Siilo - Hugh Howey

Kirjan nimi: Siilo (Wool)
Kirjailija: Hugh Howey, suomentanut Einari Aaltonen
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2016
Sivumäärä: 575
Mistä: Siskolta lainassa

' "No mikä siilo on?" mies kysyi teiniuhmaa äänessään.
"Se on -", Juliette etsi sanoja. "Se on kotimme. Rakennus niin kuin kukkulan takana kohoavatkin, mutta maan alla. Siilo on se osa maailmaa, jossa voi elää. Sisämaailmaa", hän sanoi ja tajusi, että sanan määritteleminen oli vaikeampaa kuin hän oli tajunnutkaan. [- -]
 Solo nauroi. "On niin paljon sellaista, mitä emme tiedä", hän sanoi. Hän tarkasteli kynsiään. "Siilo ei ole maailma. Se ei ole mitään. Termi, tämä sana, juontuu hyvin kaukaa menneisyydestä, ajalta, jolloin viljaa viljeltiin ulkomaailmassa silmänkantamattomiin -" '
s. 345

Koko jäljellä oleva ihmiskunta on pakattu maanalaiseen 144 tasoiseen siiloon, jossa jokaisella on oma paikkansa aina ylätason hallintolaisista syvätason konemiehiin. Ulkoilma on saastunut niin pahasti, että sen hengittäminen tarkoittaa välitöntä kuolemaa. Ainoa kosketus ulos on ylätason näkymä eli ruutu, johon syötetään kameroista kuvaa ulkoota. Niin kauan kuin kaikki pysyvät ruodussa, eivätkä kysele liikaa kaikki on hyvin. Rikoksista rangaistaan karkotuksella ulos. Ja kaiksita pahin rikos on toivoa pääsevänsä ulos. Ja juuri sen toiveen seriffi Holston esittää.

Karkotuksen jälkeen pormetari Jahnsin on tehtävä tärkeä valinta siitä kuka astuu seuraavaksi seriffin saappaisiin. Apulaisseriffi Marnesin suosituksesta he aloittavat pitkän kapuamisen alas siilon portaita. He ovat päättäneet suostutella syvätason harvinaislaatuisen terävän mekaanikko Julesin tähän tehtävään. Julesin nimitys ei ole kuitenkaan kaikille mieleen. Tästä alkaa tapahtumaketju, joka johtaa kuolemantapauksiin ja lopulta karkotukseen. Jules on kuitenkin päättänyt paljastaa siilon salaisuudet, mutta samaan aikaan syvätasolla alkaa liikehdintä. Kapinahenki on nousemassa, ja se voi syöstä koko siilon tuhoon.

'"Kun ilmaisee halunsa lähteä... Kyllä. Se on vakava rikkomus. Etkö ymmärrä miksi? Miksi se on niin kiellettyä? Koska kaikki kapinat puhkesivat halusta lähteä, sen takia."
s. 37

Siilon luoma maailma on kiehtova. Kuinka koko yhteiskunta on onnistuttu sullomaan syvään maanalaiseen siiloon, joka omavaraisesti tuottaa kaiken energiansa, ruokansa ja muut tarpeensa. En tiedä kuinka tämä toteutus olisi käytännössä mahdollista, mutta näin lukiessa se ei kauheasti menoa haitannut, vaan uppouduin Siilon maailmaan innokkaana ulkopuolisena tarkkailijana. Siilo on hyvin kontrolloitu ja säännelty yhteiskunta, joissa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä jossa pysyä. Tämä kuulostaa hyvin painostavalta elämisen muodolta, mutta samalla sitä hiukan ymmärtää Siilon tilanteessa. Kaiken on pakko sujua ilman ongelmia tai koko yhteiskunta romahtaa. Toisinajattelijoille eli ulos haikaileville ei ole tilaa, koska se tarkoittaisi samalla riskiä koko ihmiskunnan tuhosta. Siilon asukkaat ovat kuitenkin syntyneet tähän, joten suurin osa elää elämäänsä kiltisti annetuissa raameissa, vaikka esimerkiksi syntyvyyttä säännöstelevät arpajaiset ovatkin kova pala monille lapsia toivovalle pariskunnalle. Vaikka siilon extreme olosuhteissa tälle voi nähdä edes jotenkin perusteluja ihmiskunnan säilymisen kannalta, niin pelottavaa on ajatella, että mitä jos sama kävisi ihan oikeasti. Varsinkin näin Handmaid's tale:n vaikuttamana, nämä uhkakuvat saavat niskakarvat pystyyn. Ei kai tulevaisuus voi olla tällaista...

Siilon luoma tulevaisuudenkuva sai siis paljon ajattelemaan, mutta ennen kaikkea Siilo on kuitenkin jännityskirja, jossa ei panaueudta liian tarkasti koko yhteiskunnan yksityiskohtiin. Vasta näin jälkikäteen googletellessa minulle selvisi, että Siilo onkin ensimmäinen osa Siilo saagaa, jossa toisessa osassa paneudutaan syvemmin Siilojen syntyhistoriaan, ja mikä kehityskulku on johtanut tähän. Itse lukijana kiinnostun näissä dystopioissa aina eniten juuri siitä yhteiskunnasta, joten sinäänsä toisen osan Siirroksen lukeminen voisi olla mielenkiintoinen. Mitä taas Siiloon tulee niin jännäreille ehkä hiukan tyypilisesti henkilöt tuntuivat jäävän vähän etäisiksi, varsinkin samaan aikaan luvussa olleeseen Sinuheen verrattuna. Mukava yksityiskohta oli kuitenkin, että stereotypioita hiukan rikottiin laittamalla naispuoleinen Jules koneosaston tähdeksi. 

Siilo oli varsin viihdyttä teos, jonka juoni piti hyvin otteessaan ja sisälsi yllättäviä käänteitäkin. Kuitenkin se, että en saanut kunnolla otetta henkilöistä jäi hiukan vaivaamaan. Varsinkin syvätason kapinahenkeä oli paikoin tylsähköä lukea, koska se ei herättänyt minussa sen suurempia sympatioita. Toisaalta olen muutenkin huomannut, että kiinnostunut ensin hyvin paljon dystopian luodusta maailmasta, mutta sitten kun päästään alun esittelyn jälkeen toiminnallisempaan osaan niin kiinnostukseni rupeaa lopahtamaan. Koinkin tämän vuoksi Julesin osuudet mielenkiintoisempina kuin kapinan, mutta sellaista se on. Kokonaisuutena kuitenkin varsin kelpo teos puutteistaan huolimatta.

Tähdet: * * * +

Muualla luettu: Rakkaudesta kirjoihin, Yöpöydän kirjat, Kirjaneidon tornihuone, Tarinoiden syvyydet, Nenä kirjassa, Kirjakaapin kummitus, Booking it some more, Järjellä ja tunteella, Savannilla, Iltaluvut, Valopolku, Satun luetut, Pihin naisen elämää ja Morren maailma