Täällä Pohjantähden alla, osa 1 - Väinö Linna

Kirjan nimi:Täällä Pohjantähden alla 1
Kirjailija: Väinö Linna
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1959/2011
Sivumäärä: 460
Mistä: Kirjastosta lainassa kurssityötä varten

'' Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi. ''
s. 7

Täällä Pohjantähden alla, osa 1 on kuvaus 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun elämästä Suomen maaseudulla. Aivan alussa oli vain Koskelan Jussi, jonka haaveena oli saada torppa ja muokata suosta viljelysmaata. Pappilan maat mahdollistavat tämän ja pian alkaa karvas ottelu Jussin jaksamisen ja maan voimien välillä. Pienellä avustuksella saituudestaan tunnettu eristäytynyt Jussi saa pirtin pystyyn ja suon kuivatettua. Toive rauhallisesta loppuelämästä torppaansa hoidellen ei kuiteenkaan ole mahdollinen. Täysin pappilan armoilla olevaa Jussia kalvaa jatkuva pelko sopimuksen muuttamisesta tai jopa häädöstä.

Jussi saa vaimonsa Alman kanssa kolme poikaa: Akselin, Aleksin ja Akustin. Ajan kuluessa Akselista kasvaa voimakas, mutta katkeroitunut nuorukainen, joka ei suostu jäämään vain sivustakatsojaksi seuraamaan torpparien sortoa. Räätäli Halme innostuu sosialismista, ja kiinnostus kyseistä aatetta kohtaan kasvaa kylässä. Erityisesti lupaukset uudesta maanlaista, jonka seurauksena torpparit saisivat omat maansa, houkuttelee ihmisiä, ja myös Akselista tulee sosialismin vankka kannattaja.

'' - Kuinka kumman tavalla ny lakkoillaan? Lakkoillaan keisaria vastaan ja lakkoillaan tehtaanherroja vastaan. Jos lakkoillaan keisaria vastaan, niin mitä tehtaissa lakkoillaan? Ei tehtaat keisarin ole. Ja jos lakkoillaan tehtaanherroja vastaan, niin mitä se merkitsee? Ei tehtaaherrat ole keisareita.
- Herrat lakkoilee keisaria vastaan ja työmiehet tehtaanherroja vastaan. Ovat vaan sattuneet samaan aikaan.
Se oli Oton lause ja tarkoituksellisen kuuluvalla äänellä lausuttu.
Kirkkoherra katsoi asialliseksi vastata siihen:
- Ei, kyllä lakon päämäärät ovat yhteiset ja kansalliset. Se suuntautuu sortovaltaa vastaan.
- On vaan sitä sortajaa niin monenlaista. ''
s. 242

Huh huh, mitä tulikaan luettua 2013 vuoden viimeisenä kirjana. Täällä Pohjantähden alla , osa 1 kosketti ja ravisteli syvältä. Tietysti historiankirjoista olen lukenut torpparien kohtelusta, mutta vasta tämä todella konkretidoi sen. Hehän olivat täysin herransa mielivallan alaisia. Käytännössä kaikesta voitiin heivata, myös jos ei naama miellytä. Sopimuksien ehdot olivat niin suurpiirteiset, että edes kaikkensa tehnyt Jussi ei säästynyt tältä sorrolta. Mielivallan lisäksi torpparit joutuivat tekemään taksvärkkiä vuokraksi ja sen lisäksi ´vapaaehtoisia´ palkallisia työpäiviä aina kiiresesonkeina. Aivan järjettömän pitkiä työpäiviä heidän tulikin tehdä, kun ensin raskaan työpäivän jälkeen piti vielä yömyöhällä omatkin pellot hoitaa. Ja Suomessa ei muka ole ollut maaorjuutta...

Täällä Pohjantähden alla, osa 1 on ajankuva, ja näin ollen siinä oli paljon aivan normaalia elämää iloineneen ja suruineen. Koskelan perheen lisäksi kirjassa oli paljon muitakin tärkeitä henkilöhahmoja, ja niin sorretut kuin sortajat saivat puheenvuoron. Erityisen voimakkaan vaikutuksen minuun tekivät Koskelan Akseli, Kivivuoren Otto sekä uusi kirkkoherra. He jäivät kaikista eniten mieleeni niin hyvässä kuin pahassa.

Otto oli samaa sukupolvea Jussin kanssa, ja Akselin kummisetä. Hän oli aika supliikkiveikko, jonka puheenlahjoista oli paljon hyötyä, mutta sai toisaalta hänet aina silloin tällöin ongelmiinkin. Otto oli myös torppari, mutta keskittyi enemmän muurarin töihin. Tärkeintä oli kuitenkin se, että hänellä oli kyky saada muut toimimaan. Kuitenkin hänen vaimoaan Annaa kävi paikoin sääliksi. Karski Otto ei aina ollut se paras mahdollinen aiviomies ja lastenkasvattaja. Uusi kirkkoherra puolestaan edustaa hiukan tietämätöntä sortajaa. Hän ei itse paljonkaan ymmärtänyt torpparikysymyksista tai maaseudun käytännöistä yleensä, ja hän pelkäsikin kuollakseen nolaavansa itsensä täysin. Heikkotahtoisena miehenä hän oli täysin vaimonsa tossun allan. Vaimon, joka haluaisi elää kuin hienossa kartanossa, mutta jonka elämäntyylin kattamiseen pappila tarvitsee jatkuvasti lisää varoja, joita sillä ei ole.

Täällä Pohjantähden alla, osa 1 on yksinkertaisesti upea kirja. Siinä on nokkeluutta, iloja ja suruja. Siinä ihmisten persoonat pääsevät esiin ja ne kasvavat ja kehittyvät kirjan kuluessa. Murteella kirjoittaminen ei kerrankin häirinnyt ollenkaan, vaan loi kirjaan omanlaisensa tunnelman. Tämä on todella vaikuttava romaani, joka tuo esiin erityisesti torpparien elämää vuosisatojen murroksessa. Vau! Enpä olisi uskonut, että vuoden viimeinen kirja, saattaisi olla myös paras. Tulevaisuudessa aion ajan kanssa lukea koko triologian.

Tähdet: * * * * *

Muualla luettu: Sallan lukupäiväkirja, 100 kirjaa, Luen, mutta en kirjoita, Lukupäiväkirja, Eniten minua kiinnostaa tie ja Morren maailma