Kirjan nimi: Makeaa vettä (Freshwater)
Kirjailija: Akwaeke Emezi, suomentanut Sari Karhulahti
Julkaisija: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2021
Sivumäärä: 229
Mistä: Kirjastosta
' Kun Saachin tyttövauva (meidän ruumiimme) tunkeutui ulos maailmaan liukkaana ja äänekkäämpänä kuin kylällinen myrskyjä, portit jäivät auki. Siinä vaiheessa meidän olisi pitänyt nukkua syvällä tytön sidekudosten alla sopusoinnussa hänen mielensä kanssa. Se olisi ollut turvallisinta. Mutta koska portit jäivät auki sen sijaan että ne olisi suljettu muistoilta, me jouduimme ymmälle. Olimme sekä vanhoja että vastasyntyneitä. Olimme yhtä tytön kanssa emmekä siltikään olleet. Emme tiedostaneet mitään mutta olimme elossa; itse asiassa suurin ongelma oli se, että olimme kiistatta me sen sijaan että olismme olleet vain ja ainoastaan hän. '
s. 11
Tyttölapsi syntyy Nigeriassa vanhempien hartaan toiveen jälkeen. Jokin menee kuitenkin pieleen. Henget asettuvat lapseen, mutta takaporttia ei ikinä suljeta. Näin he ovat edelleen tietoisia itsestään, vaikka ovatkin osa Adaa. Perhe ei ymmärrä, ovathan he modernin maailman tuotoksia. Henget kuitenkin tietävät Adan olevan muinaisen käärmejumala Alan lapsi. Ja siten hänen kohtalonsa on kiveen kirjoitettu. Mikään sielu ei nimittäin voi kestää järjissään näin monen hengen asumuksena.
Ada elää nuoruutensa Nigeriassa. Hänen äitinsä lähtee ulkomaille töihin ja rakas sisko joutuu kolarin uhriksi hänen silmiensä edessä. Myöhemmin hän lähtee opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Siellä hän kokee jälleen traumaattisen kokemuksen. Silloin hänen päänsä sisäisistä hengistä nousee yksi ylitse muiden - Asughara. Asughara, joka pyrkii suojelemaan Adaa, tuhoamalla kaiken mihin koskee.
' Hän tuntui ymmärtävän jo silloin, mitä himoitsin ja miten alkaisin tyydyttää himoani, jos pääsisin henkien maailmasta pahaa-aavistamattomien ihmisten joukkoon. En ole varma, olisiko hän antanut minun tulla tänne vai olisiko tulija ollut minun sijastani jokin toinen olento, jos hän olisi saanut päättää. Mutta saavuin tänne siten kuin saavuin Sørenin takia, ja siksi en voinut olla mitään muuta kuin oma itseni. Olin trauman lapsi. Synnyin kirkaisun jälkeen, ja minut kastettiin verellä. Kun Ada vei minut Georgiaan, olin valmis tuhoamaan kaiken, mihin koskin. '
s. 78
Huhhuh mikä lukukokemus. Tästä teoksesta vinkkasi minulle alkujaan mieheni sisko. Hän on psykologi, joten häntä kiehtoi tässä teoksessa tuo jakaantuneen mielen kuvaus. Minuakin rupesi kiinnostamaan tuo mielenhäiriön kuvaaminen erityisesti nigerialaisen perinneuskomuksen kautta henkien riivaamana. Mieheni sisko kertoi tämän olleen hyvin kiehtova lukukokemus, mutta että ei voisi varsinaisesti suositella sitä. Sen vuoksi en odottanut teokselta niin paljoa. Ajattelin, että sen kirjalliset ansiot eivät kiehtovasta aiheesta huolimatta olisi niin kummoiset. Ja kuinka väärässä olinkaan!
Tämä teos oli todella vaikuttava. Sen kerronnassa vuorottelevat yleinen henkien massa me, Asughara sekä Ada. Kuinka taitavasti Emezi tuokin kerronnan vimmallaan esiin tuon mielen sielunmaiseman. Tätä lukiessa suorastaan hengästyi. Mikä kieli! Mikä intensiteetti! Silti ymmärrän hyvin veljeni siskon kommentin ettei tätä voi varsinaisesti suositella. Kaikesta taituruudestaan huolimatta tämä tarina on samalla niin kauhea. Kuinka trauma seuraa toistaan ja ajaa tyttö paran mielen jakaantumaan suojamekanismiksi; tai syntymässä saatujen henkien sekamelskan takia. Kuinka teko toisensa jälkeen ajaa häntä yhä syvemmälle kierteeseen, jossa hän päätyy satuttamaan itseään yhä uudestaan ja uudestaan. Kyyneleet olivat moneen otteeseen kihoamassa silmäkulmiin, mutta silti lukemista ei voinut lopettaa. Olin kuin käärmeen hyptonisoitu uhri. Jähmettynyt paikalleen, mutta en pystynyt lopettamaan lukemista. Makeaa vettä on todella voimakas lukukokemus. Niin taitava. Mutta samalla niin sydäntäsärkevä.
Tähdet: 5 / 5
Muualla luettu: Mitä luimme kerran, Sivumerkkejä, Kirja vieköön!, Kirjaimia, Helmi Kekkonen, Kirjakaapin kummitus, Kirjaluotsi ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti