Kirjoittaja: Terry Pratchett & Neil Gaiman, suomentanut Mika Kivimäki
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi: 1990, suomennos 2020
Sivumäärä: 433
Mistä: Kirjastosta
' Vaikka sen enempää mestari Bilton kuin mestari Scaggskaan ei sitä tajunnut, heille lähetetty käsikirjoitus oli koko ihmiskunnan historian ainoa profetiateos, joka koostui pelkästään täysin paikkansa pitävistä ennustuksista, jotka koskivat seuraavia kolmeasataaneljääkymmentä vuotta ja rapiat päälle, ja se oli täsmällinen ja virheetön kuvaus tapahtumista, jotka huipentuisivat Harmageddoniin. Joka ainoa pienikin yksityiskohta osui nappiin.
Bilton & Scaggs julkaisi sen syyskuussa 1655, hyvissä ajoin joulunalusmyyntiä ajatellen,* ja se oli ensimmäinen Englannissa painettu kirja, joka meni alelaariin.
Se ei käynyt kaupaksi. '
s. 60-61
Erään aurinkoisen päivän iltana saatanallisessa Pyhän Berylin lörpöttelevän sisarkunnan nunnaluostarissa tapahtuu lasten vaihto. Tärkeä diplomaatti perhe sekä tuiki tavallinen Youngien perhe ovat synnyttämässä kyseisessä luostarissa, kun langennut enkeli ja nykyinen saatanan kätyri Crowley saapuu tiluksille kantaen vielä yhtä vastasyntynyttä - antikristusta. Tasan yhdentoista vuoden päästä tämä poika on tuleva tuomaan Harmageddonin eli maailmanlopun. Ainakin näin yli 300 vuotta sitten on ennustanut noita Agnes Nutteri, jonka paikkansapitävät mutta hyvin haastavalukuiset ennustukset eivät vain käyneet kaupaksi 1600-luvun ennustajabuumissa.
Tämä koittava maailmanloppu aiheuttaa huolta ja murhetta niin enkeli Aziraphalelle kuin demoni Crowleylle, sillä he molemmat ovat asuneet maan päällä tuhansia vuosia ja oikeastaan kiintyneet tähän palloon sellaisena kuin se on. Kuka nyt haluaisi kaiken kattavaa taivaslaulua tai synkkää helvetin paloa, kun nyt voi nauttia nykyajan konserteista, nopeista autoista ja maistuvasta ruuasta. He päättävätkin estää poikaa kasvamasta ennustuksen mainitsemaksi maailmantuhoojaksi.
Matkassa on vain pari mutkaa. Kun yksitoista vuotta tuhraantuvat hukkaan on heillä enää muutama päivä aikaa estää maailmanloppu ennen kuin koittaa Lauantai. Ensimmäisenä steppinä olisi löytää tämä antikristus eli 11-vuotias lähes tavallinen nuori poika Englannin maaseutuidyllistä, mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Näin soppaan tulee sotkeutuneeksi myös nykyajan noita Anatheme, noidanmetsästäjien armeijan rippeet sekä osa-aikainen seksityöläinen ja tarotennustaja Madame Tracy. Heillä on kuitenkin kiire, sillä maailmanlopun uskomattomat enteet sotkevat jo maailmaa ja ilmestyskirjan neljä moottoripyöräilijää ovat jo matkalla.
' "Voisitteko selittää, mistä nuo kaikki kalat ovat tulleet?" ylikonstaapeli kysyi.
"Minähän kerroin teille. Ne putosivat taivaalta. Yhdellä hetkellä olin ajamassa kaikessa rauhassa satasta, seuraavalla hetkellä mäiskis! Viisikiloinen lohi iskeytyi tuulilasin läpi. Silloin minä käänsin rattia ja renkaat liukuivat tuon yli", hän osoitti auton alta pilkottavia vasarahain jäännöksiä, "ja törmäsin tuohon." Jälkimmäinen tuo oli kymmenenmetrinen keko kaikenkokoisia ja -muotoisia kaloja.
"Sir, oletteko juonut?" ylikonstaapeli kysyi, ei järin toiveikkaasti.
"Tietenkään minä en ole juonut, senkin iso ääliö. Kai sinäkin näet nuo kalat, mitä?"
Kasan huipulla kököttävä isonpuoleinen meritursas viittilöi heille laiskasti lonkerollaan. Ylikonstaapeli vastusti kiusausta vilkuttaa takaisin. '
s. 316
Pratchettin ja Gaimanin yhteisteos on täynnä hersyvää huumoria ja nasevia heittoja yhteiskunnastamme. Jo Pratchettin Kiekkomaailma-sarjan aloittava teos Magian väri teki minun vaikutuksen fantasialla, johon on upotettu roppakaupalla yhteiskunnallista satiiria eikä tälläkään kertaan tämä kirjailija kaksikko jättänyt tätä puolta kylmäksi. Oman mäiskäisyn lohesta naamalleen saivat niin nykyajan laihdutus- ja roskaruokatrendit sekä ympäristö asiat sisältäen muuan muassa teemoja niin saastuttamisesta, ydinvoimasta, sademetsien hakkuusta kuin valaiden pyynnistä. Myös hyvän ja pahan rajanveto sekä näiden kahden kilpavoiman taiston mielekkyys saivat omat käsittelynsä. Pakko on ihailla sitä, kuinka satiirin ja fantasiakirjallisuuden keinoin voikaan myös herätellä lukijaa havainnoimaan ympäröivän yhteiskuntansa vikakohtia.
Kun aloin lukemaan Hyviä enteitä olin lumoutunut. Juuri tällaista kevyesti eteenpäin rullaavaa ja tarkkanäköistä mutta samalla huvittavaa satiiria juuri kaipasinkin elämän kiireiden vastapainoksi. Pitkään pidinkin tätä aivan nappivalintana, kunnes itse tarina vain rupesi tökkimään. Se lähti hiukan lapasesta poukkoillessaan vähän joka suuntaan kuin flipperin pallo löytämättä maaliaan. Vaikka tämä uusintapainos onkin vain pari kuukautta vanha, niin täytyy muistaa, että alkuperäinen teos on jo 90-luvulta kun kumpikaan näistä fantasian suurnimistä ei vielä ollut päässyt kulttimaineeseensa. Tuo tietty fokuksen puute siis paistoi läpi, vaikka onkin hatunnoston arvoinen suoritus kirjoittaa yhdessä näinkin viihdyttävä teos eri mantereilla aikana jolloin sähköpostia ei vielä yleisesti käytetty. Kirjailijat ovat oikeasti soitelleet ja lähettäneet postilla tekemisiään toisilleen! Harmi siis että juonen punainen lanka ei oikein jaksanut kannatella itseään loppumetreille asti ja koko antikristus ei oikein tehnyt vaikutusta. Onneksi kuitenkin teoksessa oli myös kiinnostusta pelastavia hahmoja kuten Kuolema, joka puhui aina CAPS LOCKILLA sekä Agnes Nutter ja hänen kryptiset ennustuksensa. Teoksella on siis omat vahvat hetkensä, ja muutenkin kyseisten kirjailijoiden tuotannosta pitäville tämä on varmasti mielenkiintoinen yhteisprojekti, joka lisätä lukulistalleen.
' Ongelma oli siinä, että ymmärtääkseen ennustuksia piti osata ajatella kuin puolihullu, huippuälykäs 1600-luvun noita, jonka mieli oli kuin ristisanatehtävä. '
s. 106-107
Tähdet: 3.5 / 5
Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Siniset helmet, Ruusun nimi, Kaiken ei tarvitse olla totta, Taikakirjaimet, Hurjan Hassu Lukija ja Idioottiteoria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti