitenkin saanut hänet tuntemaan itsensä haavoittuvaiseksi; taas saatiin lisää todistusaineistoa siihen ylipursuavaan kansioon, johon oli koottu koko hänen pihistelevä pikkutärkeytensä, hänen perimmäinen ja parantumaton kyvyttömyytensä olla sellainen ihminen, joka hän muille uskotteli olevansa. '
s. 116-117

Pieni elämä on tarina ystävyydestä. Sen keskiössä on neljän hengen kaveriporukka, johon kuuluvat arkkitehtuuriin hurahtanut Malcom, taiteilijasielu JB, näyttelijän urasta haaveileva Willem sekä Jude. Jude, joka vaihtoi teoreettisen matematiikan kauneuden lakien koukeroihin. Vaikka komea ja sosiaalinen Willem sekä ontuva ja eristäytyvä Jude ovatkin täysin erillaiset niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaan, on heidän välisensä ystävyyssuhde harvinaislaatuisen tiivis. Sellainen joka kestää läpi ihmiselämän.

Pieni elämä on samalla myös tarina kivusta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista. Vaikka Jude kuinka yrittää sopeutua joukkoon, eivät jahtaavat demonit jätä häntä rauhaan. Ketään ei voi päästää liian lähelle, ettei hänen tarkasti ylläpitämänsä julkisu vain romahtaisi ja paljastaisi mädäntyneen sisältönsä. Hänen lapsuudessaan on taphtunut asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Asioita, jotka ovat jättäneet traumaattiset jälkensä, ja jotka tulevat ohjailemaan vahvasti Juden ja hänen läheistensä elämää.

Itse tarina alkaa varsinaisesti siitä, kun William ja Jude muuttuvat kämppiksiksi yhteiseen asuntoon Lispenard Streetille. Asunto on kammottava loukku, mutta ainut mihin heillä on varaa uransa alkuvaiheissa. Tästä tarina jatkaa matkaansa eteenpäin aivan kuten elämäkin. Ympärillä olevat ihmiset vaihtuvat välillä, mutta on asioita jotka pysyvät, kuten ystävyys Willemiin, lääkäri Andyyn sekä isälliseen oikeustieteellisen professorin Haroldiin. Heidän elämäänsä ja menneisyytensä avautuu hiljalleen lukijan eteen. Kaiken keskiössä ja yhdistävänä siteenä pysyy kuitenkin hauras Jude.

' Mutta Juden ystävänä tämä kuului sopimukseen: hän tiesi sen, Andy tiesi sen, he kaikki tiesivät sen. Katsottiin läpi sormien, vaikka vaisto käski toimia, kierreltiin ja kaarreltiin epäilyksien ympärillä. Ymmärrettiin, että todellisena ystävänä kuului pysyä loitolla, hyväksyä mitä sanotaan, kääntyä ja poistua, kun ovi suljetaan nenän edestä, eikä yrittää väkisin sisään. '
s. 100

Pieni elämä on tarina, joka järisyttää lukijaansa. Juden tarina on jotakin, jota ei hevillä unohda. Se on niin järkyttävä ja brutaali, että paikoin piti pysäyttää lukeminen ja vetää henkeä. Lukijalle valotetaan pikku hiljaa tätä menneisyyden verhoa, eikä se ole kaunista katsottavaa. Vaikka Jude 'selvisikin' näistä, ei se tarkoita etteikö se olisi jättänyt jotakin peruuttamattomasti rikki. Olikin raskasta huomata hänen kipunsa lisäksi se tuska mitä hänestä aikuisiällä välittävät ihmiset joutuivat myös kokemaan. Kuinka auttaa ja tukea rakasta ihmistä, joka on jo avun tuolla puolen. Miten puuttua oireiluun kun väliintulo voisi merkitä tämän ihmisen menettämistä elämästään. Miten vain katsoa sivusta neuvottomana kun toinen kieltäytyy uskomasta että he oikeasti välittävät.

Vaikka Pienen elämä kietoutuukin vahvasti kipuun, niin se ei ole tarinan koko totuus. Kuten elämässä yleensäkin, niin synkkien asioiden rinnalla on myös niitä ilon hetkiä. Yanagihara onkin onnistunut yhdistämään tarinaansa taiturimaisesti myös niitä arjen pieniä huomionosoituksia ja sattumuksia, jotka nostavat hymyn huulille kaiken sen kurjuuden keskellä.Ystävyys on vahva ja pysyy läpi vuosien. Koenkin erityisen onnistuneeksi ratkaisun päästää ääneen Juden lisäksi myös hänen elämänsä muita tärkeitä henkilöitä kuten Willemia, Haroldia ja JB:tä sillä se laajensi näkökulmia ja valoitti useampaa elämää. Pienen elämän rikkaus piilikin juuri sen moninaisessa henkilökaartissa ja taidokkaassa tekstissä, jotka pääsivät ihon alle.

Yanagiharan teos ei siis ole missään nimessä helppo teos. Se on järkyttävä ja paikoin ahdistava, mutta samalla sen ravistelevuus palkitsee. Vaikka tämä tarina pitääkin sisällään suuren tragedian, on se ennen kaikkea tarina elämästä. Olen vaikuttunut tästä teoksesta, sillä se kosketti niin syvästi. Elämä ei ole aina reilu, mutta se ei tarkoita etteikö aurinko tulisi jossain välissä esiin pilven takaa - edes hetkeksi.

' Sinä uit. Sinä leivot. Sinä kokkaat. Sinä luet. Sinulla on kaunis lauluääni, joskaan et nykyään enää laula. Olet erinomainen pianisti. Olet taiteen keräilijä. Kirjoitat minulle ihania viestejä, kun olen matkoilla. Olet kärsivällinen. Olet antelias. Olet paras kuuntelija jonka tunnen. Olet kaikin puolin fiksuin ihminen jonka tunnen. Olet kaikin puolin rohkein ihminen jonka tunnen.
Olet lakimies. Johdat riidanratkaisuryhmää Rosen Pritchard and Kleinilla. Rakastat työtäsi, teet sitä kovasti.
Olet matemaatikko. Olet loogikko. Olet yrittänyt opettaa minua, monta monituista kertaa.
Sinua kohdeltiin hirvittävällä tavalla. Sinä selvisit siitä. Sinä olet aina ollut sinä. '
s. 791

Tähdet: * * * * *

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

1Q84 - Haruki Murakami

Kirjan nimi: 1Q84, osat 1-3 (1Q84)
Kirjoittaja: Haruki Murakami, suomentanut Aleksi Milonoff
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi:  2009-2010, suomennos 2013
Sivumäärä: 783 + 446
Mistä: Siskolta lainassa

' Tahdoin tai en, olen nyt täällä, vuodessa 1Q84. Minun tuntemaani vuotta 1984 ei ole enää olemassa. Nyt on 1Q84. Ilma on muuttunut, maisema on muuttunut. Minun täytyy sopeutua tähän kysymysmerkkimaailmaan mahdollisimman nopeasti. Niin kuin eläin, joka on vapautettu uuteen metsään. Jotta voin pitää puoliani ja säilyä hengissä, minun pitää oppia ja sisäistää paikan säännöt. '  s. 154-155 (osa 1)

 On vuosi 1984. Aomame on kaikin puolin nuhteeton liikunnanohjaaja, joka on matkalla töihin. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Aomamella on nimittäin harvinaislaatuinen kyky tuntea ihmiskehon hermopäätteitä, joita muut eivät pysty löytämään käsin. Tämän kykynsä ansioista hän on myös äärimmäisen taitava sivutyössään - väkivaltaisten miesten surmaamisessa. Tämä työkeikka muuttaa kuitenkin kaiken, sillä hänen taksinsa jumittuu ruuhkaan. Janácekin Sinfoniettan soidessa taustalla hän lähtee kiipeämään paloportaita alas moottoritieltä ehtiäkseen toteuttamaan suunnitelmaansa. Kaikki tuntuu sujuneen hyvin, kunnes Aomame rupeaa huomaamaan pieniä eroavaisuuksia ympäristössään: milloin poliisin uniformut on uudistettu? Entä milloin taivaalle on syttynyt kaksi kuuta? Tämä ei ole enää vuosi 1984. Tervetuloa vuoteen 1Q84.

Vuodessa 1984 elää myös kirjailijanurasta haaveileva matematiikanopettaja Tengo. Vaikka Tengo keskittyykin kirjoittamaan kaiken liikenevän vapaa-aikansa, ei menestyksen portit ole vielä auenneet. Hän on kuitenkin läheinen kustannustoimittaja Komatsun kanssa, jolla on hänelle ehdotus. Tengon tulisi muokata nuoren tytön kirjoittama mystinen käsikirjoitus uuteen uskoon. Tarinassa on nimittäin sitä jotakin, mutta toteutus ontuu ja pahasti. Hieman vastahakoinen Tengo ottaa tehtävän vastaan, sillä hänestä tämä omalaatuinen tarina ansaitsee tulla kuulluksi. Tarinan kirjoittaja on 17-vuotias lahkosta paennut Fuku-Eri, jota  ei maine tai mammona kiinnosta. Tämä erikoislaatuinen tyttö tuleekin sekoittaneeksi Tengon keskelle kirjoittamaansa maailmaa, jossa pikkuväki kutoo mystisiä ilmakoteloita ja taivaalla loistaa kaksi kuuta.

' Oli tyyni ilta. Taivaalla lipui pilviä, jollaisia vesiväritaiteilijat maalaavat. Näytti siltä kuin taiteilija oli harjoitellut taivaaseen herkkiä siveltimenvetoja. '
s. 302-303 (osa 3)

1Q84 on ensimmäinen Murakamini. Olen kuullut kaikkien kehuvan tämän kirjailijan tuotoksia, mutta jostakin syystä olen vältellyt näihin teoksiin tarttumista. Minulla ei siis ollut juurikaan ennakkokäsitystä Murakamin tyylistä, jota monet tituleeraavat maagisena realismina. Ja juuri siitähän 1Q84:ssäkin oli kyse, vaikka ennakkoon luulinkin tarttuvani enemmän sci-fi henkisiin teokseen. Kun koittaa selittää mistä 1Q84:ssä on kyse, tulee helposti selostettua siirtymästä uuteen maailmaan, pikkuväestä ja taivaan kahdesta kuusta. Kaikesta tästä huolimatta 1Q84 tuntui ennen kaikkea realistiselta, vaikka se kuulostaakin hassulta. Kaikki nämä maagiset lisäelementit oli punottu niin saumattomasti mukaan itse tarinaan, että vaikka niitä saattoi ihmetellä, olivat ne kuitenkin tiiviisti osia tätä kirjan realismia. Hämmentävää? Kyllä, mutta samalla taiturimaista.

Mitä itse tarinana tulee, niin siitä on haastava kirjoittaa alkuasetelmia pidemmälle. Näihin 1229 sivuun mahtui niin paljon, mutta samalla niin vähän asiaa. Tarinalla ei ollut mihinkään kiire, vaan se ottaa hyvän tovin keriessään itseään kasaan. Vielä kahden ensimmäisenkin osan jälkeen muistan ihmetelleeni, että mistäköhän tässä kirjassa on oikeasti kyse. Joillekin tämä 1Q84:n rauhallinen ja maalaileva tempo voi olla liikaa, mutta itse nautin suunnattomasti siitä, että asiat ottavat oman aikansa rakentaen teoksen maailmaa ja henkilöitä pala palalta. 

Tästä huolimatta koin kolmannen osan alussa pienoisen 1Q84 ähkyn. Koska teos on se yli 1000 sivuinen kokonaisuus ja asiat etenevät omalla painollaan, tuntui että jäin jumiin lukijana. Tarvitsin hetken taukoa, että saatoin taas palata entistä motivoituneempana teoksen pyörteisiin. Ehkä olisin myös välttänyt ähkyni, jos olisin seurannut Murakamin suositusta lukea osat 1 ja 2 yhdessä ja kolmas erikseen. Osat liittyvät kyllä saumattomasti yhteen eikä niitä voi lukea erikseen, mutta tauko niiden välissä olisi voinut tehdä hyvää. En ole edelleenkään täysin varma siitä mitä tulin lukeneeksi, mutta Murakamin kirjoitustaidoille täytyy kyllä nostaa hattua. Mikäköhän olisi seuraava Murakamin teos johon tarttuisin.

' "Pikkuväki on olemassa", hän sanoi hiljaa.
"Olemassa?"
Fuku-Eri piti pienen tauon ja sanoi: "Niin kuin sinä ja minä."
"Niin kuin sinä ja minä", Tengo toisti.
"Sinäkin voit nähdä ne jos yrität."
s. 74 (osa 1)

Tähdet: * * * *

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Epäilys - Stephenie Meyer

Kirjan nimi: Epäilys (Eclipse)
Sarja: Twilight #3
Kirjoittaja: Stephenie Meyer, suomentanut Pirkko Biström
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi:  2007, suomennos 2008
Sivumäärä: 524
Mistä: Omasta hyllystä

' Siinä kuolemanhiljaisuudessa asia äkkiä valkeni minulle yhtenä välähdyksenä, ja jokainen yksityiskohta loksahti paikalleen.
Asia jota Edward ei halunnut minun tietävän.
Asia jonka vuoksi sekä Cullenit että sudet liikkuivat metsässä vaarallisen lähellä toisiaan.
Asia josta varmaan johtui, että Edward oli vaatinut minua lentämään toiselle puolelle maata.
Asia jonka Alice oli nähnyt edellisellä viikolla - näyssä josta Edward oli valehdellut minulle.
Asia jota olin muutenkin odottanut. Asia jonka tiesin tapahtuvan uudestaan, vaikka hartaasti toivoinkin ettei niin kävisi. Ei kai siitä ikinä tulisi loppua?
[- -] "Hän on tullut takaisin etsimään minua", sain ähkäistyksi. '
s. 72

Traagisen eronsa jälkeen Bella ja Edward ovat taas yhdessä ja vahvemmin kuin koskaan ennen. Eron tuska on kuitenkin jättänyt kipeät jälkensä Bellaan, joka ei haluaisi joutua viettämään hetkeäkään erossa kullastaan. Ikävä kyllä tämä tarkoittaa eroa ihmissusi Jacobista, sillä vampyyrit ja ihmissudet eivät sovi samaan yhtälöön. Jacobista ehti kuitenkin muotoutua Bellalle rakas tukipilari. Bellan tunteet raastavatkin häntä kahteen suuntaan, sillä toisaalla on hänen ihana Jacobinsa mutta toisaalla Edward, joka on hänelle koko elämä. Molemmat eivät voi mahtua Bellan elämään, ja on aika tehdä lopullinen valinta. Siintäähän edessä jo päättäjäiset - mahdollisuus liittyä kuolemattomiin.

Suhdekiemuroiden lisäksi Bellan elämää tule sekoittamaan vanha haamu menneisyydestä, joka ei aio jättää häntä rauhaan ennen kuin kosto on saatettu päätökseen ja verta vuodatettu. Niin Cullenien perhe kuin ihmissudet yrittävät omalla tahollaan suojella Bellaa, mutta riittääkö se. Oman varjonsa Cullenien ylle langettaa myös Seattlen juokkomurha aalto. Eikai vampyyreilla vain ole tekemistä asian kanssa...

' Oloni tuntui oudon kevyeltä, kun kävelin espanjantunnilta ruokalaa kohti, eikä vain siksi, että kuljin käsi kädessä maailman täydellisimmän olennon kanssa, vaikka sillä olikin osansa asiaan. '
s. 35

Viime kesänä aloin lukemaan uudestaan läpi Twilight-sarjaa, sillä minua rupesi kiinnostamaan josko tämä nuoruuden suosikki olisi kestänyt aikaa ja kasvua. Tämä urakka kuitenkin tyssäsi Uusikuuhun, sillä yliannostus Bellan ja Edwardin rakkauden huumasta ja draamasta otti vallan.  Päätin kuitenkin antaa Twilighteille taas uuden mahdollisuuden, kun kiireiden keskellä on ollut haastavaa löytää aikaa tai jaksamista lukemiselle. Tämä ei liikaa ajatusta vaativa teos osuikin tähän saumaan kuin nenä päähän.

Vaikka Epäilys upposikin monin osa-aluein, ei tässäkään teoksessa oltu päästy täysin eroon Bellan ja Edwardin aah niin maailmankaikkeuden ylittävästä rakkaudesta. Se on niin kokonaisvaltaista että kumpikaan taho ei voi pyristellä sitä vastaan vaikka haluaisi. Onneksi sentään sekaan oli nyt mahtunut myös Bellan epäilykset tulevaisuutensa suhteen, sillä toisaalla vaakakupissa painoi tulevaisuus Jacobin kanssa. Kumpi hänen tulisi valita? Vaikka tämä olikin mukavaa virkistystä jatkuvaan Edward kuolailuun, niin edelleen Bellan jatkuva roikkuminen miehissä tuohdutti. Myöskään päähäni ei vain mahdu Bellan logiikka siitä, että vampyyriksi hän voisi muuttua, mikä on ikuinen päätös, mutta sitoutuminen naimisiinmenolla olisi suuri kauhistus. So, what's the logic here?

Onneksi rakkausdraaman lisäksi tarinassa oli tällä kertaa myös paljon muuta. Taas kerran ne parhaat kohdat olivat niitä, joissa suhdekiemurat ja itse pääjuoni laitettiin paussille, ja keskityttiin kuvailemaan sivutarinoita. Olikin kiehtova lukea ihmissusilauman keskeisestä toiminnasta ja historiasta. Samoin taas Cullenien perheenjäsenten tarinoita käytiin läpi. Olen siinä mielessä siis hyvin eriskummallinen Twilightin lukija, että rakkaustarinan ja itse juonen sijasta minua kiehtoo eniten juuri nämä tarinat sen taustalta: miten tähän on päädytty? mikä on se taustalla oleva logiikka eri joukkojen toiminnassa? miten tämä maailma rakentuu? jne. Epäilys pystyikin tarjoamaan näistä makupaloja, jonka vuoksi se itseasiassa toimi yllättävän hyvin kiireiden keskellä luettavaksi välipalaksi. Nyt jaksan taas uskoa, että saan luettua koko sarjan läpi. Enää yksi jäljellä...

Tähdet: * * *

Muualla luettu: Kirjataivas ja Cillan kirjablogi

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Paholainen pukeutuu Pradaan - Lauren Weisberger

Kirjan nimi: Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil wears Prada)
Kirjoittaja: Lauren Weisberger, suomentanut  Tiina Talvitie
Kustantaja: Nemo
Julkaisuvuosi:  2003, suomennos 2005
Sivumäärä: 490
Mistä: Äidiltä lainassa

' Kun menin ensimmäiseen haastatteluuni ja astuin Elias-Clarkin pahamaineiseen hissiin, kaiken sen kuljettajaan, mikä oli en vogue, en tiennyt mistään mitään. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka pakkomielteisesti kaupungin parhaiten verkostoituneet juorukolumnistit, seurapiirinaiset ja mediaetsivät seurasivat moitteettomasti meikattuja ihmisiä, joita nuo sulavat ja äänettömät hissit kuljettivat. En ollut koskaan nähnyt niin hohtavahiuksisia blondeja. En tiennyt, että merkkituotteilla värjätyt raidat maksoivat kuusi tonnia vuodessa ja että ne, jotka olivat asioista perillä, pystyivät pelkän valmiin tukan perusteella sanomaan, kuka hiukset oli käsitellyt. [- -] Laukut ja kengät, joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt oikeilla ihmisillä, huusivat kaikilla pinnoillaan Prada! Armani! Versace!
s. 17

Pikkukaupungin tyttö Andrea on juuri valmistunut kirjallisuuden opiskelija, jonka ultimaattinen urahaaave on päästä laatulehden toimittajaksi - eikä minkä tahansa lehden vaan itse The New Yorkeriin. Ensimmäisen lehtialan työpaikan saaminen kuitenkin takkuaa ja pahasti. Itseasissa ainut paikka, mistä Andrealle vastataan on muotilehti Runwayn päätoimittajan nuoremman assistentin paikka. Näin täysin muotitiedoton normaalipainoinen tyttö päätyy koko muotimaailman pelätyn ja ihaillun Miranda Priestlyn alaiseksi. Työhön, jonka vuoksi miljoonat tytöt olisivat valmiita kuolemaan

Pian Andrea huomaa, että työ ei ole aivan sitä, mitä hän oli odottanut. Kirjoittamishaaveet voi heittää romukoppaan, kun päivien pääasiallinen tehtävä on pelätä, mitä oikukas Miranda tällä kertaa vaatii. Ja jotta asiat eivät olisi liian helppoja, tulee Adrean usein myös itse selvittää mistä on kysymys, sillä eihän muotimaailman jumalalla ole aikaa antaa tarkkoja tai edes selväsanaisia ohjeita siitä mitä haluaa. Oli kyse sitten Harry Potter kirjan hankkimisesta ennen julkaisua ja toimittamisesta yksityiskoneella Eurooppaan tai Mirandaa miellyttäneen ravintolan löytäminen arvostelun perusteella, jonka julkaisulehti ei ole edes tiedossa, on Andrean vain tartuttava toimeen - tai itse Paholainen tulee lankoja pitkin. Pesti on kuitenkin vain vuoden ja sen jälkeen koko lehtimaailman ovet ovat avoimina. Ainakin teoriassa.

' Miranda oli jättänyt meille poikkeuksetta joka yö kahdeksasta kymmeneen epäselvää viestiä kello yhden ja aamukuuden välillä. Sellaisia kuin 'Cassidy haluaa sellaisen nailonkassin joita kaikilla pikkutytöillä on. Tilaa hänelle keskikokoinen ja sen värinen kuin hän haluaa.' tai 'Tarvitsen sen antiikkikaupan osoitteen ja numeron 70. kadulla, jonka ikkunassa näin vintage-lipaston.' Aivan kuin me voisimme tietää, millaiset nailonkassit olivat kymmenvuotiaiden suosiossa ja missä 70. kadun - tarkoittiko hän muuten itä- vai länsipuolta? - neljästäsadasta antiikkikaupasta hän oli sattunut huomaamaan jotain mistä hän piti viimeeksi kuluneen viidentoista vuoden aikana. '
s. 181 - 182

Kulunut kuukauteni on ollut niin kiireinen opintojen, töiden ja opiskelijajärjestön hallitushommien kanssa, että aikaa tai jaksamista lukemiselle ei ole juurikaan ollut. Tähän saumaan Weisbergerin muotimaailman tragikomedinen teos sopikin mainiosti. Paholainen pukeutuu Pradaan ei nimittäin vaadi liikaa keskittymistä mutta samaan aikaan se viihdyttää väsyneitä aivoja. Oikeastaan juonivetoisuuden sijasta teos keskittyy kuvaaman niitä kaikkia eriskummallisia tilanteita joihin Andrea joutuu koittaessaan toteuttaa oikukkaan pomonsa epäselviä vaatimuksia. Voi sitä myötähäpeän määrää! Weisberger on onnistunut kuvaamaan muotimaailman absurdia menoa niin eläväisesti, että taustalla ovat tainneet vaikuttaa kirjailijan omakohtaiset kokemukset Voguen Anna Wintourin assistenttina.

Vaikka teos pyöriikin hyvin vahvasti Runwayn ihmeellisessä maailmassa, jossa valtavasta kuvausvarastosta saa lainata mahtavia muotiluomuksia niin paljon kuin sielu sietää, on se samalla myös Andrean kasvutarina. Alussa tämä laatulehdistä haavaileva nainen kapinoi muotimaailman absurdeja vaatimuksia vastaan käyttämällä halpoja markettifarkkuja ja syömällä rasvaisia keittolounaita. Pikkuhiljaa ympäristö rupeaa kuitenkin saamaan yliotetta. Pian Andrea huomaa lainaavansa muotivaatteita muiden mukana lehden kaapista ja painokin rupeaa putoamaan. Vakavamman puolen tarinalle tuo puolestaan Andrean ihmissuhteiden kohtalot. Kun elät ja hengität vain työtäsi varten, niin jääkö lopulta enää aikaa niille elämän tärkeimmille ihmisille. Myös oikukkaasta Mirandasta rupeaa avautumaan puolia, jotka näyttävät kuinka yksinäistä huipulla lopulta onkaan.

Muistan pitäneeni Paholainen pukeutuu Pradaan elokuvasta oikein paljon, mutta siltikin Weisbergerin teos onnistui yllättämään positiivisesti. Nyt tekisikin mieli katsoa uudestaan tuo elokuva ja tarkastella onko siellä ne samat oikut kuin kirjassa. Esimerkiksi Forrest Gumpin kirjan ja elokuvan tapahtumat erosivat hyvin merkittävästi toisistaan, ja samalla tavalla Paholainen pukeutuu Pradaan koostuu juonellisten tapahtumien sijasta enemmän erinäisistä sattumuksista, joten sisällöissä voisi helpostikin olla eroavaisuuksia. All-in-all mainiota kevyehköä lukemista väsyneisiin päiviin. Vaikka elämä olisi kuinka hektistä, niin Andrealla on varmasti ollut vielä äärirajoille venyvämpi päivä.

Tähdet: * * * +

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Sininen herttuatar - Philippa Gregory

Kirjan nimi: Sininen herttuatar (The Lady of the Rivers)
Sarja: Ruusujen sota #1 (kronologinen)
Kirjoittaja: Philippa Gregory, suomentanut  Natasha Vilokkinen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi:  2011, suomennos 2015
Sivumäärä: 549
Mistä: Kirjastosta

' Mieheni nyökkää, kun palautan hänet todellisuuteen ja häiden jälkeiseen aamuun, vaikka ne eivät oikeat häät olleetkaan. "Aivan. Sinä. Alkemistini ja astrologini sanovat, että tarvitsen jonkun, jolla on sinun lahjasi. Jonkun joka osaa ennustaa, joka voi katsoa peiliin tai veteen ja nähdä totuuden, tulevaisuuden. He tarvitsevat apurin, jolla on puhtaat kädet ja nuhteeton sydän. Sen täytyy olla nainen, nuori nainen, joka ei koskaan ole surmannut, varastanut eikä himoinnut. Kun tapasin sinut ensimmäistä kertaa, minulle oli juuri kerrottu, etteivät he pääsisi enää eteenpäin ilman nuorta naista, neitsyttä, joka kykenisi näkemään tulevaisuuteen. Lyhyesti sanottuna tarvitsin tytön, joka pystyisi vangitsemaan yksisarvisen." '
s. 68

On vuosi 1430. Eletään Satavuotisen sodan loppupuolta Ranskassa, jonka omistusta niin englantilaiset kuin ranskalaiset vaativat itselleen. Voitto oli jo Englannin hyppysissä kunnes ranskalainen maalaistyttö Jeanne d'Arc saa jumalallisia näkyjä ja nostattaa ranskalaisjoukkojen taistelutahdon aivan uusiin säfääreihin. Nyt Jeanne on kuitenkin vangittu ja viruu Luxemburgilaisessa vankityrmässä odottamassa kohtaloaan. Samaisessa linnassa nuori ja kuvankaunis Jacquetta on isoäitinsä opissa oppimassa hovin tavoille. Jacquetta ja Jeanne kohtaavat toisensa ja erityislaatuinen ystävyys voi alkaa. He molemmat ovat vahvoja naisia miesten hallitsemassa maailmassa, jossa naisten ainoa keino selviytyä on piilottaa voimansa. Jacquetta on nimittäin Melusinan jälkeläinen, jolla on näkemisen lahja. Keskiajan Eurooppassa ei kuitenkaan ole tilaa noidan kyvyille, minkä Jeaquetta oppii pian katsoessaan ystävänsä palamista roviolla.

Kuninkaan setä ja Englannin toiseksi korkein mies iskee kuitenkin silmänsä Jaquettaan. Tai tarkemmin sanottuna hänen huhuttuihin kykyihinsä. Bedfordin herttuattarena Jaquetta saa aivan uudenlaista valtaa ja vaurautta mutta myös vastuuta. Joka päivä hänet kiikutetaan herttuan alkemistien huuruihin katsomaan peiliin ja ennustamaan tulevaa. Kohtalo kuitenkin puuttuu pian peliin ja keikauttaa venettä oikein olan takaa. Saako Jaquetta viimein mahdollisuuden rakkauteen? Entä miten selivitä Engalnnin hovin riitaisissa kiemuroissa sellaisen kuningasparin alaisuudessa, jolla ei ole hajuakaan valtakunnan parhaasta? Kohtalonpyörä tulee pyörähtämään vielä useasti ennen kuin koittaa loppu - vai onko se sittenkin vasta jonkin vielä suuremman alku.

' Me kaikki saamme osamme. He jakavat tuhlaillen arvonimiä ja toimia, lahjoittavat omia maitaan ja hovivirkoja ilmaiseksi, jakelevat mahdollisuuksia kaupankäyntiin ja lahjontaan, antavat tyontilupia, vientilupia. Kruunun maita, joiden on tarkoitus maksaa kuninkaan elinkustannukset koko hänen hallintonsa ajan, työnnetään ahnaisiin käsiin anteliaisuuden puuskissa.'
s. 200-201

 Olen jo useamman vuoden ahminut Gregoryn kirjoihin perustunutta tv-sarjaa, mutta jostain syystä itse kirjoihin tarttuminen oli jäänyt. Pelkäsin, että mitä jos en pidäkään hänen kirjoitustyylistään? Entä jos teksti on liian höttöistä tällaiselle historiallisten kirjojen ahmijalle? Viimein viime syksynä uskallauduin lainaamaan tämän kronologisesti ensimmäisen, mutta kirjoitetuista kirjoista kolmannen teoksen. Vaikka olin edennyt prosessissa jo näin pitkälle jäi Sininen herttuatar siltikin keikkumaan kirjapinooni odottamaan lukuvuoroaan kunnes uusintakerrat kuluivat loppuun. Oli pakko aloittaa itse lukuprosessi. 

Loppujen lopuksi minulle jäi aika kahtiajakoiset fiilikset Sinisestä herttuattaresta. Aluksi se imaisi minut mukaansa - tai oikeammin historialliset henkilöt, jotka kirjan sivuilla esiintyivät. Kulutinkin aluksi enemmän aikaa lukemalla netistä faktatietoa kaikista näistä tapahtumista ja henkilöistä itse romaanin sijasta. Etenin aina yhden sivun ja sitten oli pakko taas sukeltaa nettiin tyydyttämään loputonta tiedonjanoani asioiden historiallisista suhteista ja vaikutuksista. Se on aivan mahtava tunne kun jokin kirja herättää tällaisen driven ja sitä taustaa vasten peilatessa Sininen herttuatar oli nappiteos. Toisaalta sitten tulee se mutta. Itse Gregoryn tarina ei ikävä kyllä vetänyt samalla tavalla mukaansa. Aluksi Jeanne d'Arc ja satavuotinen sota kiehtoivat ja lopussa Ruusujen sodan pohjustukset imaisivat mukaansa, mutta niiden välissä oli monen sadan sivun suvantokohta jossa ei oikeastaan tapahtunut yhtikäs mitään. Tässä suvannossa seurattiin Jaquettan elämää niin maalla kuin tuhlailevassa hovissa, mutta historiallinen sisältö tuntui jäävän tällöin aika laihaksi. Parinsadan sivun nipistys olisikin tehnyt terää.

Kokonaisuutena Sininen herttuatar on ihan kelpo teos, jossa on loppujen lopuksi aika paljon historiallistakin tietoa sitä kaipaaville. Tästä huolimatta pelkoni kerronna heppoisuudesta pitivät jonkin verran paikkansa. Gregoryn teos on ennenkaikkea viihdettä eikä raskas historiallinen opus. Tästä huolimatta Jaquettan elämä on hyvin kiehtova. Ensin noustaan arvoasteikolla ylös, sitten tullaan takaisin alas ja sitten taas hovin lähipiiriin seuraamaan asioiden kehkeytymistä. Jaquettahan on myös Valkoisen kuningattaren äiti eli Lancasterin (punainen ruusu) hovin kuningattaren uskotusta tuli loppujen lopuksi Yorkilaisen (valkoinen ruusu) kuningattaren äiti. Näin se kohtalonpyörä vain heittelee kulkijoitaan. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin vasta tulevaisuudessa. Vaikka Sininen herttuatar ei tehnytkään kovin kummoista vaikutusta, on minun kuitenkin pakko jatkaa ja lukea Valkoinen kuningatar, jotta pääsen seuraamaan lähietäisyydeltä miten asiat jatkavat kehkeytymistään. Ruusujen sota on nimittäin vasta alkamassa.

' "Yorkin Richard on tämän takana", hän [kuningatar] sanoo. "York on kääntänyt neuvoston Edmundia vastaan. Hän haluaa tuhota Edmundin, hän on aina ollut tämän vihollinen. Sitten hän kääntyy minua vastaan. Ja ryhtyy hallitsemaan valtakuntaa. Tiedän sen. Tiedän."
Hän kohottautuu pystympään, hiukset hapsottavat leteistään molemmin puolin kasvoja, kuikkuiset kyynelsilmät punoittavat. "Kuule kun sanon, Jacquetta. York on minun viholliseni, hän on minun viholliseni ja minä tuhoan hänet. Järjestän Edmundin pois Towerista ja nostan poikani Englannin valtaistuimelle. Eikä Yorkin Richard saati kukaan muu voi minua estää." '
s. 364


Tähdet: * * *

Muualla luettu: Kirjoihin kadonnutKirjan jos toisenkinNenä kirjassaCillan kirjablogiKirjasatama ja Vinttikamarissa

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...