lauantai 30. marraskuuta 2013

The Great Gatsby - F. Scott Fitzgerald

Kirjan nimi: The Great Gatsby
Kirjailija: F. Scott Fitzgerald
Kustantaja: Penguin Books
Julkaisuvuosi: 1926/1994
Sivumäärä: 188
Mistä: Lainattu lukion kirjastosta

'' My house was at the very tip of the egg, only fifty yards from sound, and squeezed between two huge places that rented for twelve or fifteen thousand a season. The on on my right was a colossal affair by any standard - it was a factual imitation of some Hôtel de Ville in normandy, with a tower on one side, spanking new under a thin bear of raw ivy, and a marble swimming pool and more than forty acres of lawn and garden. It was Gatsby's mansion. ''
s. 11

Nick muuttaa pieneen taloon kahden valtavan kartanon puristuksiin. Toisen näistä omistaa Jay Gatsby. Kukaan ei tiedä kuka hän on ja mistä hänen rahansa ovat peräisin. Juorut väittävät että hän on saattanut jopa murhata miehen. Tämän mystisen ja äärimmäisen rikkaan miehen juhlat ovat kuitenkin tapahtumia joihin kaikki haluavat osallistua - jopa ilman kutsua. Näissä satumaisissa juhlissa shamppania virtaa ja orkesteri soittaa jazzia. Näille ihmisille elämä on yhtä juhlaa, eikä sillä ollut mitään väliä, että kukaan ei tiennyt Gatsbya. Eräänä päivänä Nick saa kutsun näihin juhliin ja samalla hän tulee sotkeutuneeksi rikkaiden ja häikäilemättömien suhdekiemuroihin.

'' ´ I wouldn't ask too much of her. '
I ventured ' You can't repeat the past. '
' Can't repeat the past?' he [Gatsby] cried incredulously. ' Why of course you can!'
He looked around him wildly, as if the past were lurking here in the shadow of his house, just out of reach of his hand.
' I'm going to fix everything just the way it was before,' he said, nodding determinedly. ' She'll see. ' ''
s. 117

Henkeasalpaavista juhlista huolimatta Gatsbyn elämästä puuttui jotakin. Jopa ollessaan kaikkien näiden juhlivien ihmisten ympäröimänä, hän on yksinäinen. Hänen sydämensä kaipuu Daisya, Nickin serkkua, kohtaan oli valtava. Kun talo hiljenee ja vieraat lähtevät, poukaman toisella puolella laiturin nokassa oleva vihreä valo muistuttaa häntä elämänsä rakkaudesta ja unelmasta yhteisestä elämästä Daisyn kanssa. Gatsby parka oli täysin Daisyn lumoissa: Hän eli ja hengitti vain häntä varten. Tämä oli kaiken hänen tekojensa motiivina. Amerikkalainen unelma oli toteutunut, mutta onko raha avain onneen ja rakkauteen.

Minulla on hyvin ristiriitaiset fiilikset tästä kirjasta. Se tuntui samaan aikaan hyvin yksinkertaiselta mutta sekavalta. Siinä on juoni, mutta en oikein saanut siitä otetta. Kirjan luvut olivat kuin erillisiä väläyksiä Gatsbyn elämästä Nickin silmien läpi. Niistä tuntui puuttuvan sidosteisuus. Pääroolia näytteli Gatsby, ja muut jäivätkin hyvin etäisiksi. Gatsbyssä oli sentään edes vähän ulottuvuuksia, toisin kuin muissa joilla oli vain yksi luonteenpiirre.

Valitsin tämän kirjan luettavaksi englannin kurssia varten, koska minua kiinnosti juuri tuo 20-luvun hurma ja huolettomuus. Paloin halusta päästä lukemaan Gatsbyn juhlista, mutta ne olivatkin suuri pettymys. Uusi elokuva oli herättänyt ne eloon, mutta tässä ne eivät painuneet mieleen. En oikein missään välissä päässyt kirjan tunnelmaan  eikä jazz syöksynyt korviini. 20-luvun huolettomuus ja rahantuhlailu kyllä näkyivät sivuilla, samoin kuin tuollaisen elämän onttous.

Pidin Fitzgeraldin kuvailusta ja värikkäistä kielukuvista. Olisin vain kaivannut vähän enemmän itse juonta ja syvyyttä. Ehkä jos kirjassa olisi ollut hiukan lisää sivuja, olisi hahmoilla ollut enemmän aikaa kasvaa. Jotkin kohtaukset olivat kyllä sykähdyttäviä ja synnyttivät ajatuksen aihetta, mutta niitä oli aivan liian vähän. Odotukseni olivat korkealla, ja minusta tuntuu että tässä oli mahdollisuudet toimia, mutta se jäi kuitenkin vähän pliisuksi kuten limsa josta on kaikki hiilihapot kadonneet.

'' Then wear the golden hat, if that will move her;
If you can bounce high, bounce for her too,
Till she cry ' Lover, gold-hatted, high-bouncing lover,
I must have you! '
- Thomas Parke D'invilliers  ''
s. 6

Tähdet: * * +

Muualla luettu: Olgan lukupäiväkirja, Jokken kirjanurkka, Sara/P.S. Rakastan kirjoja, Lurun luvut, Sanna/Luettua, Maailman ääreen, Lukutuulia ja Anu/Jos vaikka lukisi...

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kaikki päättyy kuolemaan - Agatha Christie

Kirjan nimi: Kaikki päättyy kuolemaan (Death Comes as the End)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Anna-Liisa Laine
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1945, suomennos 1975
Sivumäärä: 221
Mistä: Ostettettu kirjamessuilta

Eguptissä 2000ekr polttavan auringon alla nuori leski Renisenb katsoo lapsuudenkotiaan, jonne hän on palannut asumaan miehensä Khayn kuoleman jälkeen. Kahdeksan vuotta on kulunut, mutta kaikki on edelleen kuten ennen: veljeksistä vanhin ja rauhallinen Jahmose ei osaa tehdä päätöksiä, kerskailija Sobek tekee huonoja kauppoja ja nuorimmainen ja näsäviisas Ipy mielistelee isäänsä. Vaimot, määräilevä Satipy sekä lapsilleen omistautunut Kait, kinastelevat tuttuun tapaan vilteistä ja koristetyynyistä, ja myös perheen avustaja vanha Henet hiippailee ympäri taloa.

Eräänä päivänä perheen pää Ka-pappi Imhotep tuo matkaltaan kotiin yllätyksen - jalkavaimo Nofretin. Julma ja vallanhimoinen Nofret ärsyttää muita, ja hänen terävät kommenttinsa tuovat muiden pahimmat puolet esiin. Pahat henget asettuvat taloksi ja perheen ruahallinen arki on mennyttä. Vai onko tämä vainoava henki sittenkin ihmiskäsi, joka kylvää kuolemaa ympärilleen?

'' - Sinä et ymmärrä, Renisenb. Ulkoapäin tulee pahuutta joka hyökkää niin että koko maailma voi sen nähdä, mutta on toisenkinlaista turmelusta joka saa alkunsa sisältäpäin - josta ei näy mitään ulkoisia merkkejä. Se kasvaa hitaasti, päivä päivältä, kunnes koko hedelmä on lopulta mätä - taudin syömä. ''
s. 19

Perheen kirjurin Horin syvälliset pohdinnat ja tarkkaavaiset havainnot tekivät hänestä yhden kirjan mielenkiintoisimmista hahmoista. Chriestie on taas luonut hienon ja monipuolisen katraan hyvin erilaisia ja mehukkaita henkilöhahmoja. Varsin tarkkaavaisesti hän huomioi ja pohti Horin kautta kirjassa, miten murha lähipiirissä saa ihmisten käyttäytymisen muuttumaan ja tuomaan esiin heidän oikeat luonnot. Se ei ole aikaan tai paikkaan sidonnaista.

''  >>Kaikki päättyy kuolemaan<< poikkeaa täysin Christien muista teoksista, mutta kuuluu silti ehdottomasti hänen tuotantonsa kärkipäähän. Romanttinen rakkaustarina ja älykäs huumori keventävät synkkää kohtalonomaisuutta, tiivis, kiehtova, dramaattinen tunnelma tempaa lukijan mukaansa. Ja syyllistä on miltei mahdoton arvata. ''
Takakansi

Olen kerrankin täysin samaa mieltä takakansitekstin kanssa. Onneks törmäsin tähän kirjamessuilla, koska tämä erilainen Christie ihastutti minut. Kirjaan loi aivan omanlaisensa mausteen historiallisen Egyptin uskomukset ja tavat. Lukuisat jumalat ja hautajaiskäytännöt loivat kirjaan uutta ulottuvuutta vilahtaessaan sivuilla. Juoni oli varmaa Christieta, jossa lukijaa johdatetaan ensin toiseen ja sitten aivan vastakkaiseen suuntaan arvailuineen. Vaistoni johdatti minut jälleen kerran täysin väärille jäljille. Toinen asia josta pidin kirjassa oli perheen arkielämän seuraaminen ja eroavaisuuksien vertaileminen. Miksiköhän tämä ei ole niin kovin kuuluisa opus Christieltä , vaikka ainakin minun mittapuulla se nousi yhdeksi parhaista.

Tähdet: * * * *

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sisareni, rakkaani - Joyce Carol Oates

Kirjan nimi: Sisareni, rakkaani (My sister, my love)
Kirjoittaja: Joyce Carol Oates, suomentanut Kaijamari Sivill
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:2008, suomennos 2012
Sivumäärä: 727
Mistä: Lahja

'' Rampike? Ai se perhe? Pikkuinen luistelijatyttö, joka...
Ja tekijää ei koskaan...
Vanhemmat tai joku seksihullu tai...
Jossain New Jerseyssä ajat sitten, siitä on varmaan jo kymmenen vuotta... ''
s.16

Alussa oli vain Skyler. Mamin pikkumies ja jakamattoman ylpeyden aihe. Kaikki muuttuu kun hänelle syntyy pikkusisko Edna Louise, jonka ensi askeleet jäällä ovat kuin taikaa. Edna Louisesta tulee Bliss, luistelijalupaus jolta voidaan odottaa suuria. Ramman Skylerin tähti sammuu ja Blissin syttyy, luoden hänestä kaiken keskipisteen. Kuusivuotiaana Bliss on jo kuuluisuus, josta povataan olympiavoittajaa tulevaisuuteen. Blissin nousujohtoinen ura päättyy kuitenkin enenaikaisesti, kun hänet löydetään murhattuna 29.1.1997 omasta kotoaan. Syyllistä ei koskaan saatu kiinni. Kaikki olivat epäiltyjä - myös 9-vuotias Skyler.

Kaikki reagoivat tähä tragediaan eri tavoin: isä Bix etääntyi perheestään, äiti Betsey hyödynsi sitä ja Skyler lukittiin pois yhteiskunnasta. Henkisesti järkyttynyttä Skyleria pompetellaan laitoksesta toiseen, kunnes 19-vuotiaana hän päättää kirjoittaa muistelmateoksen. Teoksen jossa hän kertoisi todellisen tarinan hänen sisarensa kohtalosta. Tämä teos on Sisareni, rakkaani. Ehkä tätä kautta Skyler vihdoin löytäisi rauhan ja lakkaisi kuulemasta siskonsa anelevaa ääntä.

''
...EIKÄ SANAAKAAN MEIDÄN
POJASTA*
 
 
* Hetki jolloin yhdeksänvuotias Skyler Rampike tajusi peruuttamattomasti että hänen epätoivoisesti rakastamiensa vanhempien elämässä, niin kuin koko valtavassa maailmassa Rampiken talouden ulkopuolellakin, Skyler Rampike oli enintään pelkkä alaviite.             ''
s. 371
 
Koko Rampiken perhe oli enemmän tai vähemmän häiriintynyt. Vanhempien huomio ja rakkaus oli täysin verrannollinen menestykseen ja hyötyyn. Bisnessmies Bixille ja kotiäiti Betseylle kaikki kaikessa oli seurapiirien hyväksyntä ja sen kermaan kuuluminen. Tasapainottomalle Betseylle Blissin taidokkuus oli pelkkä väline, ja sen seurauksena Blissin elämä on pelkkää harjoittelua ja kisaamista, välittämättä kivuista. Epäonnistumisia ei hyväksyttä. Skylerilla taas ei ollt mitään tuotavaa, vaikka älykkyysosamäärä keikkuikin 139:ssä. En yhtään ihmettele, että tuollaisissa oloissa lapset - erityisesti Skyler - kasvoivat hieman kieroon. Stressin ja paineiden seurauksena Blissin kehitys jäi jälkeen ja hän jatkuvasti kastelivuoteensa ja imi peukaloaan, mitä kunnianhimoinen manageriäiti ei voinut sietää.
 
Kirjan teksti oli hyvin hankalalukuista ja ensimmäiset parisataa sivua meni pohtien miksi ihmeessä luen tätä. Sitten kuitenkin totuin alaviitteitä ja sulkuja valtoimenaan olevaan tekstiin ja lumouduin. Oikeastaan tuo teksti on varsinainen mestarinäyte. Niin hyvin siinä on onnistuttu saamaan ote henkisestivioittuneen Skylerin mielestä. Mitenkään muuten se ei olisi tavoittnut tämän hahmon monimuotoisuutta. Tietysti aluksi lukijan suorapuhuttelu, pitkät monimutkaiset lauseet jotka sisälsivät alaviitteitä ja sulkuja, sekä erilaisten fonttien, kuvien, suttausten ja asettelujen kohtaaminen hämmensi, mutta näinhän Oates on ottanut hyödyn koko kirjasta, eikä tyytynyt pelkkään kuvailuun, vaan sukelsi täysin Skylerin mielen syvyyksiin. Täytyy nostaa hattua. Henkilöt oikeastaan yököttivät minua kaikki. Vasta lopussa minulle selvisi kuinka mestarillinen Oates on. Onneksi sain rämmittyä sinne asti.
 
'' Jos minä kaadun, Skyler, minua ei rakasta kukaan! ''
s. 160
 
Tähdet: * * * +
 
 
 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...