Ennen lintuja - Merja Mäki

Kirjan nimi: Ennen lintuja

Kirjoittaja: Merja Mäki
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2022

Sivumäärä: 415

Mistä: Kirjastosta

' Toivoni heräsi taas. Minun täytyi kerätä kaikki rohkeuteni, jotta uskalsin nostaa katseeni saijukupista isään. Ilmeelläni pyysin saada jäädä pysyvästi kotiin, mutta isän hiljaisuus venyi. Kyllä isä tiesi unelmani: meren, veneen ja verkot.

Äitikin tiesi.

"Juuri tämän takia Alli on lähetetty parantajan oppiin! Loppuu vihdoin se merille haihattelu!" äiti äyskähti. "Jos Alli ei kerran aio avioon, täytyy hankkia jokin naiselle sopiva ammatti. '

s. 18-19

 

Alli on parikymppinen karjalalainen tyttö. Hän on pienestä pitäen tuntenut Laatokan kutsun ja tunnistanut parhaat kalapaikat. Kalastajan perintö on hänessä vahvana. Ongelmana vain on, että eihän tyttö voi periä isänsä osuutta venekunnasta! Varsinkin Allin äidille moinen ajatus on kuin punainen vaate ja sen vuoksi Alli on lähetetty läheiseen Sortavalan kaupunkiin parantajaeukko Buabon oppiin. Siellä hän saisi kunnollisen naiselle sopivan ammatin, kun oppisi yrteistä ja mustalla suolalla tehdyistä suojeluksista. Allin kamelinselkä kuitenkin katkeaa, kun Sortavalaa pommitetaan kovemmin kuin kertaakaan ennen. Mieluummin hän kuolisi oman kotisaarensa kamaralla kuin inhottavan Buaban kanssa hautautuen pommisuojan syvyyksiin. Hän päättää uhmata kohtaloa ja hiihtää Laatokan poikki kotiin.

Aika kotona ei kuitenkaan jää pitkäksi. Eletään Talvisodan viimeisiä hetkiä. Sortavala ei murru, mutta välirauha on pakollinen. Tyrmistyneinä perheet istuutuvat radiovastaanottimen ääreen kuulemaan uuden rajan kaupunkeja. Karjala, koti ja maa jonka puolesta niin kovin taisteltiin, on menetetty. Edes viikkoa ei jää aikaa pakata kaikki tarpeellinen mukaan ja lähteä kotitanhuilta. Vahvaluontoinen mutta aina haihattelijaksi kutsuttu Alli halua todistaa perheelleen selviävänsä ja lupautuu kulkemaan karjan mukana läpi Suomen. Allin raskaana oleva käly, peräti kauppiaan tytär, Sylvi ilmoittautuu yllättäen hänelle matkaseurauksi. Näin nämä kaksi nuorta naista aloittavat pitkän jalkapatikan kohti Seinäjokea. Onhan siellä kaukana Pohjanmaalla isän isoveljen tilukset. 

Matka koettelee. Aiemmin tahtojen taistoa talon herruudesta käyneet Alli ja Sylvi kuitenkin hitsautuvat yhteen. Vain yhdessä voi selvitä, kun jalat ovat jo rakoilla, ruokaa on niukasti ja silti pitäisi jaksaa jatkaa. Ja kun määränpää viimein koittaa alkaa toinen haastava vaihe: sopeutuminen. Mitä kalastajalla on tehtävää Seinäjoen alavilla mailla? Jopa vesi on täällä erilaista, kun Laatokan aavojen aaltojen sijasta on vain tyrskyävä joki. Kun elää vain toisten armopaloista kaikkensa menettäneenä, voi joko katkeroitua tai jatkaa eteenpäin. Perheen sisällä patoutuneet jännitteet erityisesti Allin ja äidin välillä kasvavat. Mistä Alli löytäisi paikkansa tässä vieraassa paikassa, jossa evakko on lähes synonyymi venakolle. Kaipuu on kova kotiin. Voi kunpa vielä joskus näkisi Laatokan rannat.

' Olin nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Silloin alkoi värähdellä vesi myös minun sisälläni. Siinä me soimme samaa säveltä, minä ja Laatokka. '

s. 72

 

Huhhuh minkälaisen tunteellisen matkan elinkään Allin matkassa. Mäki on kirjoittanut todella sykähdyttävän kasvutarinan oman paikkansa löytämisestä. Kuinka rakentaa haaveensa ja elämänsä uudestaan, kun kaikki entinen viedään pois. Kuinka sopeutua paikkaan, jossa ihmiset käyttävät hassuja sanoja, tunteista tai heikkouksista ei puhutakaan ja perinneuskomuksillekin helposti vain naureskellaan. Alli parka, joka ei vain istunut hänelle asetettuihin odotuksiin. Ja tämän lisäksi hänet vielä revittiin juuriltaan ja selviämään omin voimin. Aivan uskomatonta sisäistä vahvuutta on nuorelta naiselta vaadittu. Alli on kuitenkin vahva kaikkien muiden vähättelevistä kommenteista huolimatta. Hän kasvaa ja raivaa oman tiensä.

Ennen teoksen aloittamista olin hiukan jännittynyt. Pelkäsin sen olevan liian pinnalla huomioiden mitä kaikkea mediasta saakaan lukea päivittäin. Kuitenkin kun aloitin teoksen olin välittömästi myyty. Mäen kerronta on sujuvaa ja koskettavaa, mutta ei sorru mässäilemään kauheuksilla. Hän on myös sovittanut tekstiinsä saumattomasti todella kauniita luontovertauksia, jotka herättivät maan hienosti henkiin. Minunkin isäni vanhemmat ja sisarukset ovat kulkeneet noita karjalan evakkomatkoja. Pitää kysellä lisää tästä kulttuuriperinnöstä vielä ennen kuin on liian myöhäistä. Ainakin Allin matkassa tuli jo kokkoset, sultsiinat, vatruskat, vehnäpyöröt ja kiesat tutuiksi. Innostuimpa leipomaan jopa kuvassa olevia naurissupikkaita, jonka tyyppisistä karjalaisista ruuista isäni aina puhuu hänen äitinsä tehneen. 

 

Kaiken kaikkiaan Ennen lintuja on todella upea teos, joka lunasti kyllä paikkansa sydämessäni. Se on vahva kasvutarina, kulttuurisukellus ja ajankuva. Allin aika tuolla sairaalassa sairaalaoppilaitten kanssa nosti mieleeni Ylen näyttämän tanskalaisen 50-luvulle sijoittuvan Sairaanhoito-opisto tv-sarjan. Siinäkin oli samaa sisäistä hierarkiaa, pitkiä päiviä mutta myös yhteisöllisyyttä tyttöjen kesken ja salaisia tapaamisia kun valvojan silmä vältti. Alli tasapainottelee vielä kahden eri maailman välillä ja luo nahkansa aina tarpeen vaatiessa. Itsekin etsin tällä hetkellä elämälleni uutta suuntaa, joten oli voimaannuttavaa lukea vahvasta, mutta samalla herkästä Allista. Kyllä se oma polku löytyy - vaikka Karjalaan ei päästykään palaamaan ennen muuttolintujen paluuta.

' "Teidätkö, mitä minä luulen?" sanoin, ja olin varma asiasta. "Me palaamme vielä Karjalaan. Vielä keväällä, ennen muuttolintuja."

Sylvi katsoi minua silmiin.

"Ennen lintuja", hän vastasi. '

s. 127

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Tuijata, Kirjakimara, Kirjasähkökäyrä, Kirjabrunssi, Kirjakaapin avain, Kirjamuuri, Kirjojen kuisketta, Kulttuuri kukoistaa ja Kirjakko ruispellossa