Sydämenlyönneissä ikuisuus - Jan-Philipp Sendker

Kirjan nimi: Sydämenlyönneissä ikuisuus (Das Herzenhören)

Sarja: Burma #1
Kirjoittaja: Jan-Philipp Sendker, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2002, suomennos 2021

Sivumäärä: 328

Mistä: Omasta hyllystä

' "Julia Win, syntynyt 28. elokuuta 1968 New York Cityssä. Amerikkalainen äiti. Burmalainen isä. Teidän sukunimenne on osa kertomustani ja se on ollut sitä syntymästäni saakka. Viimeisten neljän vuoden kuluessa ei ole kulunut päivääkään, ettenkö olisi ajatellut teitä. Selitän tietenkin kaiken aikanaan, mutta sallikaa minun esittää teille kysymys: uskotteko te rakkauteen?" '

s. 13

 

Amerikkalainen uraohjus Julia Win on laittanut uransa jäähylle ja lähtenyt isänsä kotimaahan Burmaan. Neljä vuotta sitten hänen vaatimaton mutta äärimmäisen menestynyt lakimies isänsä Tin Win otti ja katosi jättämättä mitään jälkeä itsestään. Nyt Julia on saapunut pieneen burmalaiseen maalaiskylään, josta hänen isänsä on kotoisin. Ehkä täältä hän viimein saisi vastauksia: Miksi rakastava isä yhtäkkiä lähtee hyläten perheensä? Vastauksen on liityttävä Tin Winin menneisyyteen, sillä jostain syystä hän ei ole ikinä ollut halukas kertomaan ensimmäisistä kahdestakymmenestä elinvuodestaan - ajasta ennen Yhdysvaltoja. Viimeinen töytäys Julian matkalle on hänen isänsä vuosikymmeniä sitten kirjoittama rakkauskirje Mi Mi nimiselle burmalaisnaiselle. 

Isänsä synnyinkylässä kaikki on alkeellisempaa ja huomattavasti köyhempää kuin mihin New Yorkin vilskeessä koko ikänsä elänyt Julia on tottunut. Pienessä puisessa hökkelissä - tai hienommin ilmaistuna teehuoneessa - Julia saa osakseen paikallisten tuijotusta. Eräs vanhemmanpuoleinen mies on erityisen julkea ja saapuu jopa puhuttelemaan häntä. Tämä pahoitteleva ja ystävällisesti hymyilevä mies on U Ba, ja hän väittää tuntevansa Julian isän. U Ba alkaakin kertoa tarinaa nuoresta kylän pojasta, joka syntyi huonojen tähtimerkkien alla, joutui vanhempiensa hyljeksimäksi ja lopulta menetti jopa näkönsä. Kunnes eräänä päivänä hän tapasi Mi Min...

 

' "Ääni taitaa olla peräisin sinusta." Hän siirtyi lähemmäksi ja piteli päätään aivan tytön rinnan edessä.

Siinä se oli. Mi Min sydämenlyönti. [- -]

"Sinun sydämesi. Minä kuulen sinun sydämesi sykkeen." '

s. 138 

 

Kun viihdenälkä on iskenyt, olen pitkälti luottanut Rileyn tuotantoon. Pohdinkin jo Kadonneen sisaren kohdalla, että mitä seuraavaksi, kun tämä sarja on pian tulossa päätökseen. Mihin siis kääntää katseensa. Siskollani oli kuitenkin homma hanskassa ja syntymäpäiväpaketistani löytyikin tämä Sendkerin koko Burma-trilogia, josta hän on kovasti tykännyt. Näin siis sopivan tilaisuuden tullen tartuinkin tähän sarjan ensimmäiseen osaan yhteisnide pokkaristani. 

Tekstin rytmi tuntui kuitenkin alussa vieraalta. Vuoroin U Ba vyörytti rönsyilevää puheenvuoroaan, johon väliin kukaan ei ehtinyt virkata mitään ja vuoroin taas seurattiin Julian tikkaavaa ajattelua. Jo heti ensisivuille oli upotettu tärkeitä sanomia rakkaudesta. Kirjailijan pyrkimys kauniiseen kieleen ja syvällisyyteen aikaansai kuitenkin tilanteen, josta oli vaikeata saada otetta. Olin niin valmistautunut kevyeen viihteeseen, jossa aivosoluni voivat vain sulaa, joten mieleni oli auttamatta väärällä taajuudella. Tarina myös alkoi ehkä hiukan yllättäen, aivan kuin kesken kaiken. Julia oli jo Burmassa ja törmää heti tuohon burmalaiseen mieheen. Pohjustus tulee vasta hiukan myöhemmin. 

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen. Vaikka Julia jäikin henkilönä aika etäiseksi, ja myös hiukan rasittavaksi jos totta puhutaan, niin ai että nautinkin sitten vastaavasti täysin rinnoin hänen isänsä tarinasta. Teoksen pääpaino olikin tuossa U Ban kertomassa tarinasta Julian isästä, joka todella herätti Burman ja sen maalaisen pikkukylän henkiin. Taikausko astrologiaan oli kova eikä poikkeavuutta katsottu hyvällä. Silti elämän koettelemukset eivät lannista uskollista Tin Winiä tai kaunissydämistä Mi Miä. Nämä nuoret jaksoivat lempeydellään läpi kaiken sen mitä elämä heittikään heidän eteensä. Oli myös upeata päästä seuraamaan Tin Winin oppimista näkemään kuulollaan. Kuinka paljon äänten rikkautta tuleekaan ohitettua, kun luottaa vain silmiinsä! Munkkien opeissa oli myös sellaisia elämänviisauksia pelon voittamisesta ja rakkauden sanomasta, jonka äärelle itse kunkin olisi hyvä paikoin hiljentyä. Tästä tulikin mieleen Gregory David Robertsin Vuoren varjo, vaikkakin tunnelma onkin näissä teoksissa hyvin eri. Molemmissa on kuitenkin eksoottinen ympäristö ja tarinan lomaan on upotettu filosofista pohdintaa.

 

Kaiken kaikkiaan tämä oli tarinallisesti kaunis teos. Hiukan kuitenkin pisteissä joudun rokottamaan tuosta alun lukukokemukseni ja tekstin tahmeudesta. Burma osuudet kuitenkin toimivat hienosti, ja niiltä osin olin myyty. Edes muutamalta kyyneleeltä ei voinut välttyä lukiessa. Sendker on siis koskettanut tällä aikuisten sadulla. Tässä on rakkaustarina, jonka osapuolet todella täydentävät toisiaan. 

' "Ei. Minä puhun rakkaudesta, joka palauttaa sokeille näön. Rakkaudesta, joka on pelkoa väkevämpi. Puhun rakkaudesta, joka tuo tarkoituksen elämään, joka uhmaa rapistumisen luonnonlakia, joka saa meidät kukoistamaan, joka ei tunne rajoja. Puhun siitä, kuinka ihmisen henki voitta itsekkyyden ja kuoleman." '

s. 14

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin Book Club, Kirjasähkökäyrä, Mari A:n kirjablogi, Kirjan pauloissa, Hemulin kirjahylly, Kirjarikas elämäni ja Tässä kaupungissa tuulee aina