Kirjailija: Agatha Christie, suomentanut Kirsti Kattelus
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1926, suomennos 2014
Sivumäärä: 265
Mistä: Omasta hyllystä
Totta puhuakseni juuri Caroline-sisareni vuoksi viivyttelin ne muutamat minuutit. Mungoperheen tunnuslause on Kiplingin mukaan: ''mene ja ota selko.'' Jos Caroline joskus valitsee itselleen vaakunan, minä takuulla suosittelen hänelle hyökkäävää mungoa. Moton alkuosan voisi jättää pois. Caroline ottaa selon mistä tahansa istuessaan kaikessa rauhassa kotona. En tiedä miten hän menettelee, mutta niin vain käy. Epäilen että palvelijat ja kauppiaat muodostavat hänen tiedustelujoukkonsa. Hän ei mene ulos tietoja hankkimaan vaan levittämään. Siinä hän on oikea asiantuntija.
s. 7-8
Tohtori James Sheppard elelee tavallisessa perienglantilaisessa King's Abbotin kylässä siskonsa Carolinen kanssa, joka sattuu olemaan myös kylän pahin juorukello, jolta löytyy aina teoria kuin teoria jokaiseen asiaan. Kun rouva Ferrars löydetään unilääkemyrkytykseen kuolleena, Caroline on varma että sen taustalla on ollut rouva Ferrarsin kokemat tunnuntuskat miehensä kuoleman avittamisesta. Caroline on vakuuttunut kannastaan, vaikka hänen lääkäriveljensä koittaakin vakuutella että sellaiseen johtopäätökseen kannata suin päin loikata. Pian tapahtuu kuitenkin taas uusi kuolemantapaus. Rikas Roger Ackroyd löydetään lukitusta huoneesta tikari niskassaan, ja tällä kertaa spekuloinneille on sijaa, sillä hänet on selvästi kylmäverisesti murhattu.
''[- -] Ei, jos minä suostun tähän, teidän täytyy ymmärtää eräs asia selvästi. Minä vien asian loppuun asti. Hyvä koira ei luovu jäljistään, muistakaa se! Ehkäpä loppujen lopuksi toivoisitte että olisitte jättänyt asian kokonaan paikallisen poliisin haltuun.''
''Haluan saada totuuden selville'', sanoi Flora katsoen Poirotia suoraan silmiin.
''Koko totuuden?''
''Koko totuuden.''
s. 77
Onneksi tohtori Sheppardin naapuriin on muuttanut muuan belgialainen tuttumme, joka on valmis heittämään syrjään leppoisat eläkepäivänsä kurpitsoja kasvatellen, ja ottamaan totuuden selville tästä vyyhdistä tohtori Sheppardin avustuksella. Monet hyötyivät Roger Ackroydin kuolemasta, ja totuuden selvittämistä vaikeuttaa se, että kaikki tuntuvat salaavan jotakin. Johtolankoja ja motiiveja on lukuisia ja kysymyksiä herää kuten 'minne on kadonnut rouva Ferrarsin kirje Roger Ackroydille?' ja 'miksi murhaaja soitti tohtori Sheppardille Ackroydin murhasta ennen kuin ruumis oli löydetty?'. Tohtori Sheppard uutena Hastingsinaan Hercule Poirot päättää selvittää totuuden juurta jaksaen, vaikka tehtävä osoittautuukin paljon monimutkaisemmaksi kuin aluksi näyttää.
Hercule Poirot on täällä taas! Ylppäreiden väsyttämänä tämä Christie oli mitä parhain valinta luettavksi. Koko tarinan ajan minulla oli omasta vaatimattomasta mielestäni aivan loistava teoria tapahtumien kulusta, kunnes Christie onnistui jälleen vetämään maton jalkojeni alta totaalisesti. Roger Ackroydin murhan lopetuksesta ollaan käyty jonkin verran keskustelua, mutta minusta se ainakin oli nerokas. Ei voi kun taas ihmetellä, miten lukiessa ei tajunnut niitä pieniä vihjeitä... Näin myös sinäänsä uuden puolen Poirotista. Hänen kuuluisat aivosolunsa ja älynsä ovatkin jo tuttuja, mutta tuo tämän teoksen sivuilta paistanut tietynlainen viekkaus ja salaperäisyys murhaajan kiinnisaamiseksi oli mukava kirpakka lisä.
Täytyy vielä myöntää, että aluksi hämmennyin dekkarin minä-muotoista kerrontaa. Ei sillä etteikö Christie olisi ennenkin sitä käyttänyt, mutta vieroksuin kuitenkin sitä aluksi, ennen kuin tohtori Sheppardin tarkat ja paikoin nasevatkin huomioit veivät mennessään. Takakannessa Roger Ackroydin murhaa luonnehditaan '' legendaariseksi Hercule Poirot -mysteeriksi '' ja sitä se todella on. Christie on ollut huippivireessä tätä luodessaan.
Tähdet: * * * *
Muualla luettu: Kirjavinkkari, Essin kirjat ja herjat, Saraseenin maailma, Kirjanmerkki hukassa, Kirjavaras, Valopolku, Nulla dies sine legendo ja Sallan lukupäiväkirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti