sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Minä olen monta - John Irving

Kirjan nimi: Minä olen monta (In One Person)
Kirjoittaja: John Irving, suomentanut Kristiina Rikman
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi:  2012, suomennos 2013
Sivumäärä: 604
Mistä: Isältä lainassa

 ' Oliko minussa kylliksi romantikkoa uskomaan, että neiti Frost tiesi sen? Uskoisinko minä, että hän oli ensimmäinen ihminen, joka ymmärsi, ettei kukaan pystyisi tarjoamaan minulle kaikkea?
Luultavasti. Olinhan minä vasta yhdeksäntoista - biseksuaali poika, joka osasi aika hyvin puikkauksen. Se oli vain yksi ote, enkä minä ollut painija, mutta hyviltä opettejilta voi oppia paljon. '    s. 394

Seitsemänkymppinen kirjailijanuralla menestynyt Billy ei ole elänyt täysin tavallista elämää.  Jo nuoruudestaan lähtien hänellä on nimittäin ollut tapana ihastua vääriin ihmisiin. Aluksi on ihana kirjastonhoitaja neiti Frost, jonka pienet rinnat ja leveät hartijat rupeavat herättelemään kolmetoistavuotiaan Billyn fantasioita. Sitten tulee Kittredge, koulun komein opiskelija (ainakin jos Billyltä kysytään) ja painijoukkueen kapteeni. Billyn ihastuksen eivät kuitenkaan jää tähän. Mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä monimutkaisemmaksi myös hänen suhdesoppansa kehkeytyvät. Minä olen monta on siis biseksuaali Billy Abbottin elämäntarina. Se kuljettaa läpi seksuaalisen vapautumisen historian, ja kertoo yhden ihmisen kertomuksen tässä pirrassa.

Tarina alkaa 1950-luvulla Vermontin First Sistersin pikkukaupungista, jossa 13-vuotias Billy on seksuaalisen heräämisensä kynnyksellä. Billyn koko perhe elää ja hengitää teatteria. Pikkukaupungin harrastelijateatterissa on kuitenkin pulaa vakuuttavista naispääosan esittäjistä, jonka vuoksi Billyn isoisä Harry aiheuttaa kylällä niin huvitusta kuin kauhistusta pukeutumalla lavalla mekkoon. 50-luvun ilmapiiri seksuaaliselle erilaisuudelle ei ole kovin otollinen. Tästä maailmasta nuori Billy aloittaa kuitenkin elämänpituisen matkansa kohti seksuaalista hyväksyntää.

' "Mahdollisesti Shakespeare näki jatkumon Calibanista Prosperon kautta Arieliin - eräänlaisen henkisen evoluution. Caliban edustaa maata ja vettä, raakaa voimaa ja viekkautta. Prospero on tarkkanäköinen hallitsija - todellinen alkemisti. Ja Ariel", Richard sanoi ja hymyili minulle - Kittredgeltä ei mennyt yksikään hymy huomaamatta - "Ariel on ilman ja tulen henki, jota eivät kuolevaisten lait kosketa. Kenties Shakespearesta tuntui, että jos hän esittäisi Arielin yksinomaan naisellisena, se voisi sekoittaa tuota katkeamattoman jatkumon mielikuvaa. Minä uskon että Ariel on sukupuoleltaan muuttuvainen." '
s. 86

Isäni ja siskoni ovat molemmat suuria Irving faneja, mutta jotenkin itse en ollut innostunut tutustumaan hänen tuotantoonsa. Olin pitkään ajatellut, että Irvingin teokset olisivat jotenkin outoja ja eriskummallisia - ei minun juttuani. Viimein kuitenkin sorruin painostuksen alla ja tartuin ensimmäiseen Irvingiini, ja se oli menoa sitten. Minä olen monta imaisi minut välittömästi maailmaansa, josta ei ollut paluuta. Irvingin tekstissä on sitä syvyyttä, mitä niin usein jään kaipaamaan teoksista. Henkilöt oli luotu monitahoisiksi enkä olisi millään halunnut luopua heistä. Yllätyksiä oli myös luvassa paljon. Ihmisiä ei voi vain lokeroida eri kategorioihin ja odottaa heidän edustavan vain sitä. Irving onkin onnistunut vangitsemaan tämän ihmisten monikerroksisuuden loistavasti.

Kuten arvata saattaa seksuaalisen vapautumisen historia ei ole kovin kaunista luettavaa. Ensin on hyljeksintä ja paheksuntaa. Tunteitaan pitää salata, ettei saa leimaa otsaansa. Euroopan suurkaupungeissa on onneksi hiukan helpompaa. Ainakin jos tietää oikeat paikat. Suvaitsevaisuus kasvaa pikkuhiljaa, mutta sitten tulee 80-luku. AIDS-epidemiasta lukeminen oli särkeä sydämeni. Toisaalta Billyllä on tämän lisäksi vielä omat ylimääräiset taistelunsa käytävänä. Biseksuaalina hän on heterojen silmissä homo, mutta homoyhteisössäkin se epäilyttävä outolintu, joka ei tiedä kuka on. Toisaalta eri vähemmistöjen kuvaus ei rajoitu tähän vaan myös muun muassa transvestisuus ja transsukupuoliset ovat omassa osassaan Billyn elämäntarinassa. 

Toinen teoksen keskiössä pyörivä aihe on teatteri. Itse en ole lukenut käytännössä ollenkaan näytelmäkirjallisuutta, joten Irvingin teos oli minulle samalla ikkuna muun muassa Shakespearin ja Ibsenin tuotantoon. Varmasti näistä osioista olisi saanut vielä enemmän irti, mikäli teoksessä esiintyneet näytelmät olisivat olleet tuttuja, mutta näinkin se oli kiehtova lisä tarinaan. Eikä Irvingin teoksesta puhuttaessa voi olla mainitsematta painia, joka toimi myös mukavana mausteena.

Minä olen monta yllätti minut siis hyvin positiivisesti. Se oli koskettava tarina rikkailla henkilöhahmoilla. Ehkä aluksi yllätyin Irvingin tavasta kuvata hyvin avoimesti ja runsain määrin seksiä. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut harlekiini kirjojen kaltainen hekumointi, vaan luontainen osa elämää, joka tuotiin esiin kuin mikä tahansa muukin osa-alue. Iäkäs Billy kertojaäänenä kertomassa rönsyilevää tarinaansa oli äärimmäisen toimiva ratkaisu. Se teki tarinasta ennen kaikkea inhimillisen. Miten olenkaan voinut vältellä Irvingeja näinkin kauan?

' Sanonpa vain: jätetään heidät sikseen, annetaan heidän olla sellaisia kuin ovat. Älkää tuomitko heitä. Ette te ole heitä parempia - älkää siis halveksiko heitä. '
s. 275

Tähdet: * * * * +

Muualla luettu: Luettua elämääKirsin kirjanurkkaLumiomenaLeena LumiEniten minua kiinnostaa tiePieni kirjasto ja Kirjakirsu

 

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Tarkoin vartioitu talo - John Boyne

Kirjan nimi: Tarkoin vartioitu talo (The House of Special Purpose)
Kirjoittaja: John Boyne, suomentanut Laura Beck
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi:  2009, suomennos 2011
Sivumäärä: 446
Mistä: Omasta hyllystä

 ' Päälläni ei ollut paitaa ja rinnassani oli verijuovia käsivarressani olevasta haavasta, joka oli kiedottu tiukasti siteisiin. Ensin ihmettelin, mistä siteet olivat mahtaneet löytyä, mutta sitten muistin kylämme läpi ratsastaneet sotilaat ja oletin että joku heistä oli sitonut haavani armeijan tarvikkeilla.
Ja se johdatti minut yhtäkkiä muistamaan iltapäivän tapahtumat.
Paraatin. Valkoisen sotaratsun. Suuriruhtinaan sen selässä.
Ja naapurimme Boris Aleksandrovitsin. Hänen poikansa, parhaan ystäväni Kolik Borisovitsin.
Pistoolin. '
s. 51

Vuonna 1915 Venäjän maaseudulla kuusitoistavuotias nuorukainen Georgi elää elämäänsä komean parhaan ystävänsä Kolikin varjossa vailla oman isänsä rakkautta. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Venäjän suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsin reitti kulkee heidän mitättömän kotikylänsä läpi. On salamurhayritys. Luoti, joka on tarkoitettu Nikolaille, osuu kuitenkin Georgiin. Palkintona uhrautuvaisuudestaan Georgi saa paikan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijana. Matka kohti Talvipalatsia voi alkaa.

Elämä Talvipalatsissa on satumaailma köyhästä kylänpahasesta kotoisin olevalle Georgille. Jopa itse Tsaari, jumalan edustaja, puhuttelee häntä! Kaikkeen kuitenkin tottuu, ja pian Talvipalatsi on Georgin todellisuus oman perheen muistojen himmentyessä taka-alalle. Hänen päivänsä kuluvat palatsin suojissa vahtien ettei hemofiiliaa sairastava kruununperillinen satuta itseään. Jo pelkkä kompastuminen voi aloittaa vaarallisen verenvuodon, joka voisi olla kohtalokas. Ja tietysti on myös ihana Anastasia. Tsaarin tytär, jolle Georgin sydän pamppailee kovempaa kuin kellekään muulle. Samaan aikaan Venäjällä kuitenkin kuohuu. Köyhtynyt kansa on saanut tarpeekseen. Historian pyörät pyörivät vääjäämättä kohti Romanovien tuhoa.
   
1980-luvun Lontoossa kahdeksankymppinen Georgi valvoo rakkaan vaimonsa Zoljan sairasvuoteella. He ovat eläneet pitkän ja rauhallisen elämän yhdessä Lontoossa. Nyt Zoljan lopun lähestyessä Georgi rupeaa muistelemaan heidän yhteistä elämäänsä. Kuinka vain vähän aikaa sitten he tekivät Zoljan kanssan matkan Suomeen, jotta he olisivat päässeet lähelle entistä kotimaataan. Kuinka sodan aikaan Englannissa karsastettiin vieraalla aksentilla puhuvia. Kuinka he ylipäätään päätyivät Engalantiin. Muistot vievät Georgin mennessään koko ajan lähemmäs ja lähemmäs sitä kaiken muuttanutta hetkeä menneisyydessä. Syytä jonka vuoksi ei ole koskaan turvallista palata Venäjälle.

' Me keisarillisen hovin jäsenet matkustimme palatsista palatsiin, nousimme ylellisiin juniin ja astuimme loisteliaisiin huvipursiin; me söimme kaikkein hienoimpia ruokia, pukeuduimme kallisarvoisimpiin pukuihin ja viittoihin. me pelasimme uhkapelejä ja kuuntelimme musiikkia ja juorusimme siitä kuka menisi naimisiin kenen kanssa, kuka ruhtinas oli koimein, kuka debytantti innokkain flirttaamaan. Naisten yllä säihkyivät jalokivet joita he käyttivät kerran ja hylkäsivät sitten, miehet koristivat turhat miekkansa timanteilla ja rubiineilla ja ahmivat kaviaaria, humaltuivat ilta illan jälkeen hienoimmista vodkista ja samppanjoista. Samaan aikaan ihmisiltä palatsin ulkopuolelta puuttui ruokaa, leipää, työtä, kaikkea mikä olisi voinut tehdä heidän elämästään inhimillistä. He palelivat Venäjän hyytävässä talvessa ja laskivat ketkä perheenjäsinistä eivät selviäisi kevääseen asti. '
s. 330

 Suhtaudun hyvin ristiriitaisesti Boynen tuotantoon. Siinä missä Poika raidallisessa pyjamassa oli hyvin koskettava lukukokemus Kapina laivalla oli karvas pettymys. Näin ollen en tiennyt mitä odottaa kun tartuin Tarkoin vartioituun taloon. Lopputulos olikin sitten jotakin näiden kahden välistä. Alussa olin taas aivan lumoutunut Boynen kerronnasta. Kahdeksankymppisen Georgin kertojaääni oli hyvin lämmin ja koskettava. Myös nuoren Georgin maalaismiljöön köyhyys oli käsinkosketeltavaa. Kerronnassa vuorottelivat lukujen 1915-1917 kerronta sekä 1980 luvusta taaksepäin Georgin historia. Aivan liian nopeasti siirryttiinkin sitten seuraamaan nuoren Georgin elämää palatsin suojissa, jolloin kerronta taantui. Samalla tavalla kahdeksankymppinen Georgi sai antaa suunvuoroa nuoremmille itsilleen, jotka eivät yltäneet vanhan Georgin tasolle. Boyne ei onnistunut enää puhaltamaan henkiin kerrontaa. Henkilöt jäivät naiviksi tekeleiksi.

Toisaalta Tarkoin vartioidun talon asetelmat ovat hyvin kutkuttavat. Romanovien viimeiset vuodet, kahtia jakaantunut Venäjä sekä selviytyminen vieraassa maassa pakolaisena. Historia heräsikin eloon Boynen teoksessa, vaikka samalla se myös oli sen yksi kompastuskivi. Boyne selkeästi pyrkii rakentamaan jännitettä loppua kohti aivan kuin kyseessä olisi tapahtumat joita lukija ei tiedä ja jotka sitten järkyttäisivät lopussa. Tietysti Boyne on ottanut kirjallisia vapauksia, mutta nämäkin paljastukset pystyi arvaamaan leikiten. Ehkä maissa joissa Venäjän viimeisen tsaarin tarina ei ole niin tuttu tämä teoksen jännitysmomentti toimii paremmin. Näin historiasta kiinnostuneena suomalaisena yllätyksiä ei juurikaan ollut luvassa.

Vaikka olenkin kritisoinut Boynen teosta, on se kuitenkin varsin miellyttävä lukuteos. Se ei mullista maailmaa tai tuo juurikaan uutta, mutta ehkä jokaisen teoksen ei tarvitsekaan. Ehkä se riittää että lukiessa pääsee tutustumaan uuteen kertomukseen ja viihtyy. Teoksella kuitenkin olivat omat vahvat hetkensä, jotka lumosivat. Kahdeksankymppinen Georgi myös varasti sydämeni. Olisipa hän saanut kunnian johdattaa lukijaan muistoihinsa koko teoksen ajan. 

' Tsaaritar ei ollut mikään Marie Antoinette eikä hänen puolisonsa mikään Ludvig XVI, mutta rahvas tuntui pitävän Talvipalatsia toisena Versaillesina, ja sydämeni oli raskas miettiessäni mihin kaikki tämä epäsopu vielä johtaisi. '

perjantai 11. tammikuuta 2019

Caraval - Stephanie Garber

Kirjan nimi: Caraval (Caraval)
Sarja: Caraval #1
Kirjoittaja: Stephanie Garber, suomentanut Kaisa Kattelus
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi:  2017, suomennos 2017
Sivumäärä: 355
Mistä: Kirjastosta

' "Tervetuloa, tervetuloa Caravaliin! Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä. Se, mitä näiden porttien takana tapahtuu, voi olla pelottavaa tai kiihottavaa, mutta älkää menkö lankaan. Me yritämme vakuuttaa teille, että pelimme on totta, mutta se on pelkkä esitys. Lumemaailma. Siispä, vaikka haluamme lumota teidät, älkää antako lumon viedä teitä mennessään. Toteutunut unelma voi olla kaunis, mutta se voi myös muuttua painajaiseksi, josta on mahdoton herätä." '
s. 73

Scarlett ja Donatella Dragna ovat eläneet koko ikänsä eristäytyneellä Trisdanin saarella haaveillen tulevaisuudesta jossain muualla. Pelko pitää heitä vahvassa puristuksessa isän tyrannian alla. Pakoyritystä seuraisi vain kuolema. Scarlett haaveilee kuitenkin pääsevänsä joku päivä näkemään omin silmin heidän isoäitinsä kuvaileman Caravalin. Tämän maagisen esityksen, jossa katsojat ottavat osaa vuoden peliin. Siellä taikuus nivoutuu saumattomasti yhteen todellisuuden kanssa. Tässä Legendin vetämässä maailman loistokkaimmassa esiintyjäseurueessa vain haaveet ovat rajana. Ne ovat esityksiä täynnä yliluonnollista taikaa.

Scarlett kirjoittaa vuodesta toiseen Legendille pyytäen tätä tuomaan loistokkaan esiintyjäseurueensa heidän pienelle saarelleen. Vastausta ei kuitenkaan kuulu. Scarlettin elämä saa kuitenkin uuden käänteen kun hänen julma isänsä ilmoittaa kihlanneensa Scarlettin Kreiville. Isän valtapelin vuoksi Scarlett ei tiedä Kreivistä edes nimeä, mutta kuitenkin tämä avaa monia mohdollisuuksia Scarletille. Viimein hän ja Tella voivat jättää saaren! Kreivin luona ei voi olla kauheampaa kuin kotona.

Juuri ennen häitä Scarlett saa kuitenkin viimein vastauksen kirjeeseensä. Legend kutsuu Scarlettin, Tellan ja Scarlettin tulevan aviomiehen osallistumaan sen vuotiseen peliinsä Isla de los Sueñosiin. Kun avioliitto ja siten pako isän vallan alla on vaakakupissa, Scarlett ei ole kuitenkaan halukas lähtemään ja hylkäämään toivettaan paremmasta huomisesta. Komean merimies Julianin avulla Tella järjestää heidät kuitenkin pakomatkalle kotisaarelta kohti Caravalin lumottua maailmaa. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan ja Tella katoaa. Pian selviää syy. Tämän vuoden pelissä tarkoituksena on löytää Tella, ja siten voittaa himoittu palkinto: yksi toivomus. Scarlettilla ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä pelin pyörteisiin. Kun totuuden ja tarun raja hämärtyy, pelin lumo voi viedä vahvimmankin mielen mennessään.

' Tämä olkoon vihjeistä ensimmäinen.
Toisen luo käy mutkaisempi tie,
joka kenties järjen, uskon sinulta vie:
toinen vihje löytyy jäänteistä lähtemisen,
kolmannen saat kun ansaitset sen,
kalliilla hinnalla ostat neljännen,
ja viides vaatii hyppyä tuntemattomaan.
Moni kaatuu, mutta yksi on tullut voittamaan.
Sinulla on viisi yötä aikaa etsiä
neljä vihjettä ja tyttö,
ja Legend toteuttaa toiveesi. '
s. 122

Oi olen rakastunut! Caraval johdatti minut maagiseen maailmaansa enkä voinut muuta kuin seurata vierestä ja haukkoa henkeä. Garberin kuvailu on niin yksityiskohtaista ja jokaista aistia hivelevää, että Caraval heräsi eloon. Aivan kuin olisi elänyt koko ikänsä mustavalkoisessa maailmassa ja siihen oltaisiin yhtäkkiä puhallettu värit. Voi sitä värien tulvaa! Jopa verhojen punaisen värin pystyi maistamaan lukiessa. Caravalin maailma on yllätyksellinen eikä sitä pysty ennakoimaan. Aina kun hetkeksi tuntuu saaneensa totuudesta kiinni hukutetaan kaikki aiempi tieto keskelle uutta maagista labyrinttia. Caravalilta pitää odottaa odottamatonta.

Olen yleensä vältellyt viimeiseen asti nuortenkirjoja, koska olen niin useasti pettynyt niiden pinnalliseen hahmojen ja ympäröivän maailman kuvailuun. Caravalissakin Scarlett on hyvin naivi henkilö, jonka navigointi pelissä oli yhtä hapailua. Jostain syystä se ei kuitenkaan häirinnit minua. Garberin kuvailu on niin mestarillista, että ehdin jo lumoutua teoksesta. Teos jaksoi jatkuvasti yllättää eikä sen seurassa tule kokeneeksi tylsiä hetkiä. 

' Myyjätär jatkoi: "Puvut maksavat pahimman pelkosi ja hartaimman halusi. Voit myös maksaa ajalla."
 "Ajalla?" Scarlett kysyi.
"Meillä on tarjous. Tänä yönä yksi puku maksaa vain kaksi elinpäivää." Tytön ääni oli asiallinen, aivan kuin olisi ollut puhe vain tavallisista kolikoista. '
s. 179 

 Eräs Caravalin kutkuttava piirre oli myös sen rahakäsite. Pelissä ei nimittäin osteta mitään kolikoilla vaan salaisuudet ja pelot ovat käypää valuuttaa. Rahalla ei nimittäin ole muuta arvoa kuin sille määritelty hinta. Salaisuuksilla voidaan puolestaan hallita ihmisiä, saada heidät toimimaan tietyllä tavalla. Täydellinen väline peliin, jossa rajat hämärtyvät. Jos paljastat liikaa, peli voi manipuloida sinua miten vain haluaa. Toisaalta, kun vastaukset ovat ainoa käypä valuutta et voi myöskään välttyä paljastamasta itsestäsi pala palalta lisää.

 Caraval oli minulle siis suurenmoinen lukukokemus. En olisi oikeastaan voinut paremmin aloittaa vuotta 2019. Garberin luoma maailma on salaperäinen ja täynnä taikaa. Sen kerronta oli loistavan yksityiskohtaista ja aisteja hivelevää. Se puhalsi Caravalin henkiin silmieni edessä. Oikeastaan pystyin jo nyt näkemään kuinka visuaalisesti mahtavan elokuvan tästä teoksesta saisi. Caravalin elokuvaoikeudet myytiinkin jo ennen kirjan julkaisua, joten jään innoissani odottamaan minkälaisen spektaakkelin siitä saadaan aikaiseksi. Kirjaa suosittelen myös oikein lämpimästi. Maaginen tarina, joka tuo mukanaan vähän taikaa myös arkeen.

Tähdet: * * * * *

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Kirjavuosi 2018


Nyt kun viimeisetkin 2018 vuoden puolella luetut teokset on tullut postattua on aika katsoa taaksepäin kuluneeseen kirjavuoteen. Vuosi 2018 on ollut minulle siten merkittävä, että palasin rakkaan lukuharrastukseni pariin parin vuoden tauon jälkeen. Jotenkin kun yliopisto-opinnot alkoivat niin romaanit ym. jäivät kaiken muun uuden ja ihmeellisen jalkoihin. Nyt keväällä kuitenkin kun väkersin kandia niin kaipasin sen vastapainoksi jotakin. Etsinkin Potterit kirjahyllyni pölykerroksen alta ja se oli menoa sitten. Nykyään päivän päätteeksi sohvan nurkkaan könyäminen kirjan kanssa on taas normi, josta en haluaisi luopua mistään hinnasta. On ollut myös mukavaa palata kirjablogien maailmaan niin omien lukukokemusten kuin muiden blogien tarjoamien kirjavinkkien taholta. Lista niistä kirjoista joihin haluasin tutustua senkun vain kasvaa kasvamistaan. Ainakaan ei pitäisi lukemiset loppua tältäkään vuodelta!

Tilastoja vuodelta 2018:

Luetut teokset: 45 kirjaa
Vaikka lukuvuoteni ei ollut edes täyttä kalenterivuotta sain silti luettu peräti 45 teosta mistä olen varsin ylpeä. Nämä 45 kirjaa koostuivat 31 kaunokirjallisesta teoksesta, 10 nuortenkirjasta ja 4 tietokirjasta.

Luetut sivut: 19 247 sivua
Keskimääräinen sivumäärä kirjaa kohden on täten ollut 428 sivua / kirja. Hajontaa on myös ollut jonkin verran kirjojen välillä, vaikka yhtäkään alle sadan sivun kirjaa ei tullutkaan luettua: 
Lyhyin teos: 140 sivua Avain, Junichiro Tanizaki

 Luetut kielet: 41 suomeksi ja 3 englanniksi
Vaikka yleensä suosinkin suomenkieltä lukiessani, niin tällä kertaa sen paino oli harvinaisen suuri. Luetuissa kielissa siis huomaakin Dickensin Little Dorritin vaikutuksen, sillä luin kyseistä teosta lähes puoli vuotta enkä halunnut lukea kahta englanninkielistä teosta samanaikaisesti, kun Dorritissakin oli jo tarpeeksi hommaa. Ehkä tulevana vuonna tämäkin tulee hiukan tasoittumaan.

Sukupuolijakauma: 27 nais- ja 18 mieskirjailijaa
En kirjoja valitessa kiinnitä oikeastaan ollenkaan huomiota kirjailijoiden sukupuolijakaumaan, joten oletin sen olevan aika 50-50. Tulos on siis hiukan yllättävä, mutta toisaalta luen aika usein Agatha Christieitä kirjojen välissä, joka voi vaikuttaa hajontaan jokusen chick-lit kirjan lisäksi.

Alkuperämaa: 3 kotimainen ja 42 vieraskielinen
Tätä tilastoa ei edes kehtaa näyttää, mutta niinhän se on että kammoksun edelleen jonkin verran kotimaista kirjallisuutta. Kotimaisesta kirjallisuudesta minulle on tullut vastaan ehkä eniten niitä ääripäitä: Joko rakastun tai vihaan syvästi. Ehkä pitäisi tsempata tällä saralla. Mitäköhän teoksia / kirjailijoita kannattaisi kokeilla, että tästä ennakkoluulosta pääsisi kohti tasapainoisempaa jakaumaa...

Mistä saatu: 27 omasta hyllystä, 7 kirjastosta ja 11 lainassa
Tässä kohtaa on puolestaan tapahtunut aika iso muutos aiempiin vuosiin nähden. Siinä missä ennen tunnuin lukevan vain oman hyllyn ylipursuavasta kirjavarastosta, niin nykyään myös muista lähteista on tullut luettua kirjoja. Todellinen uutuus on tuo tapani lainata perheeltäni kiinnostavia tai heidän suosittelemiaan teoksia. Koko perhe kun lukee paljon, joten näin tulee hyvin kierrätettyä niitä lemppareita kaikille halukkaille :D

Vuoden 2018 TOP 5:

Näin jälkikäteen katsottuna vuoteen on mahtunut hyvin paljon nautinnollisia ja monipuolisia lukukokemuksia. Top 5 listallenikin on mahtunut niin kaunokirjaa, klassikkoa, tietokirjaa kuin dekkariakin, mikä on mukava huomata. Näiden lisäksi erityisesti Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaani sekä Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma ovat jääneet mieleen kiehtovina ja ajatuksia herättävinä teoksina.


Nyt on vuosi 2018 taputeltu ja kohti uusia lukukokemuksia vuonna 2019!



lauantai 5. tammikuuta 2019

Seksiä museossa - Sarah Forbes

Kirjan nimi: Seksiä museossa (Sex in the Museum)
Kirjoittaja: Sarah Forbes, suomentanut Tero Valkonen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi:  2016, suomennos 2017
Sivumäärä: 268
Mistä: Kirjastosta

 ' Työpöydälläni on kirjakasa, kannettava, laturi ja kyniä. Siinä on myös anustappi, tekovagina, salaperäinen kuukautislääke ja tietenkin kasa pornoa.
Tervetuloa seksimuseoon. '
s. 7

Seksiä museossa - merkillinen urani new yorkin rohkeimmassa museossa on Sarah Forbesin omaelämänkerrallinen teos hänen erikoisesta urastaan New Yorkin seksimuseon intendenttinä. Museon intendenttinä työskentely ei suinkaan ollut antropologiaa opiskelleen Sarahin ensimmäinen uravaihtoehto, mutta elämän polut ovat välillä arvaamattomat. Seksimuseo ei nimittäin ole kuten mikä tahansa museo, joka on kangistunut byrokration painon alle. Nuorekas seksimuseo tarjosi jotakin aivan uutta - mahdollisuuden kertoa tarinoita ja vaikuttaa. Aloittaessaan työnsä Sarah ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan 'katsonut pornoa, käynyt strippauspaikassa tai omistanut hieromasauvaa'. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, sillä heti ensimmäisenä työpäivänä hänen etensä paukautetaan notkuvat pinot pornoelokuvia. 

Teoksessa seurataan niin Sarah työskentelyä seksimuseossa kuin myös hänen yksityiselämänsä kiemuroita. Seksimuseo ei ole työpaikkana aivan tyypillisin. Työnkuva on kuitenkin sama kuin milla tahansa museon intendenttillä: uusien näyttelyiden kehittelyä, luontia ja organisointia. Vanhojen saviruukkujen sijasta näyttellei voi kuitenkin päästä design seksilelut, pin-up tyttökuvat tai fetissi välineet. Näitä näyttelyitä kootessaan hän tulee tavanneeksi myös paljon erilaisia keräilijöitä, jotka ovat enimmäkseen aivan tavallisia ihmisiä - muutamaa erikoisuutta lukuunottamatta. Vaikka Sarah näkee työnsä vaativana asiantuntijatehtävänä, on monia jotka assosioivat sen vain seksiin. Tämä ikävä sivuilmiö heijastuu puolestaan Sarahin yksityiselämään. Kuka nyt ottaisi tosissaan naisen joka työskentelee seksimuseossa ja puhuu täysin neutraalisti seksuaalisista erikoisuuksista?

' Halusin myös sekoitella aineksia - näyttää ensin jotain hieman järkyttävää ja sitten jotin hauskaa, etenkin kun kokoelmassa oli huomattavan paljon kumpaakin. Intendentti pyrkii aina esittelemään materiaalin monipuolisuutta, ja minä katselin Dennisin talossa tuntikaupalla filmimateriaalia, jossa alastomat miehet painivat, minkä jälkeen masturboitiin ja mittailtiin peniksiä, kuten Mizerin tuotannossa oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa tapana. Näin kolmessa päivässä niin paljon peniksiä, etten ollut pitänyt moista edes mahdollisena. '
s.75

Forbesin teos on virkistävän erilainen. Härskiyden sijasta Forbes lähestyy aihetta huumorin kautta pilke silmäkulmassa. Teos on kirjoitettu niin vetävästi, että sitä ei olisi malttanut laskea käsistään. Oikeastaan kerronnan painopiste on aika paljon eri näyttelyiden rakentamisessa, johon liittyen eri ilmiöiden historiaa tuli paljolti valotettua. 1800-luvun bordellioppaat sekä pornon ja burleskin historiat tulivat hyvin tutuiksi. Olikin kiehtova seurata miten erilaiset lainsäädännöt ovat vaikuttaneet ilmiöihin ja asioiden kehitykseen.  Seksiä museossa tarjoaakin siis elämäkerran lisäksiä viihdyttäviä aikamatkoja historian huminaan. Tämän lisäksi Forbes tarjoilee tekstissään hauskoja knoppitietoja, joita ei malttanut olla lukematta ääneen: "Tiesitkö muuten että...".

Seksiä museossa ei siis ole täysin tyypillinen teos. Se on hauska ja kiehtova tarina hiukan erilaisen museon toiminnasta. Toisaalta teos myös esittelee myös paljon ilmiöitä jotka eivät ole valtavirtaa, ja jotka siten voivat järkyttää tai hämmentää lukijaa. Forbes ei kuitenkaan tuomitse tai pyri shokeeraamaan. Hänen viestinsä vaikuttaisi olevan, että seksi on maailman luonnollisin asia. Sitä ei tulisi lakaista maton alle häpeissään.

Tähdet: * * * *

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Lie Down with Lions - Ken Follett

Kirjan nimi: Lie Down with Lions (suom. Leijonien laakso)
Kirjoittaja: Ken Follett
Kustantaja: Gorgi Books
Julkaisuvuosi:  1985/1990
Sivumäärä: 362
Mistä: Poikaystävän isältä lainassa

'  'It's difficult, you see, to achieve anything of real value in a shorter period. The idea of sending doctors there for a brief visit is highly inefficient. What the rebels need is some kind of permanent medical set-up, a hospital that stays in the same place and has at least some of the same staff from one year to the next. [- -] ' Jean-Pierre put so much effort into this speech that he almost believed it himself, and he had to remind himself of his true motive for going to Afghanistan, and of the real reason he had to stay for two years. '
s. 31 - 32 

On nuori englantilaisnainen Jane, joka on eksynyt radikaaleihin piireihin 1980-luvun Pariisissa. Kaikki on kuitenkin loistavasti sillä Janella on niin ulkonaköä kuin älliä, ja hän on oppinut ottamaan niistä kaiken hyödyn irti. Kun Janelle kuitenkin selviää hänen miesystävänsä salainen toiminta, hänen sydämensä murtuu täysin tästä petoksesta. Kuvioihin astuu kuitenkin ranskalainen lääkäri Jean-Pierre. Mies, joka tarjoaa hänelle mahdollisuuden hylätä menneet ja aloittaa alusta. Matka kohti Afganistanin sodan kapinallisrintamaa voi alkaa.

Leijonien laaksossa Jean-Pierre ja Jane pitävät yhdessä klinikkaa. Kun venäläisten pommikoneet liitävät taivaalla, ei yksikään kapinalliskylä ole turvassa. Näissä alkeellisissa oloissa Jane ja Jean-Pierre tekevät kuitenkin kaikkensa pelastaakseen niin monta kuin pystyvät. Heidän vakiintunut elämänsä kokee kuitenkin suuren muutoksen kun Janen entinen rakas ilmestyy paikalle. Kaikilla heillä on omat salaiset syynsä saapua Afganistaniin. Jane löytääkin itsensä keskeltä kahden miehen ja vakoojan välistä kamppailua. Kun kapinallisjohtaja Masudin vierailu lähestyy, KGP:n joukot valmistautumat mestaamaan tämän suuren johtajan. Amerikkalaisilla on puolestaan muita, koko sodan kulun muuttavia suunnitelmia Masudin varalle.

' The courage of the villagers was amazing. Each family had made a second home up there in the caves, and they climbed the hill every morning to spend the day there, returning at dusk, for there was no bombing at night. Since it was unsafe to work in the fields by day, the men did it at night - or rather, the older ones did, for the young men were away most of the time, shooting at Russians down at the southern end of the Valley or farther afield. [- -] The Russians could never defeat these people, Jane felt, unless they turned the whole country into a radioactive desert. '
s. 53 

Ihastuin muutama vuosi takaperin Follettin historialliseen tiiliskiveen The Pillars of the Earth, joten kun poikaystäväni isä esitteli jouluna innoissaan Follettin jännäreitä halusin heti päästä testaamaan tätä puolta Follettin tuotannosta. Kuitenkin siinä missä The Pillars of the Earth lumosi minut historiallisella kuvauksellaan, niin Lie Down with Lions ei oikein sykähdyttänyt. Tässäkin teoksessa Follett on nähnyt vaivaa kuvatessaa 1980-luvun Afganistania, sen tapoja ja luonnonoloja. Toisaalta en tiedä onko kyse ollut 80-luvun tavasta nähdä maailmaa vai mitä, mutta mielestäni afgaanien tavoissa korostettiin vähän liiankin kanssa niiden alkeellisuutta ja barbaarisuutta. Jos ollaan syrjäkylässä keskellä sotaa niin ehkä sähköjen tai hygieenian puuttuminen ei ole kovin suuri ihme...

Vaikka Lie Down with Lionsia mainostetaankin takakannessa seikkailujännäriksi ja romanttiseksi trilleliksi, niin todellisuus oli hiukan eri. Follett ei onnistu luomaan juurikaan jännitystä teokseensa, vaikka vakoilujännäriltä keskellä Afganistanin sotaa luulisi sen tulevan lähes luonnostaan. Jännitteen rakentamisen sijasta Follett paljastaa korttinsa aivan liian aikaisin lukijalleen eikä ennalta-arvattavuuksilta voida välttyä. Romantiikkakin keskittyi pitkälti yhteen seksikohtaukseen, jonka olisi suonut jäävän pois. Tästä huolimatta teoksessa oli myös hyvää. Kun lakkasi odottamasta sitä luvattua jännitystä ja romantiikkaa, pystyi keskittymään tarinaan sodasta. Siihen pelkoon, jonka hävittäjien äänet herättävät ihmisissä. Siihen menetyksen tuskaan, kun joku menehtyy täysin turhaan sodan jalkoihin. Ja myös sodan strategiseen puoleen molemmin puolin rintamaa. 

Lie Down with Lions ei siis tarjoile aivan sitä mitä lupailee, mutta jotakin siitä kuitenkin saa irti. Mikäli henkilöiden kuvaus olisi myös päässyt lentoon nopeatempoisen jännärin raameista, olisi lukukokemus voinut jopa olla jossain määrin vaikuttava. Nyt teos jää kuitenkin välipalakirjan tasolle. Ihan viihdyttävä, mutta jälkimaku ei ole kovin kummoinen. Aion kuitenkin antaa Follettille vielä uuden mahdollisuuden jännäreiden suhteen. Milloin ja mihin teokseen tulen tarttumaan en osaa vielä sanoa. Toivotaan parasta.

Tähdet: * * +