Kuningashuone - Hilary Mantel

Kirjan nimi: Kuningashuone (The Mirror & The Light)

Sarja: Cromwell #3

Kirjoittaja: Hilary Mantel, suomentanut Kaisa Sivenius
Kustantaja: Teos

Julkaisuvuosi: 2020, suomennos 2020

Sivumäärä: 918

Mistä: Kirjastosta

 

' Lontoo, Toukokuu 1536

Heti kun kuningattaren pää on irti, hän kävelee pois. Äkillinen nälän kouraisu kertoo, että on toisen aamiaisen tai ehkä varhaisen päivällisen aika. Aamun tilanne on uusi, eikä käyttäytymisohjeita ole. Todistajat, jotka lankesivat polvilleen sielun päästessä vapauteen, nousevat ylös ja laittavat hatun päähänsä. Hatun alta paistavat tyrmistyneet kasvot. '

s. 21 

 

Cromwell-trilogian päätösosa jatkaa saumattomasti siitä mihin Syytettyjen salissa jäätiin - Henrik VIII:n toisen vaimon Anne Boleyn mestaukseen. Englanti on uuden tilanteen edessä, mikä tarkoittaa Henrikin oikealle kädelle eli virkamies Cromwellille entistäkin pidempiä päiviä. Juonittelu on hovissa kovaa. Moni aatelinen ei katso hyvällä tavallisen sepänpojan nousua kuninkaan tärkeimpiin virkoihin ja uskotuksi. Cromwellilla voi olla älliä ja osaamista valtion asioiden hoitamiseen ja mutkikkaiden lakivyyhtien ratkaisemiseen, mutta monen silmissä vain oikealla verellä on väliä. Cromwellin alati kasvava vaikutusvalta, varallisuus ja uusien tittelien kahminta on uhka heidän omille agendoilleen.

Nyt kun kuningas on taas vapaa itsetietoisen Boylen kahleista, on hän vakaasti päättänyt naida tämän täyden vastakohdan seuraavaksi - hiljaisen hiirulaisen ja englantilaisen aatelisneidon Jane Seymourin. Tuttuun tapaan Cromwell laittaa taas pyörät pyörimään kulisseissa. Tasapainoilu ihmissuhteissa on alatista, sillä jokainen haluaa osansa Henrikin loistosta, mutta pysyminen hänen majesteettinsa suosiossa ei ole itsestään selvää. Edellisten liittojen äpäräksi julistettujen Maryn (Katariinan tytär) ja Elisabethin (Annen tytär) asema herättää toisissa mahdollisuuksien kiillon silmissä ja Cromwell pyrkii estämään parhaansa mukaan poliittisia kriisejä.

 

Myös kirkollisella saralla kuohuu. Paavista irtautunut Henrik lunastaa Cromwellin avulla luostareiden rikkauksia itselleen ja Cromwell jakelee luostarien maita suosikeilleen. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä uudesta tavasta uskoa eikä yhtenäistä linjaa ole helppo löytää. Cromwell kannattaakin salaa saksalaisia protestanttien aatteita, jotka ovat kuitenkin edelleen Henrikin kirkollisesta erosta huolimatta kerettiläisyyttä. Kuinka tasapainotella oman uskon asian ajamisen ja Henrikin palvelemisen välillä? Cromwell on ollut aina uskollinen kuninkaalleen, mutta onko kukaan koskaan lopulta koskematon? Vaikka valta voi suojata se samalla voi olla petollista. Liian tärkeäksi muodostuessaanhan jopa kuningas voisi kokoea hänet uhaksi. Matkaa on silti vielä jäljellä ja poliittista venkoilua edessä. Jane ei nimittäin suinkaan jää viimeiseksi Henrikin vaimoksi. Cromwellin on siis aika kääriä jälleen hihat ja ryhtyä töihin.

 

' Vaikka hän on edelleen tavallinen kansanmies, useimpien mukaan hän on Englannin toiseksi vaikutusvaltaisin mies. Hän on kuninkaan valtuutettu kirkon asioissa. Hänellä on lupa pyytää tietoja mistä tahansa hallinnon tai kuninkaan talouden osastosta. Hänellä on päässään Englannin lait ja asetukset, psalmien ja suurten profeettojen sanat, kuninkaan tilikirjojen palstat, ja tiedot jokaisen Englannin merkkihenkilön sukutaustasta, maaomistuksista ja varallisuudesta. Hänen muistinsa on kuuluisa, ja kuningas koettelee sitä mielellään kyselemällä yksityiskohtia ties mistä parinkymmenen vuoden takaisista epäselvistä riidoista. [- -] 

Hänen päätehtävänsä (siltä juuri nyt tuntuu) on hankkia kuninkaalle uusia vaimoja ja laittautua entisistä eroon. Hänen päivänsä ovat pitkiä ja työntäyteisiä, lakeja riittää luonnosteltavaksi ja suurlähettiläitä hämättäväksi. '

s. 33-34 

 

Huhhuh aikamoinen matka on tullut kuljettua Cromwellin matkassa tämän trilogian saralla. On ollut kokemus päästä seuraamaan Henrik VIII hovin aivoituksia tämän odottamattoman virkamiehen taholta, joka nousi korkeammalle kuin kukaan koskaan pystyi uskomaankaan. Tasapainoilu tuolla poliittisessa viidakossa ei varmasti ole ollut helppoa ja vihamiehiä sai helposti. Edes ystävällisesti käyttäytyvistä liittolaisista ei koskaan voinut olla loppuun asti varma kenelle heidän uskollisuutensa kuuluu. Samalla kaiken tuon poliittisen pelin taustalla eletään Englannin suuria mullistuksen vuosia kun katollisen kirkon asema ja varallisuus ajetaan alas ja uusi tapa uskoa muotoutuu tilalle. Luonnollisesti liittolaissuhteet naapurivaltioihin ovat myös alati ailahtelevaa ja sodan uhka häilyy taustalla, mikäli tehdään yksikin virheliike. Hienosti Mantel herättää tuon 1500-luvun Englannin henkiin.

 

Luonnollisesti se mikä yleisesti Henrik VIII muistetaan on hänen kuusi vaimoaan. Tässä sarjassa ei aivan päästy vaimokatraan loppuun asti, mutta kyllä se viides oli jo kovaa vauhtia ottamassa omaa paikkaansa. Sivujahan tässä teoksessa oli jälleen aivan järkyttävä määrä huomioiden, että ajallisesti katetaan vain neljän vuoden ajanjakso. Ikävä kyllä tuo Mantelin aika toteava ja paikoin pitkiin lauseisiin perustuva teksti tuntui tällä kertaa hankalammalta kuin aiemmilla kerroilla. Olin tainnut arvioida lukuhetkeni teokselle aivan pieleen, sillä vaikka aloittaessa teos vielä jaksoi vetää mukanaan, niin 900 sivun edestä tätä poliittista juonittelua oli vain auttamatta liikaa. En myöskään oikein syttynyt Cromwellin lapsuusmuisteluille ja ajatuksiin vaipumisille, sille ne tuntuivat hiukan irrallisilta. 

 

Varmasti mikäli Henrik VIII toljailut kiinnostavat niin siihen löytyy kevyempiäkin teoksia kuin tämä Mantelin trilogia. Toisaalta on pakko nostaa hänelle hattua siitä uskomattomasta taustatyön määrästä, mitä hän on tehnyt teoksiinsa. Pelkkiä keskeisiä henkilöitä oli taas viisi sivullista ja tekstiä lukiessa kyllä huomasi, että Mantel ei ole pyrkinyt liiaksi pelkistämään todellista henkilökaartia. Hovit vain olivat niin valtavia, että väkeä on riittänyt kuin pipoa. Ei siis ihme, että paikoin tässä ihmissuhteiden vyyhdessä oli haasteita pysyä mukana. Olin positiivisesti yllättänyt, kun lopusta löytyi myös lyhyt kertaus mitä tapahtui kirjan jälkeen. Sillä nekin olivat taas mielenkiintoisia aikoja: kuinka Boleyn äpäräksi julistetusta Elisabet tyttärestä lopulta tulikin Englannin yksi tunnetuimmista hallitsijoista eli Elisabet I. Mieluusti olisin lukenut vielä yhden osan, jossa oltaisiin jatkettu historian elävöittävässä matkassa aina tuonne asti, mutta uskon että Mantelin käsittelytahdilla se olisi vienyt jälleen useita tiiliskivikirjoja. Kutsuisin kuitenkin melkoiseksi kulttuuriteoksi tätä Mantelin trilogiaa, vaikka täysin varauksetta en voikaa tätä syväsukellusta suositella kaikille.

Tähdet: 3 / 5

 

 Muut sarjasta lukemani osat:

1. Susipalatsi

2. Syytettyjen sali

 

Muualla luettu: Tuulevin lukublogi