maanantai 19. lokakuuta 2020

Evelynin seitsemän kuolemaa - Stuart Turton

Kirjan nimi: Evelynin seitsemän kuolemaa (The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle)
Kirjoittaja: Stuart Turton, suomentanut Jaakko Kankaanpää
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2020
Sivumäärä: 492
Mistä: Kirjastosta

' Blackheathin kartanon säännöt:
Eveyn Hardcastle murhataan tänään kello 23. Saat kahdeksan päivää aikaa ja kahdeksan silminnäkijää, joiden nahkoihin asettua. Päästämme sinut pakenemaan vain, jos kerrot meille murhaajan nimen. Kysyttävää? Sitten aloitetaan... '
Takakansi 
 
 
Mies herää keskeltä synkkää metsää viiltojäljet kädessään. Hän on menettänyt täysin muistinsa, mutta mukanaan hänellä on vain yksi sana: Anna. Metsässä hän näkeekin kuinka tyttö juoksee pakoon miestä - murhaajaa. Tytön on pakko olla Anna! Hän ei kuitenkaan onnistu pelastamaan tyttöä ennen kuin laukaus kuuluu. Läpi metsän ja tihkusateen mies hoippuu shokissa läheisellä ränsistyneelle kartanolle. Kartanolle, jonne on kerääntynyt iso joukko ihmisiä illan juhlia varten. Täällä mies saa nimen. Hän on Sebastian Bell, lääkäri. Seuraavana päivänä mies herää palvelusväen tiloista. Hän nousee ylös ja käy avaamassa oven, jonka soittokelloa pimputetaan vimmatusti. Oven toisella puolella on vettä valuva Sebastian Bell! 

Mies on jumissa Blackheathin kartanossa. Hän herää joka aamu uudessa ruumiissa, uuden isäntänsä luonteenpiirteillä varustettuna ja elää saman päivän yhä uudelleen. Miehellä on kahdeksan päivää aikaa selvittää kuka murhaa illan juhlissa isäntäperheen tyttären Evelynin. Tehtävä ei ole helppo varsinkaan kun sadistinen Lakeija on hänen kintereillään. Kuinka selvitä hengissä Blackheatin kauhistuttavasta kartanosta, joka on kuin painajainen, jonka elää yhä uudelleen ja uudelleen vain uusissa nahoissa.

 
' Peili tärisee kädessäni, ja siitä kuvastuu nuori mies, jolla on kauniit siniset silmät eikä juuri älyä niiden takana. Ne eivät ole Sebastian Bellin eivätkä palaneen hovimestarin kasvot.
"Hänen nimensä on Donald Davies", Ruttolääkäri sanoo. "Hänellä on sisar nimeltä Grace ja paras kaveri nimeltä Jim, eikä hän pidä maapähkinöistä. Davies on isäntänne tämän päivän, ja kun huomenna heräätte, saatte jälleen uuden isännän. Niin tämä toimii."
Se ei ollutkaan unta, se on tapahtunut oikeasti. Olen elänyt saman päivän kahdesti eri ihmisten ruumiissa. '
s. 85-86 
 
 
Evelynin seitsemän kuolemaa on mestarillinen teos. Sen luoma painajaismainen miljöö on aivan omanlaisensa. Päähenkilömme matkassa tunnelma vain tiivistyi tiivistymistään eikä jännittyneiltä sydämentykytyksiltä voinut välttyä. Itse en siedä kauhua tai liian verisiä dekkareita, mutta Turton on onnistunut luomaan aivan omannäköisensä kehikon, jossa tunnelman painostus luo ilmapiirin, joka pitää otteessaan, mutta ei silti saa lukijaa menettämään yöuniaan (ainakaan pahasti). Keskittymiskyky esimerkiksi töiden tekoon oli kylläkin mennä, sillä sormet syyhysivät jo takaisin lukemaan teoksen uusia käänteitä. Mikään ei nimittäin ole niin kuin ensimmäisellä tai edes toisella vilauksella voisi luulla. Hatunnosto myös Turtonille siitä kuinka hän on saanut luotua jokaiselle kahdeksalle isännälle omat tapansa havainnoida maailmaa. Kuinka saman päivän ja samat ihmiset voikaan kokea niin eri tavalla eri nahoissa.

Tämä Turton koukuttava mysteeri on parhaimmillaan kun siitä ei tiedä liiaksi etukäteen, jonka vuoksi jätän syvemmät analyysit teoksen sisällöstä ja sen herättämistä ajatuksista avaamatta, jotta jokainen pääsisi lähes puhtaalta pöydältä tutustumaan tähän jännitysnäytelmään. Henkilöitähän tämän teoksen sivuilla oli roppakaupalla, mutta sanoisin että niiden suhteen ei kannata ottaa liikaa stressiä. Ne tärkeimmät kyllä ehtivät tulla tutuksi kun samaa päivää jumpataan eri henkilöiden näkökulmista. Hämmentävää kyllä missään vaiheessa ei tullut sellainen olo että teoksessa olisi ollut toistoa tai että sen juoni olisi junnannut paikallaan. Sen sijaan tämä on koukuttava mysteeri, joka heittää lukijan eteen jatkuvasti uusia kierroksia ja petoksia. Aina kun luulee päässeensä ratkaisun kulmasta kiinni pyöräytetäänkin kaikki taas ympäri ja lukijana jäin vain katsomaan hölmistyneenä vierestä. Tämän teoksen kieroutunut kerronta piti todellakin otteessaan. Älykästä jännitystä, jota voin vain suositella.

Tähdet: 5 / 5
 
 

2 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä aivan mahtava romaani minustakin ja mitä vähemmän ennestään tietää, sen parempi. Miljöö ja muu tunnelma olivat niin voimakkaita, että edelleenkin näen tämän kirjan mielessäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tämä oli kyllä todella antoisa lukukokemus varsinkin kun kaikki käänteet tulivat aivan puskista! Voin hyvin kuvitella että Blackheatin kartanon tapahtumat tulevat kummittelemaan vielä pitkään :D

      Poista