keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Kylmän kosketus - Louise Penny

Kirjan nimi:
Kylmän kosketus (Dead Cold)
Sarja: Three Pines #2 
Kirjoittaja: Louise Penny, suomentanut Raimo Salminen 
Kustantaja: Bazar 
Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2020 
Sivumäärä: 413 
Mistä: Kirjastosta
 
' Kuinka joku voi kuolla sähköiskuun keskellä järven jäätä? Ennen vanhaan oli mahdollista tappaa ihminen sähköllä kylpyammeeseen, mutta useimmissa laitteissa ei vielä silloin ollut automaattista virrankatkaisua. Viskaapa leivänpaahdin kylpevän puolisosi seuraksi nykypäivänä, niin seurauksena on vain kärähtänyt sulake, rikkoutunut laite ja äkäinen siippa.
Ei nykyään oli melkein mahdotonta surmata ketään sähköllä, ellei sattunut olemaan Texasin kuvernööri. Ajatus, että joku pystyisi siihen järven jäällä kymmenien todistajien silmien edessä, oli vailla mieltä.
Joku oli ollut kyllin hullu yrittääkseen.
Joku oli ollut kyllin etevä onnistuakseen. '
s. 90-91
 
 
Kanadalainen Three Pinesin kylä on täällä jälleen! Kuolema kiitospäivänä teoksesta tuttu rikoskomisario Armand Gamache viettää joulupäiviään tutustuen jo kylmenneisiin murhatutkimuksiin, kun kansioiden joukosta löytyy vain vähän aikaa sitten tapahtunut kodittoman kassialman kuristustapaus. Gamache ei kuitenkaan ehdi juurikaan päästä alkuun, kun jo tulee puhelu laitokselta. Pienessä Three Pinesin kylässä on tapahtunut murha! On kulunut reilu vuosi kun Gamahe viimeksi kutsuttiin tähän idylliseen pikku kylään, jonka tapahtumat vielä osittain vainoavat hänen mieltään. Tällä kertaa murhattuna on löydetty vastikään kylään muuttanut CC de Poitiers - sähköiskun polttamat jäljet käsissään.

Tutkimuksissaan Gamachelle selviää hyvin pian, että CC on ylenkatsonut kaikkia ympärillä oleviaan tuoden synkkyyden mukanaan. Tämä kylmäkiskoinen nainen on tyrannisoinut perhettään eikä kukaan kylässä ole jäänyt häntä kaipaamaan. Hämmentävä yksityiskohta on kuitenkin CC:n elämänfilosofia bisness nimeltään Be Calm, joka perustuu tunteiden piilottamiseen ja valkoisen värin voimaan. Three Pinesin kylässä on kuitenkin jo meditaatiokeskus, jonka nimi sattuu olemaan myös Be Calm, mikä on aiheuttanut jännitteitä. CC:stä eroon toivovista henkilöistä ei siis ole pulaa, mutta kysymyksiä herättää murhatapa. Kuinka joku on onnistunut tappamaan CC:n jäällä kesken curling ottelun seuraamisen? Gamachelle on kova pähkinä purtavanaan, eikä tässä vähimmässäkään määrin auta hänen oma ristiriitainen menneisyytensä poliisivoimissa sekä edellisestäkin osasta tutun koppavan poliisi Nicholsin sekaantuminen asioihin.
 
 
' Kaakaota maistellen hän seurasi värikkäästi pukeutuneita kyläläisiä, joita tarpoi pehmeästi putoilevien lumihiutaleiden keskellä huiskautellen tervehdyksiä lapasella ja jääden aina välillä rupattelemaan keskenään, jolloin heidän puheensa tuli ulos pöllähdyksinä, aivan kuin sarjakuvahahmoilla. Jotkut olivat matkalla Olivier's Bistroon café au laitille, toiset ostamaan tuoretta leipää tai leivonnaisen Sarah's Boulangeriesta. Bistron toisella puolella oleva Myrnan kirjakauppa, jossa myytiin sekä uusia että käytettyjä kirjoja, oli tänään kiinni. Monsieur Béliveau lapioi jalkakäytävää sekatavarakauppansa edessä ja heilutti kättään isokokoiselle ja teatraaliselle Gabrille, joka oli astunut ulos kadunkulmassa olevasta aamiaismajoitusliikkeestään ja kiiruhti nyt kylän nurmikentän yli. Ventovieraalle kyläläiset olisivat olleet täysin kasvotonta väkeä, jopa sukupuoletonta. Quebecin talvessa kaikki ovat samannäköisiä: isoja taapertavia vaatekääröjä, niin paksun hanhenuntuva- tai lämpötekstiilikerroksen peitossa, että solakatkin näyttivät pulleilta ja pulleat puolestaan pyöreiltä. Kaikki samanlaisia. Villamyssyä lukuun ottamatta. '
s. 17 
 
 
Ihastuin jo sarjan avausosassa Three Pinesin kodikkaaseen kylämiljööseen, eikä se taaskaan pettänyt. Vaikka ollaankin nykyajassa, niin jokin tuossa miljöössä henki tiettyä historiallista havinaa kun naapureiden kanssa ollaan oltu läheisiä ja kyläyhteisö on ollut isossa roolissa. Penny tuo näyttämölle paljon jo edellisestä osasta tuttuja henkilöitä, mutta luo estradille myös uusia tähtiä piristämään juonikuvioita. Näin ollen vaikka jutut eivät sinänsä liity toisiinsa suosittelen tutustumaan sarjaan oikeassa järjestyksessä, sillä muuten voi hiukkasen spoilaantua edellisen osan tapahtumista. Joka tapauksessa tämä ihastuttava kylämiljöö paukkuvine pakkasineen sekä värikkäät henkilöhahmot tekivät jälleen vaikutuksen. Pakko myös nostaa hattua suomentaja Salmiselle, joka on saanut iloteltua kielellä käännöksessään. Nasevilta kommenteilta ja tarkkaavaisilta huomioilta ei taaskaan voi välttyä. Ruthin omalaatuiset runot sekä muut intertekstuaaliset viittaukset myös rikastuttivat kerrontaa. 
 
Harmi siis, että itse murhajuoni ei loppujen lopuksi ollut kovin yllätyksellinen kaikista monimutkaisista elementeistään huolimatta. Tekstistä kyllä huomasi milloin oli tarkoitus syntyä jonkun suuren paljastuksen, mutta ainakin minulle monet näistä olivat jo olleet selkeitä hyvän tovin. Onneksi Gamachen poliisilaitoksen sisäiset jännitteet toivat kuitenkin teokseen lisäulottuvuutta. Three Pinesin miljöö on myös niin ihastuttava, että koko lukukokemustani kuvastaa parhaiten se lämpö, jota saa kylmänä talvipakkasella kun istuu vilttiin kääriytyneenä lämpimän takkatulen loimussa. Niin kodikasta! Aion siis ehdottomasti jatkaa sarjan parissa, vaikka itse murhajuonet eivät jaksakaan aivan kannatella itseään. Onneksi tällaisissa cozy crime teoksissa se ei olekaan se pääasia vaan tunnelman lumo.

Tähdet: 3.5 / 5
 
Muut sarjasta lukemani osat:
 
 

torstai 19. marraskuuta 2020

David Copperfield - Charles Dickens

Kirjan nimi: David Copperfield (David Copperfield)
Kirjoittaja: Charles Dickens, suomentanut J. Hollo
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 1849-1850, suomennos 1978
Sivumäärä: 1036
Mistä: Kirjastosta 

' Tunnen nyt maailmaa siinä määrin, että kykyni hämmästyä, tapahtuipa mitä tahansa, on surkastunut melkein olemattomiin, mutta vielä nytkin minua hämmästyttää hieman, että minut voitiin niin kevein mielin ajaa maailmalle niin nuorella iällä. Minusta tuntuu ihmeelliseltä, ettei kukaan yrittänytkään auttaa minua, erinomaisen kyvykästä poikaa, joka oli herkkä havaitsemaan, vilkas, opinhaluinen, hento ja ruumiiltaan ja sielultaan loukattavissa. Kukaan ei auttanut minua, ja niin minusta tuli kymmenennellä ikävuodellani pieni uurastava orja Murdstonen ja Grinbyn liikkeeseen.'  

s. 186-187

 

David Copperfieldin ensimmäiset parahdukset kuullaan sopusoinnussa puolenyön kellon lyömien tahdissa. Leskeksi jäänyt ja vielä itsekin lähes lapsen kengissä oleva Davidin äiti kiintyy kovasti lapseensa, vaikka kylillä puhutaankin tämän syntyneen onnettomien tähtien alla. Davidin ja hänen äitinsä elo on auvoisen ihanaa yhdessä taloudenhoitaja Peggottynin kanssa. Seitsemän vuoden päästä edelleen nuori ja kaunis äiti löytää kuitenkin uuden miehen rinnalleen. Herra Murdstone tuo vanhapiika siskonsa kanssa kartanoon synkät pilvet diktaattorimaisella käytöksellään. Davidin äiti kuihtuu silmissä eloisasta nuoresta naisesta pelokkaaksi varjoksi entisestään, ja David lähetetään puolestaan pahamaineiseen koulukotiin kuritettavaksi. Synkkä ajanjakso Davidin elämässä on alkanut.

Copperfieldin elämää ohjaavat vahvasti vaihtelevat aallokot. Synkimpinä hetkinään hän on vain nuorena poikana käytännössä orjan asemassa viinipullotehtaalla. Tällöin hän tulee toisaalta tutustuneeksi Micawberin pariskuntaan, jotka ovat jatkuvasti pahoissa veloissa mutta joilla on sitäkin lämpimämmät sydämet. Toisena ääripäänä Copperfieldista kasvaa kuitenkin varakkaan tätinsä ansiosta hyvin koulutettu herrasmies, joka rakastuu päätä pahkaan pomonsa nukkemaiseen tyttäreen Doraan. Copperfieldin elämässä tulee kuitenkin olemaan vielä monet kohtalonpyörän pyöräytykset ennen kuin maineikas kirjailijanura voi ottaa tuulta siipiensä alle. 


' Pysyäkseni uskollisena aikomukselleni olla mainitsematta omia teoksiani, mikäli ne eivät sattumalta kiinteästi liity tarinaani, en tahdo tässä puhua taiteeseeni liittyvistä pyrinnöistä, riemuista, peloista ja voitoista. Olen jo aikaisemmin maininnut, että omistauduin työhöni vilpittömän vakavasti, käytellen kaikkia voimiani. Jos kirjoittamillani kirjoilla on jokin arvo, kykenevät ne varmaan sanomaan, mitä sanottava on. Muussa tapauksessa olisin kirjoittanut jokseenkin suotta, ja muut seikat eivät voi herättää mielenkiintoa kenessäkään. '

s. 998

 

Olin aluksi epäileväinen David Copperfieldin suhteen, sillä viimeaikaiset kokemukseni Dickensin tuotannosta ovat olleet vain kohtalaisia lukukokemuksia, mutta sitäkin pitkällisempiä lukuprosesseja (Little Dorrit, Oliver Twist). Näitä pohjia heijastellen kauhistuin jo etukäteen tuosta yli tuhannen sivun kokonaisuudesta. Monissa listauksissa David Copperfield on kuitenkin mainittu yhtenä kirjailijan parhaista tuotoksista, joten olin kiinnostunut. Aiemmasta kuitenkin oppineena en pyrkinyt enää taistelemaan Dickensin alkuperäiskielistä koukeroista kerrontaa vastaan vaan tartuin suosiolla suomennokseen, ja se olikin menoa sitten. Tällä kertaa nimittäin ihastuin Dickensin pitkiin korulauseisiin, sillä minun ei tarvinnut pinnistellä mukana pysymisen kanssa niin kuin englanniksi luettaessa. Pystyin vain istuutumaan sohvannurkkaan kaakaomuki kädessä ja antaa Dickensin kerronnan viedä mennessään.

David Copperfield on Dickensille tyypillisesti kasvukertomus. Se alkaa Copperfieldin syntymästä ja päättyy kun elämä viimein löytää omat raaminsa. Vaikka elämä heitteleekin Copperfieldiä niin ylös kuin alas, niin tärkeimmät ihmiset pysyvät kuitenkin samoina. Ensimmäinen tärkeä kokonaisuus on Copperfieldin entinen hoitaja Peggottyn sekä tämän laivassa asustava veli kasvattilapsineen. Vaikka he olivatkin syntyperältään alempaa luokkaan kuin Copperfield, ei se estänyt elämän pituista yhteydenpitoa sekä ensimmäisiä ihastumisia. Toinen tärkeä kokonaisuus on Copperfieldin omalaatuinen täti, tämän kanssa asustava hiukan hidas herra Dick sekä naapurustossa asuvat asianajaja Wickfield ja tämän herttainen ja älykäs tytär Agnes, josta tuleekin kuin sisko Davidille. Tietenkään velkojensa kanssa taistelevia Micawberejä, lapsellista Dollyä eikä Davidin kouluaikaisia ystävyksiä, hämäräperäistä mutta Davidin palvomaa Steerforthia tai luurankoja piirtelevää Traddlesia, unohtamatta. Rikas henkilökaarti siis tuodaan näyttämölle.

Tämä on ryysyistä rikkauksiin tarina, joka ei jätä kylmäksi. Kuinka paljon yhden ihmisen elämään onkaan mahtunut niitä ylä- ja alamäkiä. Davidin elämä todella vei hänet tapaamaan jos jonkinlaista ihmistä kaikenlaisista eri yhteiskuntaluokista. Voi David parkaa hänen naiiviudessa ja hyväuskoisuudessaan. Hän etsi aina ihmisiä ympärilleen, joita katsoa ylöspäin eikä ollut valmis uskomaan pahaa ihmisistä, ennen kuin elämä opetti toisin. Aiemmin olen ehkä kritisoinut Dickensiä liian yksiulotteisista henkilöistä ja liian vahvasta hyvä-paha asemoinnista, mutta tällä kertaa nämä eivät juurikaan haitanneet. Dickensin kerronta teki minuun sen verran suuren vaikutuksen, että napinat saavat nyt jäädä sivuun. On puhuttu, että David Copperfield on Dickensin teoksista omakohtaisin ja ehkä juuri siksi hän on onnistunut puhaltamaan elämän kansien väliin. Erityisesti mieleeni jäi Copperfieldin ensimmäinen ryyppäämiskokemus, jossa Dickens on päässyt esittelemään monitaiturimaista kerrontansa pilke silmäkulmassa. Voin siis vain lämpimästi suositella tätä tiiliskiveä luettavaksi. 

 

Tähdet: 5 / 5

Muualla luettu:  Matkalla Mikä-Mikä-MaahanOrfeuksen kääntöpiiri ja Nipvet

 

lauantai 7. marraskuuta 2020

Hyviä enteitä - Terry Pratchett & Neil Gaiman

Kirjan nimi: Hyviä enteitä - Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset (Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch)
Kirjoittaja: Terry Pratchett & Neil Gaiman, suomentanut Mika Kivimäki
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: 1990, suomennos 2020
Sivumäärä: 433
Mistä: Kirjastosta 

 ' Vaikka sen enempää mestari Bilton kuin mestari Scaggskaan ei sitä tajunnut, heille lähetetty käsikirjoitus oli koko ihmiskunnan historian ainoa profetiateos, joka koostui pelkästään täysin paikkansa pitävistä ennustuksista, jotka koskivat seuraavia kolmeasataaneljääkymmentä vuotta ja rapiat päälle, ja se oli täsmällinen ja virheetön kuvaus tapahtumista, jotka huipentuisivat Harmageddoniin. Joka ainoa pienikin yksityiskohta osui nappiin.
Bilton & Scaggs julkaisi sen syyskuussa 1655, hyvissä ajoin joulunalusmyyntiä ajatellen,* ja se oli ensimmäinen Englannissa painettu kirja, joka meni alelaariin.
Se ei käynyt kaupaksi. '
s. 60-61 
 
 
 Erään aurinkoisen päivän iltana saatanallisessa Pyhän Berylin lörpöttelevän sisarkunnan nunnaluostarissa tapahtuu lasten vaihto. Tärkeä diplomaatti perhe sekä tuiki tavallinen Youngien perhe ovat synnyttämässä kyseisessä luostarissa, kun langennut enkeli ja nykyinen saatanan kätyri Crowley saapuu tiluksille kantaen vielä yhtä vastasyntynyttä - antikristusta. Tasan yhdentoista vuoden päästä tämä poika on tuleva tuomaan Harmageddonin eli maailmanlopun. Ainakin näin yli 300 vuotta sitten on ennustanut noita Agnes Nutteri, jonka paikkansapitävät mutta hyvin haastavalukuiset ennustukset eivät vain käyneet kaupaksi 1600-luvun ennustajabuumissa.

Tämä koittava maailmanloppu aiheuttaa huolta ja murhetta niin enkeli Aziraphalelle kuin demoni Crowleylle, sillä he molemmat ovat asuneet maan päällä tuhansia vuosia ja oikeastaan kiintyneet tähän palloon sellaisena kuin se on. Kuka nyt haluaisi kaiken kattavaa taivaslaulua tai synkkää helvetin paloa, kun nyt voi nauttia nykyajan konserteista, nopeista autoista ja maistuvasta ruuasta. He päättävätkin estää poikaa kasvamasta ennustuksen mainitsemaksi maailmantuhoojaksi. 
 
Matkassa on vain pari mutkaa. Kun yksitoista vuotta tuhraantuvat hukkaan on heillä enää muutama päivä aikaa estää maailmanloppu ennen kuin koittaa Lauantai. Ensimmäisenä steppinä olisi löytää tämä antikristus eli 11-vuotias lähes tavallinen nuori poika Englannin maaseutuidyllistä, mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Näin soppaan tulee sotkeutuneeksi myös nykyajan noita Anatheme, noidanmetsästäjien armeijan rippeet sekä osa-aikainen seksityöläinen ja tarotennustaja Madame Tracy. Heillä on kuitenkin kiire, sillä maailmanlopun uskomattomat enteet sotkevat jo maailmaa ja ilmestyskirjan neljä moottoripyöräilijää ovat jo matkalla. 
 
 
' "Voisitteko selittää, mistä nuo kaikki kalat ovat tulleet?" ylikonstaapeli kysyi.
"Minähän kerroin teille. Ne putosivat taivaalta. Yhdellä hetkellä olin ajamassa kaikessa rauhassa satasta, seuraavalla hetkellä mäiskis! Viisikiloinen lohi iskeytyi tuulilasin läpi. Silloin minä käänsin rattia ja renkaat liukuivat tuon yli", hän osoitti auton alta pilkottavia vasarahain jäännöksiä, "ja törmäsin tuohon." Jälkimmäinen tuo oli kymmenenmetrinen keko kaikenkokoisia ja -muotoisia kaloja.
"Sir, oletteko juonut?" ylikonstaapeli kysyi, ei järin toiveikkaasti.
"Tietenkään minä en ole juonut, senkin iso ääliö. Kai sinäkin näet nuo kalat, mitä?"
Kasan huipulla kököttävä isonpuoleinen meritursas viittilöi heille laiskasti lonkerollaan. Ylikonstaapeli vastusti kiusausta vilkuttaa takaisin. '
s. 316
 
 
Pratchettin ja Gaimanin yhteisteos on täynnä hersyvää huumoria ja nasevia heittoja yhteiskunnastamme. Jo Pratchettin Kiekkomaailma-sarjan aloittava teos Magian väri teki minun vaikutuksen fantasialla, johon on upotettu roppakaupalla yhteiskunnallista satiiria eikä tälläkään kertaan tämä kirjailija kaksikko jättänyt tätä puolta kylmäksi. Oman mäiskäisyn lohesta naamalleen saivat niin nykyajan laihdutus- ja roskaruokatrendit sekä ympäristö asiat sisältäen muuan muassa teemoja niin saastuttamisesta, ydinvoimasta, sademetsien hakkuusta kuin valaiden pyynnistä. Myös hyvän ja pahan rajanveto sekä näiden kahden kilpavoiman taiston mielekkyys saivat omat käsittelynsä. Pakko on ihailla sitä, kuinka satiirin ja fantasiakirjallisuuden keinoin voikaan myös herätellä lukijaa havainnoimaan ympäröivän yhteiskuntansa vikakohtia.
 
Kun aloin lukemaan Hyviä enteitä olin lumoutunut. Juuri tällaista kevyesti eteenpäin rullaavaa ja tarkkanäköistä mutta samalla huvittavaa satiiria juuri kaipasinkin elämän kiireiden vastapainoksi. Pitkään pidinkin tätä aivan nappivalintana, kunnes itse tarina vain rupesi tökkimään. Se lähti hiukan lapasesta poukkoillessaan vähän joka suuntaan kuin flipperin pallo löytämättä maaliaan. Vaikka tämä uusintapainos onkin vain pari kuukautta vanha, niin täytyy muistaa, että alkuperäinen teos on jo 90-luvulta kun kumpikaan näistä fantasian suurnimistä ei vielä ollut päässyt kulttimaineeseensa. Tuo tietty fokuksen puute siis paistoi läpi, vaikka onkin hatunnoston arvoinen suoritus kirjoittaa yhdessä näinkin viihdyttävä teos eri mantereilla aikana jolloin sähköpostia ei vielä yleisesti käytetty. Kirjailijat ovat oikeasti soitelleet ja lähettäneet postilla tekemisiään toisilleen! Harmi siis että juonen punainen lanka ei oikein jaksanut kannatella itseään loppumetreille asti ja koko antikristus ei oikein tehnyt vaikutusta. Onneksi kuitenkin teoksessa oli myös kiinnostusta pelastavia hahmoja kuten Kuolema, joka puhui aina CAPS LOCKILLA sekä Agnes Nutter ja hänen kryptiset ennustuksensa. Teoksella on siis omat vahvat hetkensä, ja muutenkin kyseisten kirjailijoiden tuotannosta pitäville tämä on varmasti mielenkiintoinen yhteisprojekti, joka lisätä lukulistalleen.
 

' Ongelma oli siinä, että ymmärtääkseen ennustuksia piti osata ajatella kuin puolihullu, huippuälykäs 1600-luvun noita, jonka mieli oli kuin ristisanatehtävä. '
s. 106-107

 
Tähdet: 3.5 / 5