Linnunrata - Douglas Adams

Kirjan nimi: Linnunrata - viisiosainen trilogia
Kirjailija: Douglas Adams, suomentanut Pekka Markkula & Jukka Saarikivi
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1979-1992
Sivumäärä: 798
Mistä:  Aleostos

´  ''Mutta herra Dent. Suunnitelmat ovat olleet nähtävillä kunnantoimistossa yhdeksän viime kuukautta.''
''Aivan. Kuultuani asiasta menin oitis katsomaan niitä. Niistä ei ole ihmeemmin kylällä huudeltu, vai mitä? Itse asiassa niistä ei ole kerrottu kenellekään.''
''Mutta suunnitelmat ovat olleet näytteillä...''
''Näytteillä? Minun oli kömyttävä kellariin katsomaan niitä.''
''Näyttelyosasto on toimiston kellarissa.''
''Taskulampun kanssa.''
''No, sähköt olivat kaiketi poikki.''
''Samoin kuin portaat.''
''Hyvä on, mutta joka tapauksessa te näitte ilmoituksen tien rakentamisesta.''
''Kyllä'', Arthur sanoi, ''Kyllä minä näin. Se oli näytteillä lukitun arkistokaapin alimmassa laatikossa käytöstä poistetussa vessassa jonka ovessa luki Varokaa leopardia!''  ´
s. 12-13

Arthur Dentin torstaiaamu ei voisi kovin paljon kurjemmin käynnistyä. Edes auringon myötätuntoiset säteet eivät pysty muuttamaan sitä seikkaa, että hänen pihallaan jököttää puskutraktori valmiina repimään hänen talonsa romuksi uuden ohitustien vuoksi. Arthurin kehnoa päivää ja sitäkin synkempää mieltä ei myöskään auta se, että hänen outo ja hiukan kajahtanut tuttunsa Ford Prefect raahaa hänet baariin höpisten jotakin maailmanlopusta. Arthur tai muu ihmiskunta ylipäätänsä eivät ole nimittäin tietoisia, että Vogonien rakennuslaivasto on tulossa tuhoamaan maapallon muutaman minuutin kuluttua uuden hyperavaruuspikareitin tieltä. Ford on kuitenkin kotoisin pieneltä planeetalta Betelgeuzen lähistöltä, ja siten vakiintuneena avaruuden seikkailijana on tietoinen odottavasta tuhosta.

Maapallo siis tuhotaan, mutta taitavana liftarina Ford onnistuu keplottelemaan itsensä ja Arthurin turvaan ohi lentävälle avaruusalukselle. Heille ei kuitenkaan jää aikaa jäädä suremaan maapallon kohtaloa, koska kyllähän maailmankaikkeudesta tekemistä ja sattumuksia löytyy. He lyöttäytyvät yhteen, hyvin hyvin epätodennäköisten sattumusten kautta, Linnunradan kaksipäisen presidentti Zaphadin, Trillianin ja hyvin masentuneen robotti Marvinin seuraan, ja osin yhdessä ja osin erikseen he pääsevät kuulemaan vastauksen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta, näkemään jumalten viimeisen viestin luomakunnilleen ja kokemaan huippuillallisen maailmanlopun ravintolassa. Kyllähän siinä sivussa myös onnistutaan pelastamaan koko maailmankaikkeus ja saadaan selville mihin englantilaisten rakastama kriketti perustuu - ja nämä kaksi asiaahan ovat täysin yhdenvertaiset kaikilla mitatuilla ja mittaamattomilla tavoilla.

´  Aikamatkailua pidetään yhä yleisemmin riesana. Historia saastuu. Ensyklopedia Galactiaalla on paljon kerrottavaa ajassa matkustamisen teoriasta ja käytännöistä. Suurin osa siitä on täysin käsittämätöntä sellaiselle, joka ei ole opiskellut vähintään neljän ihmisiän ajan korkeampaa hypermatematiikkaa, ja koska se oli mahdotonta ennen kuin aikamatkailu keksittiin, vallitsee jonkin verran hämmennystä siitä kuinka ajassa matkustaminen alunperin keksittiin. Yksi ongelman ratkaisuyritys on se, että aikamatkailu, luonteestaan johtuen, on keksitty yhtä aikaa jokaisena historian hetkenä, mutta se on selvästikin pelkkää puppua.
Siinä on vain se hankala puoli, että suurin osa historiaa on myös pelkkää puppua. ´
s. 404

Sekopäistä. Täysin ylitsepääsemättömän järjettömän nerokasta ja sekopäistä. En oikein tiedä, miten edes pystyisin kuvailemaan lukukokemustani, koska Adamsin viisiosaisessa scifi-parodiassa ei sinäänsä ole mitään järkeä, mutta kuitenkin se avartaa maailmankatsomusta. Se tekee mahdottomasta totta ja todesta mahdotonta. Tätä lukiessa ei voi muuta kuin vuoroin hekottaa vedät silmissä niin naseville ja osuville jutuille, jotka on vain aivan pakko lukea ääneen lähimmille henkilöille (myös kissat tai muut lemmikkieläimet sopivat yleisöksi muiden väsyessä jo kuuntelemaan jatkuvaa lainaustulvaa), ja vuoroin vain toljottaa sivua suu ammottaen hämmennyksestä mitään mistään tajuamatta, mutta samalla vaikuttaneena. Adamsin näppärän kielen ja järjettömät tapahtumat vielä kruunasi itse Linnunradan käsikirjan randomit toteamukset ja tietoiskut muun sekoilun lomassa lähes aiheesta kuin aiheesta. Enpä aiemmin tiennytkään, että kadonneet kuulakärkikynät asuttavat yhtä hämärää planeettaa linnunradalla.

Itse kiinnyin Adamsin teoksissa niihin lukuisiin erilaisiin robotteihin ja tietokoneisiin joita sen sivuilla viiletti. Täysin ylitse muiden on tietenkin planeetan kokoiset aivot omaava huippuälykäs Marvin-robotti, johon oli unohdettu kytkeä mielihyväanturit, jonka seurauksena se oli aina hyvin allapäin ja raahusti vain eteenpäin tehden siltä pyydettyjä vähäpätöisiä ja täysin sen älykkyyttä aliarvostavia tehtäviä. Marvin oli jotenkin niin sympaattinen ja sydäntä aina rutisti kun hänet unohdeltiin matkasta milloin missäkin. Yleisesti ottaen henkilöt olivat kuitenkin hyvin pinnallisia, ja tarina kulki pitkälti vain sitä rataa, että seurattiin kuinka  Ford turhautui siihen kuinka hän joutuu jatkuvasti selittämään asioita kaikkea pölmistelevälle Arthurille, joka ei kuitenkaan sisäistä edes yksinkertaista vastausta. Toisaalta ei se menoa sinäänsä haitannut, koska mielestäni Linnunradassa ei ole niinkään kyse tarinasta tai henkilöistä vaan sen luomasta maailmasta ja nokkelasti sivaltavasta tekstistä.

Mielestäni Linnunradan käsikirja liftareille on ehdottomasti paras Douglas Adamsin viisiosaisesta sarjasta. Siinä itse käsikirja saa enemmän suunvuoroa, ja teksti vilisikin juuri sen nokkeluuksia. Muut osat olivat ihan okeita, vaikkakin välillä tuntui, että niissä ei hirveästi uutta tuntunut olevan ja käsikirjakin jäi taka-alalle, vaikkakin kyllähän niitä kohelluksia aivan kiitettävästi löytyi kaikista osista, olihan kyseessä Arthur ja Ford. Myös jotkin asiat tuntuivat jäävän vähän kesken ja selityksiä ei aina tarjoiltu, mutta sellastahan elämä on. Sanoisin, että en suosittele lukemaan sarjan kaikkia osia putkeen, koska uskon jatko-osien toimivan parhaiten välipaloina muiden kirjojen lomassa kun haluaa palata fiilistelemaan Linnunradan maailmaa uuden tarinan voimalla. Itse luin nämä kaikki perätysten, ja täytyy todeta, että puhti oli loppua siinä puolen välin tietämillä, koska vaikka Adamsin teksti on aivan mahtavaa niin siihen kehkeytyy yllättävän nopeasti ähky, jolloin sen vitsit eivät enää iskekään yhtä hyvin kuin aiemmin. Mutta suosittelen kyllä ihmeessä tutustumaan edes ensimmäiseen osaan, koksa naurulihakset pääsevät kyllä kunnolla töihin, eikä tunnettu maailma tunnu enää samalta.

Linnunrata sisältää teokset:
- Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitch-Hiker's Guide to the Galaxy)
- Maailmanlopun ravintola (The Restaurant at the End of the Universe)
- Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki (Life, the Universe and Everything)
- Terve, ja kiitos kaloista (So Long, and Thanks for All the Fish)
- Enimmäkseen harmiton (Mostly Harmless)

Tähdet: Linnunradan käsikirjä liftareille: * * * * +
               Muut osat: * * *

Muualla luettu: Taikakirjaimet, Kirjojen rakastaja, Kirjaneidon tornihuone, Oksan hyllyltä ja Mustetta paperilla