Sinuhe egyptiläinen - Mika Waltari

Kirjan nimi: Sinuhe egyptiläinen
Kirjailija: Mika Waltari
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1945/1974
Sivumäärä: 786
Mistä: Isältä lainassa

' Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan. En mairitellakseni jumalia, en mairitellakseni kuninkaita, en pelosta enkä tulevaisuuden toivosta. Sillä elämäni aikana olen niin paljon kokenut ja menettänyt, ettei turha pelko minua vaivaa, ja kuolemattomuuden toivoon olen kyllästynyt, niinkuin olen kyllästynyt jumaliin ja kuninkaihin. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan ja siinä luulen eroavani kaikista kirjoittajista niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa. '
s. 9 - 10

Sinuhe egyptiläinen sijoittuu vuosiin 1390 - 1335 e.Kr.. Se on tarina lääkäri Sinuhen elämästä, jota hän kirjoittaa katkerana vanhuutensa päivinä maanpaossa. Hän kirjoittaa elämäntarinansa ylös viiteentoista kirjaan, ja aikoo saada siten synninpäästön. Hän on päättänyt kirjoittaa vain ja ainoastaan totuuden mitään kaunistelematta tai uskomatta tarinoihin. Sillä kaikki mitä hän on nähnyt ja kokenut on johtanut siihen, että hän ei enää usko jumaliin, kuninkaisiin tai edes kirjoituksiin. Totuus on asia mitä monet pakenevat, mutta Sinuhella ei ole enää mitään hävittävää. Tämä on hänen tarinansa.

Sinuhe syntyi suuren farao Amenhotep III hallitessa, samana vuonna kuin faraon poikalapsi, joka oli tuleva saattamaan koko Egyptin maan lähelle tuhoa. Sinuhe saapui iäkkäille vanhemmilleen köyhien lääkäri Senmutille ja tämän Kipa vaimolle kaislaveneellä Niiliä pitkin. Senmutille ja Kipalle tämä oli kuin lahja taivaasta, ja poikalapsi annettiin kirjata heidän viralliseksi lapsekseen. Jo lapsena Sinuhe seurasi tarkkaavaisena isänsä lääkärin työtä, ja lopulta päätyi seuraamaan tämän jalanjälkiä kouluttautumalla ensimmäisen asteen Ammon papiksi ja lääkäriksi. Sinuhe ei kuitenkaan sopinut täysin joukkoon, sillä häntä oli aina askarruttanut kysymys: miksi? Kun lääketiede oli vahvasti sidottuna pappisarvoon ei moisia kysymyksiä katsottu hyvällä. Onnekkaan sattuman kautta Sinuhe pääsee kuitenkin avustamaan faraon kallonporauksessa. Tämä tapahtuma tulee sitomaan Sinuhen tiettämättä hänen kohtalonsa langat tiiviisti yhteen vallanperijä Ekhnatonin ja sotilas Horemhebin kohtalonpolkujen kanssa. 

Nuoruutensa kiihkossa Sinuhe tulee tehneeksi hyvin typeriä päätöksiä, joiden seurauksina hän lähtee maailmalle orjansa Kaptahin kanssa tutkimaan viereisiä valtakuntia. Näillä matkoillaan hän parantaa ihmisiä, oppii paikallisesta lääketieteestä ja tapaa vieraita hallitsijoita. Jokaisella maalla on omat tapansa ja jumalansa, mutta epäilyksen siemen on jo päässyt tekemään pesän Sinuhen sydämeen. Aikaa kuluu ja Sinuhe kiertää, rikastuu ja rakastuu, kunnes on viimein aika palata takaisin Thebaan. Täällä hän kohtaa jälleen Ekhnatonin ja Horemhebin, jotka tulevat sotkemaan Sinuhen elämän tiiviiseen yhteyteen kultaisen palatsin tapahtumien kanssa. Kun totuus ja valta, rauha ja sota sekä jumalat ottavat yhteen, ei kukaan pysty välttymään näiden tapahtumien kulun kauheilta seurauksilta.

' Mutta Kaptah sanoi: >>Vannomatta paras, herrani, sillä huomisesta päivästä ei tiedä kukaan, ja mies, joka on kerran juonut Niilin vettä, ei saa janoaan sammutetuksi muulla vedellä. Mutta muuten ajatuksesi ja päätöksesi on viisas, ja vielä viisaammin teet, kun otat minut mukaasi, sillä ilman minua olet kuin lapsi, joka ei itse pysty kapaloitaan sitomaan. Enkä tiedä, mitä pahaa olet tehnyt, vaikka silmäsi menevätkin nurin siitä puhuessasi, mutta olet vielä nuori ja unohdat kerran. Ihmisen teko on näet kuin kivi, joka viskataan veteen. Se polskahtaa kovin ja vesi kuohahtaa, mutta tuokion kuluttua vesi on jälleen tasainen eikä kivestä näy jälkeäkään. Sellainen on myös ihmisten muisti. Kun aikaa on riittävästi kulunut, ovat kaikki unohtaneet sinut ja tekosi ja voit palata ja toivon, että olet niin mhatava ja rikas silloin, että voit varjella myös minua [- -]>> '
s. 152

Olen rakastunut! Kun aluksi tartuin Sinuheen odotin jotain suht kuivaa klassikkoa, mutta sen sijaan sainkin hiukean lukukokemuksen muinaiseen Egyptiin. Olen kävellyt Theban kujilla, nähnyt muinaisen Babylonian elämää, kohdannut Kreetan jumalat, tuntenut tuulen tuiverruksen sotavaunuissa ja kokenut menetyksiä Sinuhen matkassa. Sinuhe egyptiläinen on tarina yhden miehen elämästä, mutta samalla se valottaa koko tuota aikakautta. Sinuhessa on niin arjen hetkiä, matkustamista, bisneksiä, valtapeliä, sotaa ja traagisia rakkaustarinoita. Samalla se on tarina Sinuhen ja Kaptahnin omanlaatuisesta ystävyydestä, joka ylitti isännän ja palvelijan roolit. Voi mitä seikkailuita he kokivatkaan yhdessä. Kuitenkin kaikesta huolimatta Sinuhen jo nuorena saama lisänimi yksinäinen, kuvastaa pitkälti hänen elämäänsä. Kuinka nuoruuden kiihko muuttuu aikuisen tiedonjanoksi ja lopulta vanhuuden katkeruudeksi. Sinuhe ehti kokemaan elämässään niin paljon ja tutustumaan niin moniin merkittäviin ihmisiin, mutta samalla hän lopulta kirjoittaa elämäntarinaansa maanpaossa - yksin. 

Sinuhe egyptiläinen on varsinainen tiiliskivi. Se ei ole teos, jonka lukasee nopeasti, vaan se vaatii paljon aikaa. Aikaa sille kannattaakin antaa, sillä Sinuhen tarina on hyvin koskettava. Teoksen henkilöistä saa paljon irti. Nämä henkilöt ovat hyvin monisyisiä, ja tarinan edetessä heistä paljastui uusia puolia kuin sipulia kuorisi. Tässä teoksessa ei ole sankareita valkoisine ratsuineen. Vaan ihmisiä virheineen ja omine motiiveineen. Erityisesti tykästyin Kaptahniin, joka taisi loistavan bisnesvainun ja asioiden hallinnantaidon, vaikka olikin syntynyt orjaksi. Hänen puheenpartensa olivat välillä syvällisiä ja välillä huvittavia, mutta varmaa oli, että sitä puhetta kyllä aina riitti. Muutenkin Sinuhe on kirjoitettu hyvin mielenkiintoisella tavalla. Sen kieli on erilaista, mutta jotenkin hyvin kaunista ja rauhallista. Asiat ottavat aikansa, mutta se oli hyvä. Tämä kauniisti soljuva teksti sopi saumottomasti yhteen muun teoksen kanssa luoden eheän kokonaisuuden.

Sinuhe oli minulle siis lähes täydellinen lukukokemus. Se laittoi pohtimaan ihmisluontoa ja meidän tomintaamme. Vaikka monet tarkoittivat hyvää, oli lopputulos usein jotain aivan muuta kuin oli tarkoitettu. Elämä ei ole helppoa tai vailla tragedioita, josta Sinuhen elämäntarina on yksi kertomus. Tietysti lukiessa paikoin tekstin hitaus tai hiukan itseään toistavat sotakuvaukset turhauttivat, sillä olisin halunnut vain ahmia ja tietää miten Sinuhen elämä etenee. Toisaalta tämä pakotettu rauhoittuminen oli myös hyvä, sillä sen avulla Sinuhen kertomukselle oli pakko antaa sen tarvitsema aika ilman kiirehtimistä. Voisin pohtia tämän teoksen asioita vaikka kuinka pitkään, mutta pelkään, että paljastaisin silloin liikaa tapahtumista. Itse nautin eniten juuri siitä, että aloitin puhtaalta pöydältä tietämättä liikaa. Siksi en paneudu tässä sen syvällisimin henkilöihin tai tematiikkoihin. Toivottavasti monet muutkin pääsevät nauttimaan niistä itse.

' Tämän kirjoitti Sinuhe, egyptiläinen, hän, joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät.'
s. 786 

Tähdet: * * * * *

Muualle luettu: Sallan lukupäiväkirja, Kulttuuri kukoistaa, Jeenin kirjablogi, Tarukirja, Kirjan pauloissa, Luettua, Kirjahullun päiväkirja ja Eniten minua kiinnostaa tie