Luostarin varjot - C.J. Sansom

Kirjan nimi: Luostarin varjot (Dissolution)

Sarja: Shardlake #1
Kirjailija: C. J. Sansom, suomentanut Katariina Kaila
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2003, suomennos 2011

Sivumäärä: 456

Mistä: Kirjastosta

 

' "Minulla on tehtävä, joka sopii kyvyillenne. Reformaation tulevaisuus saattaa riipua siitä." '

s. 23

 

Englanti elää mullistuksen aikoja. Kuningas Henrik VIII:n vaimot vaihtuvat ja siinä sivussa myös katollinen usko on saanut lentää romukoppaan. Reformaatio on meneillään ja lordi Cromwellin hämähäkkimäiset sormet ovat punomassa verkkojaan luostareiden lakkauttamiseksi. Nyt hänen yksi luottomiehistään lakimies Shardlake kutsutaan hätiin, sillä Scarnsean suuressa luostarissa on tapahtunut raaka murha. Cromwellin edellinen asiamies on löytynyt luostarin keittiöstä pää irti leikattuna. Joku ei ole tainnut pitää tämän suoran miehen tavasta painostaa luostaria sulkemaan ovensa vapaaehtoisesti...

Shardlake ja hänen apurinsa Mark lähtevät siis kohti tuota ylvästä luostaria. Saavuttuaan he huomaavat minkälainen paheenpesä tuo paikka onkaan. Apotti elelee omassa talossaan kuin herra konsanaan keskittyen metsästykseen enemmän kuin luostarinsa pyörittämiseen. Hiljentymisen sijaan munkit pelaavat korttia kuin kapakassa oltaisiin. Palvelijoitakin on jo enemmän kuin näitä mukavuudenhaluisia munkkeja. Mutta kuka heistä olisi ollut valmis puolustamaan yltäkylläistä elämäänsä tarttuen jopa murhaan? Shardlake on ymmällään eikä johtolankoja ole juurikaan tarjolla. Mutta sitten ruumiita alkaa tulemaan lisää...

 

' "Lordi Cromwell haluaa tuloksia nopeasti, ja pelkään, ettei se onnistu. Olin toivonut - en tiedä, no löytäväni munkkien joukosta kiihkoilijan, joka olisi jo vangittu, tai ainakin jonkinlaisia viitteitä syyllisestä. Goodhapsista ei ole mitään apua, hän säikkyy omaa varjoaankin. Eivätkä munkit vaikuta helposti peloteltavilta. Sen lisäksi täällä on mielipuolinen kartusiaani, joka lietsoo hankaluuksia, ja liikkeellä on huhuja siitä, että pimeitä voimia harjoittavat kaupunkilaiset ovat tunkeutuneet luostariin. Jeesus mikä sotku. Apotti tuntee lain. Ymmärrän miksi Singleton piti häntä hankalana."

"Voitte tehdä vain sen, mikä on vallassanne."

"Lordi Cromwell ei ajattele noin." Asetuin vuoteelle ja tuijotin kattoon. Yleensä aloittaessani uuden tapauksen selvittämistä olin miellyttävällä tavalla innostunut, mutta nyt en nähnyt mitään langanpäätä, joka johdattaisi minut ulos tästä valtavasta labyrintista. '

s. 95 

 

Olen kovasti etsinyt minulle sopivaa historiallista dekkarisarjaa. Rakastuin nimittäin jokunen vuosi sitten Umberto Econ Ruusun nimeen ja olen jäänyt kaipaamaan tällaista genrejen sekoitusta. Lynn Messinan Beatrice Hyde-Clare ratkaisee on varsin koukuttava, mutta pitäytyy hyvin höttöisellä linjallaan, jossa ihmissuhteet ovat keskiössä. Olen myös kokeillut Indrek Harglan Apteekkari Melchioria, mutta se ei vain sopinut minulle ollenkaan. Nyt sitten silmiini osui tämä Sansomin historiallinen dekkarisarja, jota vieläpä mainostettiin olevan kuin Econ Ruusun nimi. Olisiko tässä siis se mitä olen etsinyt?

 

Alku oli kuitenkin tämän teoksen parissa varsin tahmainen. Ensimmäisen viikon aikana sain luettua alle sata sivua. Suorastaan rämmin eteenpäin ja kyseenalaistin moneen otteeseen, miksi oikein olinkaan varannut tämän kirjastosta. Sitten kuitenkin jotakin naksahti paikalleen. Ja loppu teoksen ahminkin parissa päivässä. Tässä oli oikeastaan jotakin samankaltaista Hilary Mantelin Cromwell-sarjan kanssa. Historiallisia henkilöitä, reformaation kaaosta ja ajankuvaa kuvattiin hyvin yksityiskohtaisesti. Tähän tyyliin totuttelu vie oman aikansa, varsinkin nyt kun univajeiset aivoni olisivat saattaneet kaivata jotakin paljon simppelimpää. Mutta sitten kun viimein totuin tuohon kerrontaa, vei se mukaansa uskomattoman kiinnostavaan historialliseen aikaan.

 

Loppujen lopuksi tämä Sansomin teos kääntyikin olemaan varsin herkullinen kokonaisuus. Kunhan vain kaikki päähenkilöt tulivat viimein tutuksi ja pääsi juonenpäästä kiinni, oli kiehtovaa seurata tuota murhajuonta. Kaikista eniten sytyin kuitenkin tuohon historiaan. Oikeastaan tämä osui loistavasti hiukan kuin jatkoksi Mantelin massiiviselle Cromwell-sarjalle. Murhajuonen oheen oli nimittäin herkullisen paljon upotettu myös tuota tuon ajan poliittista suhmurointia, uskojen taistoa ja luostareiden maiden jakoa. Oikeastaan minua jäi kiinnostamaan mihin tämä sarja ja englannin historia tästä vielä kehittyykään. Alun jähmeydestä huolimatta olen siis kuitenkin koukuttunut.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kasoittain kirjoja, Lukijatar, Nenä kirjassa, Vinttikamarissa, Illuusioita, Käännä jo sivua, Morren kirjablogi ja Kirjavinkit