Sydäntemme kaihoisa syke - Jan-Philipp Sendker

Kirjan nimi: Sydäntemme kaihoisa syke (Das Gedächtnis des Herzens)

Sarja: Burma #3

Kirjoittaja: Jan-Philipp Sendker, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2019, suomennos 2022

Sivumäärä: 379

Mistä: Omasta hyllystä

' Ei Thar Thar ollut mielellään kirjoittanut noita rivejä. Mutta ei hänellä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Pelko oli sanellut kirjeen sana sanalta, rivi riviltä. Hän oli sen saman pelon vankina, josta jokainen hylätty kärsii.

Eikö se piinaa jokaista rakkaudessa pettynyttä?

Julia voisi auttaa häntä voittamaan tuon pelon - siitä Julialla ei ollut epäilystäkään. Se pelko vähenisi ja heikkenisi päivä päivältä ja yö yöltä, kunhan he vain olisivat yhdessä; se hälvenisi kuin sumu aamulla, kunnes siitä olisi jäljellä enää hämärä muisto.

Sitä ennen hänen olisi kuitenkin voitettava oma pelkonsa. '

s. 107

 

Burma-trilogian ensimmäisessä osassa kohtasimme yhdysvaltalaisen yritysjuristi Julian, joka lähti elämää mullistavalle matkalle Burmaan etsimään juuriaan. Toisessa osassa Julian oli aika palata Burmaan ja selvittää mitä hän oikeasti kaipasi elämäänsä, kun yksin uran puurtaminen ei enää tyydyttänytkään syvää sisäistä ääntä. Tässä sarjan viimeisessä osassa kohtaamme vuorostamme kaksitoistavuotiaan Bo Bon, joka asuu vanhan enonsa U Ban kanssa pienessä burmalaiskylässä. Kehitys ja turismi on viimein löytämässä myös tänne syrjäiselle Burman maaseudulle, mutta Bo Bo ja U Ban elävät edelleen perinteisesti omassa pienessä majassaan kanojensa kanssa. Bo Bo auttelee jo raihnaiseksi käynyttä U Bata arjen pyörittämisessä ja kerran vuodessa U Ba lähtee katsomaan siskoaan ja vastaavasti Bo Bon isä tulee parin viikon vierailulle tapaamaan lastaan. Äitiään Bo Bo ei edes muista.

Menneisyydellä on kuitenkin tapana paljastua. Lopulta U Balla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa Bo Bolle hänen perheensä tarina. Kuinka hän on päätynyt U Ban hoiteisiin ja miksi äiti on kadonnut hänen elämästään täysin. Kuinka rakkauden voima piti hänen vanhempiaan yhdessä, vaikka he tulivatkin täysin erilaisista maailmoista. Miten sovittaa raskausajan huolet lapsen hyvinvoinnista, kun Burmassa pelkkä pieni tulehdus voi viedä hengen, kun taas Yhdysvalloissa olisi tarjolla kaikki nykyajan hoidot. Turvattomuus syö mielenrauhaa eikä Burman kiristyvä poliittinen tilanne helpota asiaa. Lopulta tapahtuukin jotakin peruuttamatonta, joka rikkoi perheen lopullisesti. Voisiko Bo Bo silti löytää tavan saattaa pieni perheensä takaisin yhteen ja korjata menneisyyden kipeät muistot?

' Olipa tarina syntynyt satoja tai jopa tuhansia vuosia sitten jossain tuntemattomassa, kaukaisessa maassa tai edellisiltana pikkuruisessa majassa joen vastarannalla, kaikkien tärkeiden kertomusten aihe on sama: ihminen tarvitsee rakkautta. '

s. 9

Tästä Sendkerin trilogiasta ehti jo muotoutua minulle eräänlainen turvasatama. Näitä lukiessa nimittäin tietää mitä saa: vaikuttavan jopa hiukan sadunomaisen rakkaustarinan, joka koskettaa syvältä ja jossa on mukana burmalaista maanläheistä elämänfilosofiaa. Tuo toinen osa räjäytti minun tapauksessani pankin ollen aivan täydellinen teos juuri siihen hetkeen. Olisinkin halunnut pantata tätä viimeistä osiota, sillä mitä ihmettä sitten lukisin kun tämä on ohi. Emotionaalisesti raskaan päivän jälkeen tuntui kuitenkin, että nyt on pakko saada rakkauden kaiken parantavan voiman nimeen vannovaa Sendkeriä lukulistalle. Nämä teokset paitsi herättävät ajatuksia ja koskettava niin samalla ne kuitenkin onnistuvat valamaan toivoa.

 

Sydäntemme kaihoisa syke ei aivan yllä edeltäjänsä tasolle kokonaisuutena - toisaalta ne saappaat olivatkin aika isot täytettäväksi. Alussa tuntui menevän aika pitkän aikaa kun vain seurailtiin Bo Bon ja U Ban eloa, eikä tarina oikein päässyt käyntiin. Mutta ai että kun viimein tuon hitaan alun jälkeen päästiin siihen missä Sendker on parhaimmillaan eli U Ban kertomana tuohon traagiseen rakkaustarinaan. Loppuosa olikin sitten menoa tuon voimallisen kertomuksen vietävänä. Kyllä kyyneleet olivat jälleen kihoamassa silmiin. Niin vaikuttavaa kuvausta tuskasta ja häpeästä, mutta myös arasta rakkauden tuomasta voimasta, joka pikkuhiljaa rupeaa tilkitsemään niitä aiempia haavoja. En halua paljastaa liikoja, joten teoksen teemoja on vaikea käsitellä sen enempää. Ehkä se riittää että totean Sendkerin käsittelevän Julian äidintuskaa todella puhuttelevasti.

 

Sendkerillä on taito herättää Burma ja sen lähihistoria henkiin. Voi tuota pientä maalaiskylääkin, joka on yhä enempi muuntumassa nykyaikaiseksi. Silti maanläheiset asenteet eivät olleet muuntuneet vielä kapitalismin syövereihin. Olikin hellyttävää kuunnella Julian liikeideoita ja vastaavasti kuinka Thar Thar ei voinut niitä ymmärtää. Mitä sitä rahalla sen enempää kuin tarvitsee simppeliin elämään ja koreja punotan muiden tarpeeseen ei maksimaalisen voiton tavoitteluun. Ah jokin tuossa Sendkerin kuvaamassa burmalaisessa mielenmaisemassa vain vetoaa, vaikka omat synkät sotilashallinnon terrorit myös ovat osa tuota ristiriitaista maata. Kokonaisuutena joudun arviossa vähän rokottamaan tuosta alun hitaudesta, vaikka tarina itsessään tekikin minuun lähtemättömän vaikutuksen. Voin lämpimästi suositella tätä trilogiaa muidenkin lukulistoille.

Tähdet: 4 / 5

 

 Muut sarjasta lukemani osat:

1. Sydämenlyönneissä ikuisuus

2. Sydänmen ääntä ei voi unohtaa

 

Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä ja Kirjarouvan elämää

Valenda - Stephanie Garber

Kirjan nimi: Valenda (Legendary)

Sarja: Caraval #2

Kirjoittaja: Stephanie Garber, suomentanut Kaisa Kattelus
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2018

Sivumäärä: 371

Mistä: Kirjastosta

 

' Tella katsoi hiiltynyttä tervetulokorttia kädessään. Kuten Dante oli sanonut, siinä ei varoitettu antautumasta pelin vietäväksi. Itse asiassa päinvastoin: Caraval, tuo haaveiden valtakunta, ei nyt viitenä yönä olekaan unta.

Tella ei hetkeäkään uskonut näihin sanoihin, mutta ei kuitenkaan voinut olla katsomatta Dantea ja kysymättä: "Jos peli on totta, niin onko kaikki meidänkin välillämme totta?"

"Määrittele tarkemmin." Dante poimi terälehden hänen helmastaan ja hieroi sitä sormiensa välissä lähtiessään laskeutumaan portaita ilman häntä.

Vastaus oli siis ei.

Mikään heidän välillään ei ollut totta, sillä Caraval ei ollut totta. Ihmiset rakastivat Caravalia, koska se oli ruumiillistunut haave, ja vaikka peli saattoi käydä loppua kohden kieroutuneeksi, se oli silti vain peliä. Sen ei saanut antaa viedä mennessään. '

s. 105

 

Caravalissa tapasimme sisarukset Scarlettin ja Donatellan, jotka pakenivat isänsä tyrannian alta salamyhkäisen Legendin Caraval peliin. Nyt peli on päättynyt ja esiintyjät pakkailevat tavaroitaan ja pelaajat koittavat toipua pelistä. Mikä olikaan totta ja mikä vain peliä? Mihinkään ei voi luottaa Caravalissa! Donatellalla on kuitenkin salaisuus. Hän on saanut tuntemattomalta 'ystävältä' apuja peliin pääsemiseksi ja kadonneen äitinsä löytämiseksi. Vastapalvelukseksi hän tuli luvanneeksi selvittää salaperäisen ja maagisen Caravalin pyörittäjän Legendin oikean nimen. Nyt on takaisinmaksun aika. 

 

Donatellalla ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Caravalin näyttelijöiden mukana kohti pääkaupunki Valendaa, jossa seuraava peli järjestetään kuningattaren 75-vuotis juhlana. Vain voittamalla hän voi saada haltuunsa tuon tärkeän tiedon, sillä kukaan ei tiedä kuka Legend oikeasti on. Muuten hän voi sanoa hyvästit äitinsä löytämiselle ja ehkä jopa omalle elämälleen. Panokset ovat kovat, mutta myös Caraval on muuttunut viime kerrasta. Ennen hallinneen jumalaiset Kohtalot ovat kuulema pakenemassa ikiaikaisesta vankilastaan ja vain löytämällä sen mitä Legend halajaa voidaan tämä katastrofi estää. Peli on paljon totisempaa totta. Oman lusikkansa soppaan laittavat myös paha poika ja Caravalin esiintyjä Dante, jota kohtaan Donatella kokee vastustamatonta vetoa sekä Valendan verenhimoinen kruununprinssi, jonka kanssa Tella päätyy vahingossa kihloihin. On siis aika pyörähtää jälleen kerran Caravalin maagiseen maailmaan.

 

' Ilma maistui ihmeiltä. Se oli kuin karamelliin kastettuja, sokeriseittiin takertuneita perhosensiipiä, kuin onnella kuorrutettuja juopuneita persikoita. '

s. 101

 

Onhan siitä jo melkein neljä vuotta vierähtänyt, kun luin Caravalin ensimmäisen osan. Tuolloin kuitenkin lumouduin täysin tästä Garberin uskomattoman mielikuvituksellisesta maailmasta, jonka väriloiston pystyi aivan maistamaan. Jälleen kerran Garberin kielessä viljeltiin kauniita kielikuvia, joilla Caravalin ihmeellistä maailmaa kuvattiin kuten "sieluttomat sysimustat siivet, joissa oli yönsinisiä juovia, samanvärisiä kuin menetetyt toiveet ja putoava tähtipöly" tai "Ilma oli niin sakeaa, että se oli kuin tomusokeria kielellä". Caraval on maailma, jossa pelin ajaksi kaikki on mahdollista: levolla voi ostaa ennustuksia ja muistot ovat myös käypää kauppatavaraa. Maailma on ihmeitä täynnä, joten ei ihme että pelaajatkin lumoutuvat Caravalista.

Vaikka Garberin mielikuvitus ja kuvailu onkin todella viihdyttävää, niin silti tämä toinen osa jää vähän valjuksi versioksi ensimmäisestä. Ensimmäisessä osassa kaikki oli nimittäin uutta ja lumovoimaista. Scarlett eli tuossa pelissä täysillä mukana ja vasta aivan lopuksi mattoja vedettiin jalkojen alta. Nyt tuntuikin että Garber oli paljastanut korttinsa vähän liiaksi jo ensimmäisessä kirjassa, jolloin tämän kirjan osaksi jäi pallotella Donatellan matkassa sitä onko asiat nyt toisin ja sittenkin tosia vai edelleen vain peliä. Oikeastaan teoksessa oli aivan liikaa toistoa: Tella ei voi tietää mikä on totta ja mikä peliä; jos hän epäonnistuu on se hänelle kohtalokasta; Dante hurmuri auttaa vai auttaako sittenkään? Koska Donatella ei elänyt ja hengittänyt Caravalia täysin sydämin jäin myös lukijana etäämmälle tuosta ihmeellisestä maailmasta.

Vaikka Valenda ei ylläkään Caravalin tasolle, niin on se silti ihan mukava nuorten fantasiaromaani. Sivut kääntyivät kuin itsestään ja kyllä niitä jännityksiäkin saatiin juoneen, vaikka osa käänteistä ei ollutkaan niin yllätyksellisiä. Hauskana lisänä olivat myös Kohtalot, nuo entisaikoja jumalat, jotka kreikkalaisten vastineittensa tavoin ovat ennen nauttineet leikkiessään ihmisten elämillä. Myös ennustuksilla oli mahtavia voimia ja tahtoa tulla toteen, joten piti olla tarkkana kenen antoi kääntää kohtalon korttipakasta kortteja esiin. Kai tuo trilogian päätösosa tulee jossain vaiheessa lukea, että saan selville miten tässä käy, mutta toivotaan että se ei enää ole uudelleen lämmitetty toisinto ensimmäisestä osasta. Ainakin uusia mahdollisuuksia avattiin jatkoa ajatellen.

 

' Kun tulevaisuus on ennustettu, siitä tulee elävä olento, joka taistelee kynsin hampain käydäkseen toteen. '

s. 50 

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Caraval

 

Muualla luettu: Bibbidi bobbidi book, Villasukka kirjahyllyssä, Unelmien aika ja Siniset helmet

 

Vauvatesti - Graeme Simsion

Kirjan nimi: Vauvatesti (The Rosie Effect)

Sarja: Rosie #2

Kirjoittaja: Greame Simsion, suomentanut Inka Parpola
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2014, suomennos 2015

Sivumäärä: 398

Mistä: Kirjastosta

 

' Mullistavan elämänmuutoksen suunnitteluun vaadittiin joka tapauksessa seuraavia asioita:

1. Vaihtoehtojen listaaminen, esim. nolla lasta; tietty määrä lapsia; yhden tai useamman lapsen tukeminen hyväntekeväisyysjärjestön kautta.

2. Kunkin vaihtoehdon haittojen ja hyötyjen luettelointi, esim. vapaus matkustaa; mahdollisuus omistautua työnteolle; lapsen aikaansaannosten mahdollisesti tuottama epäjärjestys tai suru. Kullekin tekijälle tulee myöntää yhdessä sovittu painoarvo.

3. Vaihtoehtojen objektiivinen vertailu yllä mainitut seikat huomioon ottaen. 

4. Täytäntöönpanosuunnitelma, jonka yhteydessä saattaa tulla ilmi uusia tekijöitä, jolloin kohdat 1, 2 ja 3 on arvioitava uudestaan.

Excel-taulukko on ilmeinen työkalu kohdissa 1-3, ja mikäli kohta 4 osoittautuu monimutkaiseksi, kuten uuden ihmisolennon olemassaoloon valmistauduttaessa ja sen monen vuoden tarpeiden turvaamisessa todennäköisesti tapahtuu, on asianmukaista käyttää projektisuunnitteluohjelmistoa. En tuntenut yhtäkään excel-taulukkoa tai Gantin kaaviota, jota olisi voinut soveltaa vauvaprojektiin. '

s. 24-25

 

Omalaatuinen genetiikan professori Don Tillman on täällä taas! Vaimotestissä tämä loogisen matemaattisesti kaikkia ongelmia lähestyvä mies oli päättänyt löytää elämänkumppanin tarkkaan suunnitellun ja tieteellisen kyselylomakkeen avulla. Aina elämä ei kuitenkaan mene kuten on ajateltu ja niin psykologian opiskelija Rosie pyörähti Donin maailmaan. Nyt avioliittoa on takana kymmenen kuukautta ja Australiasta on muutettu New Yorkiin. Joskus on puhuttu alustavasti lapsista, mutta koska asiaa ei lähdetty edistämään suunnitteluprotokollon mukaisesti ei se selkeästi ole ajankohtaista. Nyt Donin maailmankirjat menevät kuitenkin sekaisin, kun Rosie on kaatanut laseihin appelsiinimehua alkoholin sijasta - vaikka nyt on selkeästi perjantai eli ruuan kanssa juodaan aina viiniä. Ei, virhe ei ole Donin päivissä vaan pian selviää vielä isompi mullistus: Rosie on raskaana!

 

Alkujärkytyksestä toinnuttuaan tämä rutiinien ja tieteellisen lähestymistavan nimeen vannova herttainen professori päättää laittaa käyntiin vauvaprojektin. Niin paljon on kirjallisuutta jota lukea ja kuinka ristiriitaisia nuo raskaana olevien ruokasuositukset ovatkaan! Loputtomalla tarmolla Don kuitenkin sukeltaa tähän uuteen maailmaan. Väärinkäsityksiltä ei kuitenkaan voida välttyä, sillä onhan Donin sosiaalisten tilanteiden hahmotus hiukan jäänyt loogisen aivopuoliskon jalkoihin. Omalla tahollaan Don kuitenkin tekee parhaansa, mutta välittyykö se oikein raskaushormooneissa ja väitöskirjan viimeistelyä stressaavalle Rosielle. Osaako Don olla läsnä kun sitä tarvitaan vai vievätkö faktatiedot menneessään? Viranomaisten puuttuminen ei ainakaan helpota tätä soppaa, kun eihän Rosie nyt ainakaan saa kuulla asiasta - lisästressihän voisi olla vauvalle vaarallista!

 

' "[- -] Don, sinä et tue Rosieta kertomalla hänelle, mitä hänen pitää tehdä. Sanon sen ihan suoraan: ongelma piilee sinussa. Sen sijaan, että sanelet hänelle, miten äidiksi tullaan, voisit ehkä itse valmistautua olemaan kannustava isä."

Tietenkin! Vauvalla oli kaksi vanhempaa, ja minä olin keskittänyt kaikki energiani optimoidakseni toisen suoritusta. Minua hämmästytti, etten ollut huomannut ongelmaa aiemmin, mutta tiedemiehenä ymmärsin, että paradigman muutokset vaikuttavat ilmeisiltä vasta jälkikäteen katsottuna. '

s. 204 

 

Luin Vaimotestin joitakin vuosia sitten ja ihastuin ikihyviksi tähän hiukan Rillit huurussa -sarjan Sheldonmaiseen päähenkilöön. Donilla kun on sydän niin paikallaan, mutta sosiaalisten tilanteiden ääneen lausumattomat normit nyt vain ovat hänelle kuin hepreaa. En tuolloin ollut edes tiennyt, että teoksellehan on jatkoakin. Siskoni kuitenkin vinkkasi tästä Vauvatestistä minulle nyt kun aihe on ajankohtainen myös omassa elämässä. Ensivuoden alkupuolella pitäisi nimittäin meidänkin perheeseen syntyä uusi pienen pieni käärö. Ei siis muuta kuin Simsionin Vauvatestiä tulille ja fiilistelemään miten raskausaika voisi mennä omanelämänsä Don Tillmanien kanssa :D  

Ensimmäisessä Simsion kirjassa olin jatkuvasti tikahtua hulvattomille sattumuksille joihin Don päätyi täysin vallattoman ja vaimotestin mukaan epäsopivan puolisokandidaatin Rosien kanssa. Tässäkin teoksessa oli jälleen tavoiteltu huumoria, mutta samalla kyllä koin että synkempiä taustajuovia oli enemmän myös läsnä. Donin toiminta ja välittäminen ei välttämättä välittynyt ulospäin niin hyvin esimerkiksi Rosielle, joten kyllähän se avioliittoon luo omat rakoilunsa. Oletan myöskin että sosiaalityöntekijä Lydian kanssa olleet kohtaukset oli tarkoitettu hauskoiksi, mutta itse en kyllä päässyt yli valtavasta vastenmielisyydestäni tuota nopeasti tuomitsevaa ylivalveutunutta tuputtajaa kohtaan. Samoin eräässä tieteellisessä tutkimuksessa nostatti niskakarvojani pystyyn tutkimuksen vääristely, jotta saataisiin agendan mukainen lopputulos. Onneksi on olemassa kuitenkin Don, jota ei noin vain saadakaan pois tieteellisiltä raiteiltaan - onhan hänen koko elämänsä rakentunut tieteellisloogisen ajattelun ympärille!

Vauvatesti oli siis ihan mukava välipalakirja Mantelin valtaisan historiallisen tiiliskiven jälkeen. Kaipasin jotakin suhteellisen kevyttä teosta, joka veisi mukanaan ja ainakin enimmäkseen Simsion tarjosi sitä mitä tilasin. Don on kyllä aina yhtä mieltä lämmittävä, sillä vaikka hän ei ole sosiaalisten normien suurin ymmärtäjä niin silti tällä miehellä jos kellä on sydän paikallaan, mikä näkyikin hänen monina tapoina auttaa jälleen ystäviään näiden kohdatessa ongelmia. Harmi, että huumori ei kuitenkaan tällä kertaa osunut aivan maaliinsa. Sarjaan on kuitenkin juuri ilmestynyt uusi osa Isätesti, jonka varmaan jossain välissä otan myös lukulistalleni. Pitäähän saada tietää mihin suuntaan asiat lähtevätkään tästä kehkeytymään syntymän jälkeen.

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Vaimotesti

 

Muualla luettu: OK+, Rakkaudesta kirjoihin, Kasoittain kirjoja, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Annelin kirjoissa, Kulttuuri kukoistaa -kirjablogi ja Paljon melua kirjoista 

Kuningashuone - Hilary Mantel

Kirjan nimi: Kuningashuone (The Mirror & The Light)

Sarja: Cromwell #3

Kirjoittaja: Hilary Mantel, suomentanut Kaisa Sivenius
Kustantaja: Teos

Julkaisuvuosi: 2020, suomennos 2020

Sivumäärä: 918

Mistä: Kirjastosta

 

' Lontoo, Toukokuu 1536

Heti kun kuningattaren pää on irti, hän kävelee pois. Äkillinen nälän kouraisu kertoo, että on toisen aamiaisen tai ehkä varhaisen päivällisen aika. Aamun tilanne on uusi, eikä käyttäytymisohjeita ole. Todistajat, jotka lankesivat polvilleen sielun päästessä vapauteen, nousevat ylös ja laittavat hatun päähänsä. Hatun alta paistavat tyrmistyneet kasvot. '

s. 21 

 

Cromwell-trilogian päätösosa jatkaa saumattomasti siitä mihin Syytettyjen salissa jäätiin - Henrik VIII:n toisen vaimon Anne Boleyn mestaukseen. Englanti on uuden tilanteen edessä, mikä tarkoittaa Henrikin oikealle kädelle eli virkamies Cromwellille entistäkin pidempiä päiviä. Juonittelu on hovissa kovaa. Moni aatelinen ei katso hyvällä tavallisen sepänpojan nousua kuninkaan tärkeimpiin virkoihin ja uskotuksi. Cromwellilla voi olla älliä ja osaamista valtion asioiden hoitamiseen ja mutkikkaiden lakivyyhtien ratkaisemiseen, mutta monen silmissä vain oikealla verellä on väliä. Cromwellin alati kasvava vaikutusvalta, varallisuus ja uusien tittelien kahminta on uhka heidän omille agendoilleen.

Nyt kun kuningas on taas vapaa itsetietoisen Boylen kahleista, on hän vakaasti päättänyt naida tämän täyden vastakohdan seuraavaksi - hiljaisen hiirulaisen ja englantilaisen aatelisneidon Jane Seymourin. Tuttuun tapaan Cromwell laittaa taas pyörät pyörimään kulisseissa. Tasapainoilu ihmissuhteissa on alatista, sillä jokainen haluaa osansa Henrikin loistosta, mutta pysyminen hänen majesteettinsa suosiossa ei ole itsestään selvää. Edellisten liittojen äpäräksi julistettujen Maryn (Katariinan tytär) ja Elisabethin (Annen tytär) asema herättää toisissa mahdollisuuksien kiillon silmissä ja Cromwell pyrkii estämään parhaansa mukaan poliittisia kriisejä.

 

Myös kirkollisella saralla kuohuu. Paavista irtautunut Henrik lunastaa Cromwellin avulla luostareiden rikkauksia itselleen ja Cromwell jakelee luostarien maita suosikeilleen. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä uudesta tavasta uskoa eikä yhtenäistä linjaa ole helppo löytää. Cromwell kannattaakin salaa saksalaisia protestanttien aatteita, jotka ovat kuitenkin edelleen Henrikin kirkollisesta erosta huolimatta kerettiläisyyttä. Kuinka tasapainotella oman uskon asian ajamisen ja Henrikin palvelemisen välillä? Cromwell on ollut aina uskollinen kuninkaalleen, mutta onko kukaan koskaan lopulta koskematon? Vaikka valta voi suojata se samalla voi olla petollista. Liian tärkeäksi muodostuessaanhan jopa kuningas voisi kokoea hänet uhaksi. Matkaa on silti vielä jäljellä ja poliittista venkoilua edessä. Jane ei nimittäin suinkaan jää viimeiseksi Henrikin vaimoksi. Cromwellin on siis aika kääriä jälleen hihat ja ryhtyä töihin.

 

' Vaikka hän on edelleen tavallinen kansanmies, useimpien mukaan hän on Englannin toiseksi vaikutusvaltaisin mies. Hän on kuninkaan valtuutettu kirkon asioissa. Hänellä on lupa pyytää tietoja mistä tahansa hallinnon tai kuninkaan talouden osastosta. Hänellä on päässään Englannin lait ja asetukset, psalmien ja suurten profeettojen sanat, kuninkaan tilikirjojen palstat, ja tiedot jokaisen Englannin merkkihenkilön sukutaustasta, maaomistuksista ja varallisuudesta. Hänen muistinsa on kuuluisa, ja kuningas koettelee sitä mielellään kyselemällä yksityiskohtia ties mistä parinkymmenen vuoden takaisista epäselvistä riidoista. [- -] 

Hänen päätehtävänsä (siltä juuri nyt tuntuu) on hankkia kuninkaalle uusia vaimoja ja laittautua entisistä eroon. Hänen päivänsä ovat pitkiä ja työntäyteisiä, lakeja riittää luonnosteltavaksi ja suurlähettiläitä hämättäväksi. '

s. 33-34 

 

Huhhuh aikamoinen matka on tullut kuljettua Cromwellin matkassa tämän trilogian saralla. On ollut kokemus päästä seuraamaan Henrik VIII hovin aivoituksia tämän odottamattoman virkamiehen taholta, joka nousi korkeammalle kuin kukaan koskaan pystyi uskomaankaan. Tasapainoilu tuolla poliittisessa viidakossa ei varmasti ole ollut helppoa ja vihamiehiä sai helposti. Edes ystävällisesti käyttäytyvistä liittolaisista ei koskaan voinut olla loppuun asti varma kenelle heidän uskollisuutensa kuuluu. Samalla kaiken tuon poliittisen pelin taustalla eletään Englannin suuria mullistuksen vuosia kun katollisen kirkon asema ja varallisuus ajetaan alas ja uusi tapa uskoa muotoutuu tilalle. Luonnollisesti liittolaissuhteet naapurivaltioihin ovat myös alati ailahtelevaa ja sodan uhka häilyy taustalla, mikäli tehdään yksikin virheliike. Hienosti Mantel herättää tuon 1500-luvun Englannin henkiin.

 

Luonnollisesti se mikä yleisesti Henrik VIII muistetaan on hänen kuusi vaimoaan. Tässä sarjassa ei aivan päästy vaimokatraan loppuun asti, mutta kyllä se viides oli jo kovaa vauhtia ottamassa omaa paikkaansa. Sivujahan tässä teoksessa oli jälleen aivan järkyttävä määrä huomioiden, että ajallisesti katetaan vain neljän vuoden ajanjakso. Ikävä kyllä tuo Mantelin aika toteava ja paikoin pitkiin lauseisiin perustuva teksti tuntui tällä kertaa hankalammalta kuin aiemmilla kerroilla. Olin tainnut arvioida lukuhetkeni teokselle aivan pieleen, sillä vaikka aloittaessa teos vielä jaksoi vetää mukanaan, niin 900 sivun edestä tätä poliittista juonittelua oli vain auttamatta liikaa. En myöskään oikein syttynyt Cromwellin lapsuusmuisteluille ja ajatuksiin vaipumisille, sille ne tuntuivat hiukan irrallisilta. 

 

Varmasti mikäli Henrik VIII toljailut kiinnostavat niin siihen löytyy kevyempiäkin teoksia kuin tämä Mantelin trilogia. Toisaalta on pakko nostaa hänelle hattua siitä uskomattomasta taustatyön määrästä, mitä hän on tehnyt teoksiinsa. Pelkkiä keskeisiä henkilöitä oli taas viisi sivullista ja tekstiä lukiessa kyllä huomasi, että Mantel ei ole pyrkinyt liiaksi pelkistämään todellista henkilökaartia. Hovit vain olivat niin valtavia, että väkeä on riittänyt kuin pipoa. Ei siis ihme, että paikoin tässä ihmissuhteiden vyyhdessä oli haasteita pysyä mukana. Olin positiivisesti yllättänyt, kun lopusta löytyi myös lyhyt kertaus mitä tapahtui kirjan jälkeen. Sillä nekin olivat taas mielenkiintoisia aikoja: kuinka Boleyn äpäräksi julistetusta Elisabet tyttärestä lopulta tulikin Englannin yksi tunnetuimmista hallitsijoista eli Elisabet I. Mieluusti olisin lukenut vielä yhden osan, jossa oltaisiin jatkettu historian elävöittävässä matkassa aina tuonne asti, mutta uskon että Mantelin käsittelytahdilla se olisi vienyt jälleen useita tiiliskivikirjoja. Kutsuisin kuitenkin melkoiseksi kulttuuriteoksi tätä Mantelin trilogiaa, vaikka täysin varauksetta en voikaa tätä syväsukellusta suositella kaikille.

Tähdet: 3 / 5

 

 Muut sarjasta lukemani osat:

1. Susipalatsi

2. Syytettyjen sali

 

Muualla luettu: Tuulevin lukublogi