Vaihtokauppa - Beth O'Leary

Kirjan nimi: Vaihtokauppa (The Switch)

Kirjoittaja: Beth O'Leary, suomentanut Taina Wallin
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2020, suomennos 2021

Sivumäärä: 398

Mistä: Kirjastosta

 

' "Mummi hei... mitä jos vaihtaisimme päittäin?" sanon. "Jos minä tulisin tänne ja huolehtisin kaikista sinun projekteistasi? Minä jäisin tänne ja sinä muuttaisit minun asuntooni Lontooseen?"

Mummi katsoo minua. "Vaihtaisimme?"

"Niin. Vaihtaisimme paikkaa keskenämme. Sinä toteuttaisit sen Lontoon-juttusi! Kokeilisit deittailua siellä, kokisit seikkailusi... palauttaisit mieleesi, kuka sinä olit ennen Wade-vaaria. Ja minä tulisin tänne. Saisin täällä maalla vähän etäisyyttä kaikkeen, yrittäisin - yrittäisin saada asioita järjestykseen päässäni, koettaisin selvitellä mitä oikein tapahtui, ja huolehtisin sinun pikku projekteistasi ja ... auttaisin äitiä, jos hän tarvitsee apua. Voisin tehdä kaikkea, mitä sinä sitten teetkin hänen puolestaan, kävisin asioilla ja sen sellaista." '

s. 61

 

Leena on kolmeakymmentä lähestyvä uraohjus Lontoosta, joka on konsulttiyrityksessään yksiä nuorimpia menestyjiä. Nyt kuitenkin kaikki se mitä hän on huolella rakentanut on sortumassa kuin korttitalo konsanaan. Vuosi sitten Leena nimittäin menetti sisarensa Carlan eikä surutyötä ole suoritettu loppuun. Töissä romahtaminen johtaa kahden kuukauden pakolliseen lomaan. Leena on ymmällään elämästään. Mitä sillä tulisi tehdä nyt, kun ei olekaan töitä, joihin uppoutua aamusta iltaan?

 

Vastaavasti Leenan 79-vuotias mummi Eileen elelee omaa aktiivista elämäänsä maaseudun pikkukylässä. Päivät täyttyvät erilaisista projekteista ja komiteoista, joissa hän on eteenpäin puskeva voima. Hänen miehensä on kuitenkin ottanut ja lähtenyt nuoremman matkaan. Eileen kaipaisi kovasti rakkautta ja toista ihmissielua, jonka kanssa jakaa loppuelämänsä. Pienessä reilu sadan hengen kylässä ei vain satu löytymään sopivan ikäisiä, ei kammottavia vapaita miekkosia.

Pakkolomallaan Leena menee tapaamaan mummiaan. Siellä he saavat täydellisen idean. Leena tarvitsee irtiottoa Lontoon hektisestä elämästään ja rauhallisen miljöön, jossa koota jälleen itseään. Eileen taas tarvitsee ison kaupungin, josta löytyisi roimasti lisää miehiä joita deittailla. He päätyvätkin vaihtamaan päittäin elämiään seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Miten uraohjus Leena solahtaa vastahakoisten eläkeläisten komiteoihin ja maaseudun hiljaiseloon? Entä kuinka toimelias mummi Eileen pärjää nettideittailun syövereissä suurkaupungissa? On aika kasvaa ihmisenä ja onpahan amorillakin omat suunnitelmansa.

 

' "Mutta kun minulla on täällä muitakin velvollisuuksia. On naapurustovalvontakomitea, ja Ant ja Dec, ja bingoreissut pakettiautolla... En minä voi mitenkään pyytää sinua ottamaan vastuullesi sitä kaikkea."

Yritän olla hymyilemättä mummin mittavalle vastuulistalle. "Ethän sinä pyydäkään. Minä tarjoudun."

Olemme pitkään hiljaa.

"Onkohan tämä nyt ihan tolkullinen suunnitelma?" mummi lopulta kysyy.

"Ehkä ei. Ei varmaan. Mutta nerokas se kyllä on." Virnistän. "En hyväksy kieltävää vastausta, ja sinä tiedät, että kun minä sanon niin, minä myös tarkoitan sitä."

Mummi näyttää huvittuneelta. "Tiedän." Hän päästää ilman ulos keuhkoistaan. "Voi herranen aika. Luuletko sinä, että minä selviydyn Lontoossa?"

"Äh, älä jaksa. Kysymys kuuluu, selviytyykö Lontoo sinusta." '

s. 62

 

Luin pari vuotta sitten O'Learyn Kimppakämpän, joka teki minuun vaikutuksen. Siinä oli juuri sopivassa tasapainossa huumoria ja vakavampia aiheita, unohtamatta ihanan freesiä lähtökohtaa. Siskoni mainitsi jokin aikaa sitten lukeneensa O'Learyltä myös tämän Vaihtokauppa teoksen. Tuosta tämä O'Leary muistui taas mieleeni. Ei sitten muu auttanut kuin seuraavassa kevyen lukemisen nälässä kipaista kirjastolle ja ottaa tämä O'Learyn toinen teos lukuun.

 

Siinä missä esimerkiksi Riley toistaa monissa teoksissaan hiukan samankaltaisia ideoita, O'Leary tuntui tarjoavan hiukan enempi vaihtelua. Lähtökohta on tosin jälleen herkullinen. Tällä kertaa tosiaan tyttärentytär ja mummi vaihtavat elämiä. Olen joitakin elämänvaihto teoksia lukenut ennenkin, mutta tuo sukupolvien välillä tehty vaihto toi kiehtovasti aivan uusia ulottuvuuksia. 

 

Oli mukava huomata, että O'Leary ei mennyt siitä missä aita on matalin. Yksiulotteisten stereotypioiden sijasta oli hienoa nähdä kuinka lähes kahdeksankymppinen Eileen on edelleen aktiivisesti etsimässä rakkautta ja kokeilee jopa vähän kevyempääkin suhdetta. Leenan matkassa taas näytettiin, että menestyvän uraohjuksen kuoren alla voi piillä muutakin. Läheisen menettämisen tuoma suru voi herättää myös vihaa ja katkeruutta. Kuka antoi Carlalle luvan luovuttaa? 

 

Koska teos löytyy romantiikkaosastolta, ei kukaan varmasti ylläty, kun varsin ilmiselvät rakkauskuviot tulevat eteen. Luonnollisesti matkassa on kuitenkin jokunen mutka. Vaihtokauppa ei siis yllä aivan Kimppakämpän tasolle, mutta onhan tuo lähtökohtakin tavanomaisempi kuin tuossa edellisessä teoksessa. Vaikka Vaihtokauppa ei siis välttämättä jätä kovin pitkää muistijälkeä, oli se varsin mukavaa luettavaa hiukan kevyemmän kirjallisuuden nälkään. Ja pakko se on ihailla Eileenin loputonta virtaa sekä ihanan pikkukylän karismaattisia henkilöitä. Jostain syystä ihastun näihin eläkeläiskuvauksiin teoksesta toiseen.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Amman lukuhetki, Paljon melua kirjoista ja Anun ihmeelliset matkat