lauantai 27. huhtikuuta 2013

Monte-Criston Kreivi - Alexandre Dumas

Kirjan nimi: Monte-Criston kreivi (Le Comte de Monte-Cristo)
Kirjoittaja: Alexandre Dumas, suomentanut Lauri Hirvensalo
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi:  1844, suomennos 1955
Sivumäärä:  711
Mistä: isältä

'' Helmikuun 24. päivänä 1815 antoi Notre-Dame de la Carde'in tähystäjä merkin, että Marseille'n satamaan oli tulossa fregatti Pharaon puluumatkallaan Smyrnasta, Triestistä ja Napolista.''
s. 5

Tällä laivalla palaa myös perämies Edmond Dantès, joka kapteenin kuoltua on saanut tehtäväkseen toimittaa harmittoman kirjeen Elban saarelta. Ainakin hän luuli niin. Elämä hymyili Dantèsille: laivan varustaja herra Morrel oli luvannut hänelle kapteenin pestin ja kaunis Mercedes lupautui hänelle vaimoksi. Kilpakosia Fernandille ja kateelliselle laivan tilinhoitajalle Danglarsille tämä ei kuitenkaan sovi, vaan he kehittelevät salajuonen, jonka avulla he saavat Dantès paran pois kuvioista. Tämän juonen pääosaa näyttelevät ilmiantokirje sekä Elbasta tullut kirje, olihan tuohon aikaan yksi suurimmista rikoksista olla bonapartisti.

'' ´´- - Dantès ei voi jäädä vankeuteen iäksi päiväksi, vaan pääsee sieltä joskus poiskin, ja voi silloin sitä, joka hänet sinne toimitti!´´ ''
s. 28

Ahneen naapuri Caderoussen silmien alla ja omaa etuaan ajavan kuninkaallisen prokuraattorin sijaisen herra Villefortin avulla suunnitelma saadaan täytäntöön ja Dantès viedään kihlajaisistaan pahamaineiseen Ifin linnaan vankilaan, jonka eristyssellistä tulee Dantèsin koti seuraavaksi neljäksitoista vuodeksi. Aluksi Danès on vaipua hulluuteen ja saakin raivohullun vangin maineen, mutta kuitenkin lupaus kostaa niille, jotka hänet sinne syyttömänä toimitti, saa häneen taas virtaa. Kun hän vielä tutustuu toiseen eristysvankiin, hulluun pappiin, joka rupeaa opettamaan häntä, alkaa pois pääsy näyttämään jo todennäköisemmältä.

Paettuaan Dantès ottaa useita eri henkilöllisyyksiä. Hän toimii niin pastori Pater Busonina, englantilaisena lordi Wilmorena, itämaisena merenkävijänä Sindbad Merenkulkijana sekä tietysti satumaisen rikkaana Monte-Criston kreivinä. Hänellä on kuitenkin vain yksi päämäärä - kostaa. Fernandista on tullut rikas ja maineikas kreivi Morcerf, kunnialegioonan entinen komentaja ja nykyinen poliitikko. Hän on naimisissa Dantèsin nuoruuden rakkauden Mercedesin kanssa ja heillä on poika Albert. Monte-Criston kreivi tutustuukin hyvin Albertiin, samoin kuin tämän muihin tuttaviin kuten ministeriön yksityissihteeri Debrayhin, sanomalehtimies Beauchampiin, kreivi Château-Renaudiin sekä Maximilien Morreliin, joka oli spahi-ratsumies ja laivanvarustaja Morrelin poika. Näiden uusien tuttavuuksiensa avulla erikoisen Monte-Criston kreivin nimi on pian kaikkien pariisilaisten huulilla. Kuka on tämä salaperäinen ja yliluonnollisen rikas kreivi?

'' ´´Voitte huoleti mainita minkä summan vain, älkää ollenkaan pelätkö, voitte olla varma siitä, että Danglars'in toiminimen mahdollisuudet kyllä tyydyttävät kaikkein suurimmatkin vaatimukset, vaikkapa puhuisitte kokonaisesta miljoonasta.´´
´´Miljoonastako?´´
´´Miljoonasta, niin juuri´´, Danglars toisti typerän ylpeästi.
´´Mitä ihmettä minä yhdella miljoonalla?´´ kreivi ihmetteli. ´´Hyvänen aika, jos olisin tarvinnut vain miljoonan, en olisi avannut luottoa moisen vähäpätöisyyden vuoksi. Miljoonako? Minullahan on aina miljoona lompakossani tai pienessä matkalaukussani.´´ ''
s. 288

Danglarsista oli tullut varsin rikas parooni, joka toimi niin pankkiirina kuin edustajakamarin jäsenenäkin. Danglarsilla oli myös vaimo ja tytär. Villefortista oli puolestaan tullut arvossa pidetty kuninkaallinen prokuraattori, jolla oli vaimo, pieni poika, tytär Valentine sekä halvaantunut isä herra Nortier de Villefort. Se että Monte-Criston vihollisilla meni näin hyvin, ärsytti tietysti häntä, joten koston suloiset rattaat laitettiin hitaasti mutta varmasti pyörimään.

Olipas hyvä kirja! Juoni oli oikein vetävä ja piti koko ajan otteessaan. Monte-Criston touhuja oli erittäin mielenkiintoista seurata ja erityisesti yrittää päätellä, mikä oli hänen tavoitteensa kussakin tapahtumassa ja mitä siitä seuraisi. Dumasta ei missään nimessä voi syyttää lukijan aliarvioimisesta. Lähes mitään ei nimittäin selitelty, vaan lukijan piti itse osata yhdistää asioita toisiinsa. Tämä teki lukemisesta erittäin nautittavaa, mutta samalla hidasta. Se että tämän lukemisessa kesti niin kauan johtuu yksinkertaisesti siitä, että koko ajan piti pysähtyä miettimään asioiden yhteyksiä.

Kirjassa oli paljon henkilöitä ja olisl ähes mahdotonta pysyä mukana, kuka oli nyt kenellekin sukua, mitä hän teki, kenen kanssa hänellä oli millainen suhde ja miten hän yhdistyi Monte-Criston menneisyyteen. Olin jatkuvasti sekaisin varsinkin ihmisten suhteista toisiinsa. Kuka oli kenenkin kanssa naimisissa/kihloissa ja kenellä oli ollut/oli suhde keneenkin jne. Kyllä vähemmästäkin olisi pää mennyt pyörälle, kun missään vaiheessa ei tunnuttu viittavaan näihin aiempiin juttuihin vaan oli lähes täysin oman muistin ja mietintöjen varassa.

Kirja tuntui olevan aika nopeatempoinen ja siinä ehti tapahtua paljon noihin seitsemäänsataan sivuun verrattuna. Henkilöhahmoista pidin tai ainakin he tuntuivat istuvan hyvin kirjaan, ja kokonaisuus tuntui tasapainoiselta. Kuitenkin kaksi ärsytti minua suunnattomasti. Toinen oli Caderousse, jota en olisi oikeastaan jaksunut missään välissä seurata, ja toinen Dantèsin morsian Mercedes, joka oli kuvattu niin katuvana ja hyvää tarkoittavana, että se pilasi jopa vähän tunnelmaa.

Hieno kirja kuitenkin, ja yllätyin todella sen vetovoimaisuudesta. Tätä lukiessa tuli myös mieleen usein Kosto -tv-sarja, jossa siis Emily kostaa isänsä kokemaa vääryyttä. Ymmärrän mainiosti, miksi lehtijutuissa on usein mainittu sarjan yhteydessä tämä kirja. Eikä kyse ole oikeastaan pelkästä samasta ideasta - kostosta - vaan myös samankaltaisesta ajattelua vaativista juonenkäänteistä. Kummassakaan mitään ei tarjota valmiiksi pureskeltuna.

Tähdet: * * * *

Kirjan ovat lukeneet myös mm. Amma/Amman lukuhetki, Katri/Aikakirjoja, Anki/Ankin kirjablogi, Raisa/Kirjaurakka ja Morre/Morren maailma

Sain myös näin taas heräteltyä tuota 1800-luku -haastetta jonka toinen kirja tämä on.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Huonosti käyttäytyvät jumalat - Marie Phillips

Kirjan nimi: Huonosti käyttäytyvät jumalat (Gods Behaving Badly)
Kirjoittaja: Marie Phillips, suomentanut Titia Schuurman
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi:  2007, suomennos 2009
Sivumäärä:  301
Mistä: Siskolta lainassa

'' Alice seurasi Artemista huoneesta toiseen jalat tarttuen lattiaan joka askeleella. Hän pani merkille rikkinäiset, vinot huonekalut, hämähäkinseittien peittämät jalkalistat, joissa asui ties mitä otuksia. ''
s. 68

Huonosti käyttäytyvät jumalat kertoo antiikinkreikan jumalien elosta nyky Lontoossa. Heidän elämäsä ei kuitenkaan ole kovin hohdokasta. Hienot palatsit ovat vaihtuneet ränsistyneeseen kämppään, ja ennen heitä palvoneet ihmiset uskovat ennemmin johonkin kuolleeseen kuolevaiseen -Jeesukseen. Kohtalon, tai pikemminkin jumalten oikusta, Artemis palkkaa taloon siivoojaksi Alicen parantamaan asumisentasoaan. Tästä syntyy kuitenkin hankaluuksia, koska kenenkään kuolevaisen ei ole lupaa astua jumalten asuinalueelle.

'' ´´Annas kuin virkistän muistiasi´´, Artemis sanoi. ´´Onko Kate yhtään tuttu nimi?´´
Apollon yllättyi aidosti. ´´Eipä ole´´, hän vastasi.
´´Tyypillistä´´, Artemis totesi. ´´Se tekee asian vielä pahemmaksi. Kate on se astraalialainen kuolevainen, jonka sinä eilen muutit puuksi.´´ ''
s. 21

Nimi Huonosti käyttäytyvät jumalat sopii kirjalle mainiosti, koska näillä jumalilla todella oli käytöstavat vähän hukassa. Mitäpä väliä jollakin kuolevaisella on, kunhan jatkuvan tylsyyden saisi edes hetkeksi pois. Toisena motiivina toimi jumalten riitojen aiheuttamat kostotoimet. Voimiaan menettäneiden jumalten on kuitenkin tienattava elantonsa. Metsästyksen ja siveyden jumalatar Artemis ulkoilutti koiria, auringon jumala Apollol toimi tv-meediona, kauneuden jumalatar Afrodite myi puhelinseksiä ja viininjumala Dionysos pyöritti klubeja ja teki omaa viiniään.

Jumalten hahmot olivat ärsyttäviä ja itsekeskeisiä, mutta pidin niistä kuitenkin jollakin tapaa. Jumalten kommellukset saivat minut myös välillä naurahtamaan. Siivooja Alicekin sopi kaikessa naiviudessaan jokkoon, mutta hänen poikaystänäs Neil ei ei sitten oikein sulautunut tarinaan. Oikeastaan kaipasin vähän enemmän jumalten tempauksia ja vähemmän kuolevaisten rakkaushuolia.

Pidin siitä, että jumalissa näkyi heidän toiminnassann ja käyttäytymisessään aika selvästi, minkä asian jumalia he olivat. Tämä oli hyvin mukava huomata ja se toi sellaisen fiiliksen, että näiden hahmojen luomiseen oli oikeasti käytetty aikaa ja mielikuvitusta. Vaikka kirjassa tullaan mainittua monia jumalia, selvästi siinä kuitenkin keskitytään Apolloon, Artemikseen, Afrodiitteen ja Erokseen. Tämä harmitti hiukan, koska tarinasta olisi saatu moniulottaisempi jos muutkin olisivat päässeet valokeilaan. Lempijumalani kirjassa oli ehdottomasti sivuroolissa ollut sodan jumala Ares. Jo pelkkä hänen läsnäolonsa toi huoneeseen riitaa ja hänen pienet kommentit kahakoista jotka tulisi saada leviämään, loivat juuri oikeanlaisen kuvan sodan jumalasta. Ainakin itse pystyin hyvin samasitumaan tähän käsitykseen Areksesta.

Kirja oli viihdyttävä sekä rento, ja se sopi loistavasti raskaan Sofian maailman jälkeen. Eihän tämä tietenkään mikään tajunnanräjäyttävä lukukokemus ollut, mutta varsin kelpo hömppää hauskalla lisällä. Jos ei mitään muuta kirjasta saisi irti, niin ainakin antiikinkreikan jumalat ja heidän tehtävänsä tuli hyvin kerrattua.

Tähdet: * * *

Muualla luettu: Zephyr/Kirjanurkkaus, Morre/Morren maailma, Q+Black/Lukunurkka, marjis/Kirjamielellä, Inka/Kirjapinot ja Minna Jaakkola/Oota, mä luen tän eka loppuun

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Maaliskuun luetut



Maaliskuun luetut
- Kapina laivalla, John Boyne
- Teemestarin kirja, Emmi Itäranta
- Sofian maailma, Jostein Gaarder

Taas on ollut kiireitä mm. koeviikon ja kesävaihdon valmennusviikonlopun tahoilta, joten maaliskuun kirjasaldo tulee näin vähän myöhässä. Sivuja kertyi yhteensä 1420 eli n. 473 sivua/kirja. Näistä juuri nuo pitemmät Kapina laivalla ja Sofian maailma olivat aika suuria pettymyksiä. Sofian maailma oli vain yksinkertaisesti aivan väärä valinta kurssikirjojen pänttäämisen oheen, kun taas Boynelle odotukset olivat niin suoreet, että pudotus olikin sitten valtava... Teemestarin kirjaan taas vuorostani ihastuin. Siinä oli käytetty niin kaunista kieltä ja ideakin oli mainio.

Mikään näistä kirjoista ei sovellu haasteisiini, vaikka Kapina laivalla onkin omasta hyllystä. Se on kuitenkin sen verran uusi, että sitä ei lasketan mukaan Lue oman hyllyn kirjat -haasteeseen. Sain kuitenkin blogihistoriani ensimmäisen hasteen ja tunnustuksen. Kiitos vielä kerran Emilielle ja Pihille naiselle! Olikin todella mukava vastata näihin hauskoihin kysymyksiin.

Tänä kuukautena tapahtui paljon asioita, eikä niistä vähäisin ole uusi perheenjäsenemme Tipo, joka selvästi osoittaa suurta kiinnostusta kirjallisuutta kohtaan. Tipo on puoliksi maatiainen ja puoliksi norjalainenmetsäkissa, joten pelolla odotamme kuinka isoksi poika kasvaa. Ainakin menoa on riittänyt talossa =)

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Liebster Award -tunnustus

 
Sydämmelliset kiitokset Pihille naiselle tästä tunnustuksesta!
Onnekseni löysinkin lähes heti tilaisuuden vastata tähän kiireistä huolimatta.
 
 
 
Liebster Award-tunnustuksen säännöt:
 
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.
 
 
Pihin naisen elämää -blogin kysymykset:
 
1. Onko sinulla kirjallisuusgenreä, jota et lue (esim. novellit, sarjakuva, runous, dekkarit, romantiikka, historialliset romaanit, scifi jne.)?
Ainakaan sarjakuvia ei tule luettu ja dekkareistakin enimmäkseen vain Agatha Christietä. Runojakin luen vain kouluhommia varten.
 
2. Huonoin lukemasi kirja?
Ensimmäisenä mieleen tulee NathanaelWestin romaani Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts. Todella yököttävä kirja, jossa muistaakseni tehdään pilaa mm. vanhusten hakkaamisesta. Olen tämän kirjan suhteen aika samolla linjoilla Luetut, lukemattomat -blogin kanssa.
 
3. Oletko lukenut kirjaa, jota sinun tekee mieli hehkuttaa? Jos, niin mikä?
No niitähän on vaikka kuinka monia. Jos nyt sitten mainetsen jonkin tämän vuoden puolella luetuista, niin viimeeksi hehkutin tuota Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa. Äitinikin innostui lukemaan tämän hehkutukseni seurauksena.
 
4. Luetko ennemmin ohuen kirjan vai ns. järkäleen?
Vielä vähän aikaa sitten olisin vastannut ehdottomasti järkäleitä, mutta nyt kun lukio aikaan saa niin paljon kiireitä, vastaankinkin ohuita. Niitä ehtii nimittäin lukemaan hyvin koulukirjojen ja koulua varten luettavien kirjojen välissä sekä ne eivät tuo lisäpainoa koululaukkuun.
 
5. Harrastatko jotakin muuta lukemisen ja bloggaamisen lisäksi?
Harrastan zumbaa ja sauvakävelyä. Rakastan myös leipomista, ja yritänkin ehtiä leipoa aina koulukiireittenkin välissä. Virkkaan myös välillä pieniä eläinhahmoja.
 
6. Tykkäätkö lukea tietokirjoja vai pysytteletkö kaunokirjallisuudessa?
Enimmäkseen pysyn kyllä kaunokirjallisuuden puolella. Koulukirjoissa on jo aivan tarpeeksi sitä fakta puolta.
 
7. Onko laukussasi aina mukana kirja vai luetko yleensä vain kotona?
Aina. Kun aikaa on rajallisesti bussimatkat ovat oiva tilaisuus lueskella. Lähes joka keta kun olen jättänyt kirjan pois laukustani, olen päätynyt esim. odottelemaan jotakin pitkään ilman mitään tekemistä. Tästä oppineena kirja kulkee aina matkassa.
 
8. Oletko lukenut koko ikäsi vai aloittanut aktiivisen lukuharrastuksen vasta aikuisiällä?
Olen lukenut koko pienen ikäni =D
 
9. Paras kuuntelemasi äänikirja?
Itseasiassa en ole kuunnellut äänikirjoja. Kai minulla silloin pikkulapsena oli yksi dinoista kertova lasten äänikirja, joten ainoana kai se sitten on paraskin.
 
10. Kirja, joka on saanut sinut nauramaan?
Juuri tänään loppuun lukemani Marie Phillipsin Huonosti käyttäytyvät jumalat. Hyvin rento kirja, joka ainakin näin koeviikolla nauratti kaiken väsymyksen keskellä.

11. Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?
Sitä tässä pitäisikin pohtia. Ehkäpä jonkun tuohon 1800-luku -haasteeseen liittyen. Täytyy käydä taas isän kirjahyllyllä =D
 
 
Jaan tunnustukset eteenpäin seuraaville blogeille: (saa vapaasti ottaa tai jättää)
 
 
 
Kysymykset tunnuksen saaneille:
 
1. Mikä on suisikki kukkasi?
2. Mikä on lempi vuodenaikasi?
3. Mikä on paras makeinen?
4. Mitä hyvän kirjan pitää mielestäsi sisältää?
5. Missä kirjassa on kaunein kansi?
6. Suositko kovakantisia vai pokkareita?
7. Luetko mielummin suomennoksen vai alkuperäiskielellä?
8. Missä luet mieluiten?
9. Mikä on suosikki lainauksesi?
10. Voiko elokuvaversio olla parempi kuin alkuperäinen kirja? Jos voi niin mikä?
11. Mikä on ollut huonoin elokuva, jonka olet nähnyt, ja joka on perustunut kirjaan?

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Sofian maailma - Jostein Gaarder

Kirjan nimi: Sofian maailma (Sofies verden)
Kirjoittaja: Jostein Gaarder, suomentanut Katriina Savolainen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1991, suomennos 1994
Sivumäärä: 585
Mistä: Isältä lainassa

'' - Ennen kuin olemme hankkineet kokemuksia, tietoisuutemme on siis yhtä tyhjä ja sisällyksetön kuin liitutaulu ennen opettajan tuloa luokkahuoneeseen.''
s. 298

Sofia on aivan tavallinen 14-vuotias norjalainen tyttö - vai onko sittenkään. Eräänä päivänä hän alkaa nimittäin saamaan salaperäisiä viestejä joissa kysytään: Kuka sinä olet? Miksi leegopalikat ovat maailman nerokkaimpia leluja? Sofia rupeaa myös saamaan suuria kirjeitä, joissa kerrotaan filosofian historiasta. Pian Sofialle selviää, että Alberto Knoxin pitämällä filosofian kurssilla on myös jokin suurempi tarkoitus. Tässä olisi jo nuorelle tytölle iso pähkinä purtavaksi, mutta on vielä muutakin. Safia alkaa saamaan Libanonista postikortteja, jotka on tarkoitettu jollekin Hildelle. Kuka Hilde on, ja miksi Sofia rupeaa myös löytämään tälle kuuluvia tavaroita?

'' - Ilman muuta, Sofia. Sekin on mahdollista. Jos asia on niin, hän on antanut meidän käydä tätä filosofista keskustelua nimenomaan tähän mahdollisuuteen viitatakseen. Siinä tapauksessa hän on tahtonut korostaa olevansa itsekin pelkkä puolustuskyvytön varjokuva, ja että kirja, jossa Hilde ja Sofia elävät, on todellisuudessa filosofian oppikirja. ''
s. 408

Tästä kirjasta on todella vaikea kirjoittaa mitään, koska enimmäkseen tämä vaikutti juuri oppikirjalta. Sofian maailmassa oli hyvin laajasti käsitelty kaikki tärkeimmät filosofit ja heidän ajatuksensa ajasta ennen Sokratesta aina nykyisyyteen asti. Koska kirjassa oli lähes kuusisataa sivua ja lähes kaikki siitä oli filosofian opetusta, tunnustan olevani ähkyssä. Tällä hetkellä en haluaisi kuulla enää mainittavankaan mitään filosofista, koska olen raahautunut tämän kirjan läpi hitaasti ja tuskallisesti.

Alussa tuntui, että kirjassa ei olisi varsinaista juonta lainkaan. Sitten vähän ennen puoltaväliä jännitys yhtäkkiä tiivistyi ja nautinkin pienen hetken kirjan lukemisesta. Sitä seurasikin se suuri h-hetki ja... Ja sitten palattiin takaisin lähes juonettomaan filosofian opetukseen. Lopussa juonta taas yritettiin herätellä eloon, mutta olin tuolloin jo sen verran turtunut kaikesta, että se enemmänkin onnistui vain ärsyttämään lisää. Siinä heräsi sellainen olo, että oikeastiko tätä varten olen kahlannut tämän tiiliskiven läpi.

Jos jotain positiivista vielä tähän loppuun, niin ainakin opin paljon ja tämän lukemisesta on varmasti hyötyä filosofian kokeessani. Asiat oltiin nimittäin havainnollistettu useilla esimerkeillä ja jotkut niistä olivat lähes nerokkaita. Siihen se kuitenkin jäi, koska liika on vain yksinkertaisesti liikaa.

Tähdet: * +

Sofian maailman on lukenut ainakin Raisa/Kirjaurakka