Dracula - Bram Stoker (+ baletti)

Kirjan nimi: Dracula (Dracula)

Kirjailija: Bram Stoker, suomentanut Jarkko Laine
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 1897, suomennos 2014

Sivumäärä: 566

Mistä: Kirjastosta

 

' Minä odotin, mutta sitä tuntui kestävän loputtomiin ja mieleeni alkoi nousta epäilyksiä ja pelkoja. Millaiseen paikkaan ja millaisten ihmisten pariin olin tullut? Millaiseen karmeaan seikkailuun olin antautunut? Olivatko tällaiset tapahtumat jokapäiväisiä asianajotoimiston apulaiselle, joka oli lähetetty selvittämään ulkomaalaiselle asiakkaalle lontoolaisen kiinteistön ostoa? [- -] Kaikki tuntui minusta kammottavalta painajaisunelta ja odotin, että äkkiä heräisin ja huomaisin olevani kotona päivänsarastuksen tunkeutuessa sisään ikkunoista; '

s. 29

 

Jonathan Harker on nuori asianajaja, joka on lähetetty Englannista aina Transsilvaniaan asti tapaamaan asiakasta, joka haluaisi ostaa Lontoosta asunnon. Eikä mitä tahansa asuntoa vaan vanhaa ränsistynyttä ja aika lailla hylättyä. Muta mitäpä Jonathan olisi ulkomaalaisen kreivin haluja arvostelemaan. Matka osoittautuu kuitenkin heti omituiseksi. Kun paikalliset kuulevat mihin hän on menossa, he ovat mennä sekaisin pelosta. Koittavat suostutella häntä kääntymään takaisin ja antavat suoja-amuletteja mukaan. Jonathan kuitenkin sitkeästi menee toteuttamaan toimeksiantoaan. Yönpimeydessä hän pääseekin kreivin synkkään linnaan. Kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan. Aivan kuin kreivi ei aikoisi koskaan päästää häntä lähtemään... He kohtaavat vain öisin, kreivi ei näy peileissä ja sitten hän kohtaa vielä himokkaat viettelijättäret, jotka koittavat juoda hänen vertaan. Mikä tämä hornan paikka on!? Ja kuinka hän pystyisi selvitä täältä hengissä pois?

 

Toisaalla Jonathanin kihlattu Mina odottaa uutisia ja lähtee tapaamaan ystävätärtään Lucya. Omituinen alus kuitenkin saapuu rantaan kammottavan sumun saattelemana. Koko sen miehistö on kuollut ja vain yksi lokikirja löydetään, joka valaisee aluksen kammottavaa matkaa. Tämä on hämmentävää, mutta ei kauheasti vaikuta tyttöjen elämään. Lucy rupeaa kuitenkin kävelemään unissaan ja menemään yhä heikompaan kuntoon. Lääkärit ovat ymmällään. Aivan kuin hän kärsisi pahasta verenhukasta, mutta haavaa ei vain löydy mistään. Vain pieni hakasen tekemä reikä kaulasta... Myös läheisessä mielisairaalassa eräs hullu on ruvennut käyttäytyä entistä arvaamattomammin.

 

Tilanteen pitää vielä eskaloitua paljon ennen kuin ihmismieli voi uskoa uskomattomaan. Voisiko se todella olla, että tuo Lontooseen saapunut kreivi olisi itse paholaisesta siinnyt vampyyri? Heidän on koottava iskuryhmä, jotta tämä Lontoota riepotteleva kammotus saataisiin kuriin. Mutta voiko ihminen pystyä tuhoamaan satoja vuosia vanhan kuolemattoman?  

 

' "Tiedättekö te, mikä paikka se on? Oletteko nähnyt sen helvetillisen riettauden kamalan luolan - jossa kuunvalokin kuhisee hirvittäviä olentoja ja jokainen tuulessa kieppuva tomuhiukkanen on verenjanoisen hirviön sikiö? Oletteko tunteneet vampyyrin huulet kaulallanne?" Tämän sanoessaan hän kääntyi minuun päin, ja kun hänen katseensa osui otsaani, hän kohotti kätensä ja huusi: "Voi hyvä Jumala, mitä me olemme tehneet, että meitä tällaisella kauhulla piinaat!" Ja hän vajosi sohvalle surkeutensa musertamana. '

s. 530 

 

Heti aluksi on varmaan mainittava, että kauhu ei ole minun genreni oli kyse sitten kirjallisuudesta tai filmatisoinneista. Olen kuitenkin huomannut, että kauhuklassikot ovat hyvin erilaisia kuin nykyaikaiset mässäilevät kertomuksen. Olen aiemmin uskaltautunut kokeilemaan Stevensonin Tohtori Jekyll ja Herra Hydea sekä Shelleyn Frankensteinia ja tuohon samaan klassikkojen sarjaan lisään nyt tämän Stokerin Draculan. Ne ovat kirjoja, joiden päähenkilöt kaikki tuntevat ja osat tarinoistakin, mutta silti monet eivät tunne koko tarinaa. Sen saisi vain luettuna. Sillä varsinaista kauhuahan näissä on vain nimekseltään. Enemmänkin luodaan tunnelmaa ja nuo hirviöt ovat ne aikanaan pelkoa herättävät osiot.

 

Oikeasti tykästyin kuitenkin tähän Stokerin teokseen yllättävänkin paljon. Vaikka se on verrattain pitkä 1800-luvun aikainen teos, oli sen kerronta vetävää. Se piti otteessaan eikä sortunut monien aikalaistensa tavoin aivan mahdottoman pitkiin korulauseisiin. Yllätyin kuitenkin paljon tätä lukiessa. Itse Dracula ei nimittäin olekaan päähenkilönä. Hänen taustaansa ei avata eikä hänen ajatuksiinsa päästä. Transsilvanian pelottavassa linnassakin ollaan vain alussa (ja silloin kyllä sai jo Jonathanin matkassa sydämentykytyksiä). Muuten teos koostui eri henkilöiden päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeistä Jonathanin, Minan, hänen ystävätär Lucyn, lääkäreiden jne. Tämä olisi voinut olla hyvinkin puiseva ratkaisu, mutta se oikeasti toimi hyvin. Näin tarina avautui monesta näkökulmasta ja näki kuinka pala palalta arvoitus rupesi aukenemaan ja lopun jahtia valmisteltiin. Oikeastaan tätä voisikin suositella myös niille ihmisille, jotka pelkäävät klassikoita - kunhan ei odota nykyaikaista vampyyritarinaa vampyyrinäkökulmasta.

 

Oikeastaan sain motivaatiokärpäsen pureman tutustua tähän teokseen, sillä olin menossa katsomaan Draculaa balettiin. Tämä olikin hyvä päätös, sillä nyt pääsin näkemään, kuinka Stoker teksti heräsi henkiin vain liikekielen ja orkesterin taustamusiikin avulla. Kaksi eri tulkintaa mutta silti sama tarina. Ainakin enimmäkseen. Selkeästi balettiin oli lisätty näyttäviä ryhmäkohtauksia (en valita, kyllähän ne olivat hienoja). Myös Draculasta oli tehty inhimillisempi kertomalla hänen traaginen taustatarinansa ja lisäämällä loppuun hiukan rakkaudellista uhrautumista. Stokerin Dracula oli puolestaan vain kuvattu eläimellisenä paholaisen sikiönä - tosin halutessaan myös sivistyneenä isäntänä. Voinkin suositella lämpimästi myös tuota baletti tulkintaa tästä teoksesta, jos tuo viisisataa sivua jännittää liiaksi. Tietysti lukeneena tarina heräsi vielä eri lailla eloon. Nyt pystyin bongaamaan mielisairaan hienosta tulkinnasta, kuinka hän popsi kärpäsiä, tai kuinka unissakävelijä Lucy Draculan vallan alla tuntui aivan kuin leijuvan lavalla tanssiessa tossujen kärjillään. Ah niin paljon hienoja hetkiä. Pitääpä jatkossakin tehdä tällaisia kirjallisuus ja näytelmätulkinta yhdistelmiä.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Oksan hyllyltä, Kirjahilla, Hurjan Hassu Lukija, Kirjahullun päiväkirja, Sunnuntaisatuja, Kirjakaapin avain, Unelmien aika, Satun luetut ja Hyönteisdokumentti