Kirjailija: Joyce Carol Oates, suomentanut Kaijamari Sivill
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2007, suomennos 2011
Sivumäärä: 678
Mistä: Syntymäpäivälahja
'' Eläinmaailmassa heikoista hankkiudutaan nopeasti eroon. Siksi sinun pitää kätkeä heikkoutesi, Rebecca. Meidän pitää. ''
s. 10
Vuonna 1936 Schwartien perhe matkustaa Yhdysvaltoihin pakoon natsien kasvavaa valtaa Saksassa. New Yorkin satamaan saapuessaan Anna Schwart synnyttää tytön - Rebeccan. Hänestä tulee laillisesti yhdysvaltalainen - erillainen kuin muu perheensä. Vastikään maahan saapuneella perheellä ei kuitenkaan mene kovin hyvin, vaan entisen matematiikan opettaja isän täytyy tyytyä haudankaivajan halveksittuun pestiin. Haudankaivajan elämä ei ole muutenkaan helppoa, mutta kun sota rupeaa valtaamaan ihmisten mielet, nähdään Schwartien perhe vain saksalaisina - vihollisina. Rebecca joutuu muun perheensä ohella kokemaan jatkuvaa syrjintää ja hyljeksintää. He eivät ole laisinkaan tervetulleita. Ulkoiset paineet olisivat jo paljon, mutta samaan aikaan Rebeccan perhe-elämäkin on vaikeuksissa. Hänen isästään kasvaa synkkämielinen ja elämää vihaava ukko, joka tekee elämästä kaikille vaikeaa. Näiden tekijöiden seurauksena lupaavasta oppilaasta Rebeccasta tuleekin sulkeutunut kapinallinen. Lopulta kaikki tuo Schwartien kokema pakkaantunut viha ja katkeruus ryöpsähtää esiin kaamean tragedian muodossa.
Myöhemmin Rebecca on ylpeä pikkupojan äiti, joka työskentelee yksitoikkoisella kokoamislinjalla. Hänen poikansa Niley on hänelle kaikki kaikessa - ainut hyvä asia koko elämässä. Ulkoisesti Rebeccan elämän kulissit näyttävät hyviltä, mutta hänen miehensä Tignor on aina muualla, työmatkoilla. Kotona ollessaankin Tignor tuo onnen sijaan mustelmia Rebeccan elämään. Eräänä päivänä kotimatkallaan töistä Rebecca tapaa miehen, joka luulee häntä Hazel Jonesiksi. Tämä laittaa liikkeelle tapahtumasarjan, joka tulee pitkälti määrittämään Rebeccan loppuelämän.
Haudankaivajan tytär on voimakas tarina vihasta, katkeruudesta ja ennen kaikkea selviytymisestä. Rebecca joutui koko elämänsä taistelemaan ja luomaan nahkansa ja sopeutumaan. Tuon tytön kasvutarinaa ei voi muuta kuin katsoa vierestä hämmstellen ja säälien, mutta samalla ihaillen hänen periksiantamattomuuttaan. Vaikka Rebecca sinäänsä ärsytti minua henkilönä äärimmäisen paljon, oli hän kuitenkin samaan aikaan hyvin samaistutta, ja kirjan kannet suljettua jäi ihan haikea fiilis. Rebeccan tarina tuli päätökseensä, mutta en ollut vielä valmis luopumaan hänen tarinastaan. Kammottaa edes ajatella, mitä kaikkea hän joutui elämänsä aikana kokemaan, jotta siitä nuoresta tytöstä muovaantui se rikkinäinen mutta vahva nainen.
'' Hän ei ollut mikään pelästynyt lapsi. Hän oli vaimona miehelle joka oli oikea mies eikä vikisevä pelkuri ja murhaaja, ja se mies oli antanut hänelle lapsen, pojan, jota isoisä hänen kuollut isänsä ei koskaan näkisi. Voi että hänestä tuntui hyvältä, ettei isä näkisi tyttärenpoikaansa koskaan. Ei koskaan lausuisi myrkyllisiä sanojaan pojan korviin. Ja silti isä puhutteli häntä. Tiesi hänen heikkoutensaa. Kun hän oli uuvuksissa, kun hänen sielunsa kutistui nahsituneen viinirypäleen kokoiseksi. Tässä metelissä, jossa isän sanat saivat voimakkaan koneen rytmin ja takoivat takoivat takoivat hänet arvovallallaan tainnuksiin, nöyräksi. ''
s. 10
Oaresin kirjailijanlahjoja ei voi muuta kuin ylistää. Muuntamalla kirjoitustyyliään aina tilanteeseen sopivaksi oli todella taidokasta ja toi henkilöiden tunnot inhimillisesti esiin. Samaa oli nähtävissä jo toisessa lukemassani Oatesin romaanissa Sisareni, rakkaani. Toisaalta nyt, vaikka Oates jälleen kerran käytti erilaisia kerrontatyylejä, oli teksti paljon helpompilukuista ilman jatkuvia alaviitteitä ja muita sekoittavia elementtejä. Haudankaivajan tytär piti todella otteessaan eikä päästä lukijaa helpolla. Oatesin tekstissä on vain sitä jotakin, mikä herättää tarinan - Rebeccan elämän - henkiin.
Tähdet: * * * *
Muualla luettu: Järjellä ja tunteella, Lukuisa, Kirjanainen, Villasukka kirjahyllyssä, Kirjakirppu, Täällä toisen tähden alla, Satun luetut, Lumiomena, Narseskan kirjanurkkaus ja Leena Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti