Kirjoittaja: Lauren Weisberger, suomentanut Tiina Talvitie
Kustantaja: Nemo
Julkaisuvuosi: 2003, suomennos 2005
Sivumäärä: 490
Mistä: Äidiltä lainassa
' Kun menin ensimmäiseen haastatteluuni ja astuin Elias-Clarkin pahamaineiseen hissiin, kaiken sen kuljettajaan, mikä oli en vogue, en tiennyt mistään mitään. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka pakkomielteisesti kaupungin parhaiten verkostoituneet juorukolumnistit, seurapiirinaiset ja mediaetsivät seurasivat moitteettomasti meikattuja ihmisiä, joita nuo sulavat ja äänettömät hissit kuljettivat. En ollut koskaan nähnyt niin hohtavahiuksisia blondeja. En tiennyt, että merkkituotteilla värjätyt raidat maksoivat kuusi tonnia vuodessa ja että ne, jotka olivat asioista perillä, pystyivät pelkän valmiin tukan perusteella sanomaan, kuka hiukset oli käsitellyt. [- -] Laukut ja kengät, joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt oikeilla ihmisillä, huusivat kaikilla pinnoillaan Prada! Armani! Versace!
s. 17
Pikkukaupungin tyttö Andrea on juuri valmistunut kirjallisuuden opiskelija, jonka ultimaattinen urahaaave on päästä laatulehden toimittajaksi - eikä minkä tahansa lehden vaan itse The New Yorkeriin. Ensimmäisen lehtialan työpaikan saaminen kuitenkin takkuaa ja pahasti. Itseasissa ainut paikka, mistä Andrealle vastataan on muotilehti Runwayn päätoimittajan nuoremman assistentin paikka. Näin täysin muotitiedoton normaalipainoinen tyttö päätyy koko muotimaailman pelätyn ja ihaillun Miranda Priestlyn alaiseksi. Työhön, jonka vuoksi miljoonat tytöt olisivat valmiita kuolemaan.
Pian Andrea huomaa, että työ ei ole aivan sitä, mitä hän oli odottanut. Kirjoittamishaaveet voi heittää romukoppaan, kun päivien pääasiallinen tehtävä on pelätä, mitä oikukas Miranda tällä kertaa vaatii. Ja jotta asiat eivät olisi liian helppoja, tulee Adrean usein myös itse selvittää mistä on kysymys, sillä eihän muotimaailman jumalalla ole aikaa antaa tarkkoja tai edes selväsanaisia ohjeita siitä mitä haluaa. Oli kyse sitten Harry Potter kirjan hankkimisesta ennen julkaisua ja toimittamisesta yksityiskoneella Eurooppaan tai Mirandaa miellyttäneen ravintolan löytäminen arvostelun perusteella, jonka julkaisulehti ei ole edes tiedossa, on Andrean vain tartuttava toimeen - tai itse Paholainen tulee lankoja pitkin. Pesti on kuitenkin vain vuoden ja sen jälkeen koko lehtimaailman ovet ovat avoimina. Ainakin teoriassa.
' Miranda oli jättänyt meille poikkeuksetta joka yö kahdeksasta kymmeneen epäselvää viestiä kello yhden ja aamukuuden välillä. Sellaisia kuin 'Cassidy haluaa sellaisen nailonkassin joita kaikilla pikkutytöillä on. Tilaa hänelle keskikokoinen ja sen värinen kuin hän haluaa.' tai 'Tarvitsen sen antiikkikaupan osoitteen ja numeron 70. kadulla, jonka ikkunassa näin vintage-lipaston.' Aivan kuin me voisimme tietää, millaiset nailonkassit olivat kymmenvuotiaiden suosiossa ja missä 70. kadun - tarkoittiko hän muuten itä- vai länsipuolta? - neljästäsadasta antiikkikaupasta hän oli sattunut huomaamaan jotain mistä hän piti viimeeksi kuluneen viidentoista vuoden aikana. '
s. 181 - 182
Kulunut kuukauteni on ollut niin kiireinen opintojen, töiden ja opiskelijajärjestön hallitushommien kanssa, että aikaa tai jaksamista lukemiselle ei ole juurikaan ollut. Tähän saumaan Weisbergerin muotimaailman tragikomedinen teos sopikin mainiosti. Paholainen pukeutuu Pradaan ei nimittäin vaadi liikaa keskittymistä mutta samaan aikaan se viihdyttää väsyneitä aivoja. Oikeastaan juonivetoisuuden sijasta teos keskittyy kuvaaman niitä kaikkia eriskummallisia tilanteita joihin Andrea joutuu koittaessaan toteuttaa oikukkaan pomonsa epäselviä vaatimuksia. Voi sitä myötähäpeän määrää! Weisberger on onnistunut kuvaamaan muotimaailman absurdia menoa niin eläväisesti, että taustalla ovat tainneet vaikuttaa kirjailijan omakohtaiset kokemukset Voguen Anna Wintourin assistenttina.
Vaikka teos pyöriikin hyvin vahvasti Runwayn ihmeellisessä maailmassa, jossa valtavasta kuvausvarastosta saa lainata mahtavia muotiluomuksia niin paljon kuin sielu sietää, on se samalla myös Andrean kasvutarina. Alussa tämä laatulehdistä haavaileva nainen kapinoi muotimaailman absurdeja vaatimuksia vastaan käyttämällä halpoja markettifarkkuja ja syömällä rasvaisia keittolounaita. Pikkuhiljaa ympäristö rupeaa kuitenkin saamaan yliotetta. Pian Andrea huomaa lainaavansa muotivaatteita muiden mukana lehden kaapista ja painokin rupeaa putoamaan. Vakavamman puolen tarinalle tuo puolestaan Andrean ihmissuhteiden kohtalot. Kun elät ja hengität vain työtäsi varten, niin jääkö lopulta enää aikaa niille elämän tärkeimmille ihmisille. Myös oikukkaasta Mirandasta rupeaa avautumaan puolia, jotka näyttävät kuinka yksinäistä huipulla lopulta onkaan.
Muistan pitäneeni Paholainen pukeutuu Pradaan elokuvasta oikein paljon, mutta siltikin Weisbergerin teos onnistui yllättämään positiivisesti. Nyt tekisikin mieli katsoa uudestaan tuo elokuva ja tarkastella onko siellä ne samat oikut kuin kirjassa. Esimerkiksi Forrest Gumpin kirjan ja elokuvan tapahtumat erosivat hyvin merkittävästi toisistaan, ja samalla tavalla Paholainen pukeutuu Pradaan koostuu juonellisten tapahtumien sijasta enemmän erinäisistä sattumuksista, joten sisällöissä voisi helpostikin olla eroavaisuuksia. All-in-all mainiota kevyehköä lukemista väsyneisiin päiviin. Vaikka elämä olisi kuinka hektistä, niin Andrealla on varmasti ollut vielä äärirajoille venyvämpi päivä.
Tähdet: * * * +
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti