Kirjoittaja: John Irving, suomentanut Kristiina Rikman
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012, suomennos 2013
Sivumäärä: 604
Mistä: Isältä lainassa
' Oliko minussa kylliksi romantikkoa uskomaan, että neiti Frost tiesi sen? Uskoisinko minä, että hän oli ensimmäinen ihminen, joka ymmärsi, ettei kukaan pystyisi tarjoamaan minulle kaikkea?
Luultavasti. Olinhan minä vasta yhdeksäntoista - biseksuaali poika, joka osasi aika hyvin puikkauksen. Se oli vain yksi ote, enkä minä ollut painija, mutta hyviltä opettejilta voi oppia paljon. ' s. 394
Seitsemänkymppinen kirjailijanuralla menestynyt Billy ei ole elänyt täysin tavallista elämää. Jo nuoruudestaan lähtien hänellä on nimittäin ollut tapana ihastua vääriin ihmisiin. Aluksi on ihana kirjastonhoitaja neiti Frost, jonka pienet rinnat ja leveät hartijat rupeavat herättelemään kolmetoistavuotiaan Billyn fantasioita. Sitten tulee Kittredge, koulun komein opiskelija (ainakin jos Billyltä kysytään) ja painijoukkueen kapteeni. Billyn ihastuksen eivät kuitenkaan jää tähän. Mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä monimutkaisemmaksi myös hänen suhdesoppansa kehkeytyvät. Minä olen monta on siis biseksuaali Billy Abbottin elämäntarina. Se kuljettaa läpi seksuaalisen vapautumisen historian, ja kertoo yhden ihmisen kertomuksen tässä pirrassa.
Tarina alkaa 1950-luvulla Vermontin First Sistersin pikkukaupungista, jossa 13-vuotias Billy on seksuaalisen heräämisensä kynnyksellä. Billyn koko perhe elää ja hengitää teatteria. Pikkukaupungin harrastelijateatterissa on kuitenkin pulaa vakuuttavista naispääosan esittäjistä, jonka vuoksi Billyn isoisä Harry aiheuttaa kylällä niin huvitusta kuin kauhistusta pukeutumalla lavalla mekkoon. 50-luvun ilmapiiri seksuaaliselle erilaisuudelle ei ole kovin otollinen. Tästä maailmasta nuori Billy aloittaa kuitenkin elämänpituisen matkansa kohti seksuaalista hyväksyntää.
' "Mahdollisesti Shakespeare näki jatkumon Calibanista Prosperon kautta Arieliin - eräänlaisen henkisen evoluution. Caliban edustaa maata ja vettä, raakaa voimaa ja viekkautta. Prospero on tarkkanäköinen hallitsija - todellinen alkemisti. Ja Ariel", Richard sanoi ja hymyili minulle - Kittredgeltä ei mennyt yksikään hymy huomaamatta - "Ariel on ilman ja tulen henki, jota eivät kuolevaisten lait kosketa. Kenties Shakespearesta tuntui, että jos hän esittäisi Arielin yksinomaan naisellisena, se voisi sekoittaa tuota katkeamattoman jatkumon mielikuvaa. Minä uskon että Ariel on sukupuoleltaan muuttuvainen." '
s. 86
Isäni ja siskoni ovat molemmat suuria Irving faneja, mutta jotenkin itse en ollut innostunut tutustumaan hänen tuotantoonsa. Olin pitkään ajatellut, että Irvingin teokset olisivat jotenkin outoja ja eriskummallisia - ei minun juttuani. Viimein kuitenkin sorruin painostuksen alla ja tartuin ensimmäiseen Irvingiini, ja se oli menoa sitten. Minä olen monta imaisi minut välittömästi maailmaansa, josta ei ollut paluuta. Irvingin tekstissä on sitä syvyyttä, mitä niin usein jään kaipaamaan teoksista. Henkilöt oli luotu monitahoisiksi enkä olisi millään halunnut luopua heistä. Yllätyksiä oli myös luvassa paljon. Ihmisiä ei voi vain lokeroida eri kategorioihin ja odottaa heidän edustavan vain sitä. Irving onkin onnistunut vangitsemaan tämän ihmisten monikerroksisuuden loistavasti.
Kuten arvata saattaa seksuaalisen vapautumisen historia ei ole kovin kaunista luettavaa. Ensin on hyljeksintä ja paheksuntaa. Tunteitaan pitää salata, ettei saa leimaa otsaansa. Euroopan suurkaupungeissa on onneksi hiukan helpompaa. Ainakin jos tietää oikeat paikat. Suvaitsevaisuus kasvaa pikkuhiljaa, mutta sitten tulee 80-luku. AIDS-epidemiasta lukeminen oli särkeä sydämeni. Toisaalta Billyllä on tämän lisäksi vielä omat ylimääräiset taistelunsa käytävänä. Biseksuaalina hän on heterojen silmissä homo, mutta homoyhteisössäkin se epäilyttävä outolintu, joka ei tiedä kuka on. Toisaalta eri vähemmistöjen kuvaus ei rajoitu tähän vaan myös muun muassa transvestisuus ja transsukupuoliset ovat omassa osassaan Billyn elämäntarinassa.
Toinen teoksen keskiössä pyörivä aihe on teatteri. Itse en ole lukenut käytännössä ollenkaan näytelmäkirjallisuutta, joten Irvingin teos oli minulle samalla ikkuna muun muassa Shakespearin ja Ibsenin tuotantoon. Varmasti näistä osioista olisi saanut vielä enemmän irti, mikäli teoksessä esiintyneet näytelmät olisivat olleet tuttuja, mutta näinkin se oli kiehtova lisä tarinaan. Eikä Irvingin teoksesta puhuttaessa voi olla mainitsematta painia, joka toimi myös mukavana mausteena.
Minä olen monta yllätti minut siis hyvin positiivisesti. Se oli koskettava tarina rikkailla henkilöhahmoilla. Ehkä aluksi yllätyin Irvingin tavasta kuvata hyvin avoimesti ja runsain määrin seksiä. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut harlekiini kirjojen kaltainen hekumointi, vaan luontainen osa elämää, joka tuotiin esiin kuin mikä tahansa muukin osa-alue. Iäkäs Billy kertojaäänenä kertomassa rönsyilevää tarinaansa oli äärimmäisen toimiva ratkaisu. Se teki tarinasta ennen kaikkea inhimillisen. Miten olenkaan voinut vältellä Irvingeja näinkin kauan?
' Sanonpa vain: jätetään heidät sikseen, annetaan heidän olla sellaisia kuin ovat. Älkää tuomitko heitä. Ette te ole heitä parempia - älkää siis halveksiko heitä. '
s. 275
Tähdet: * * * * +
Muualla luettu: Luettua elämää, Kirsin kirjanurkka, Lumiomena, Leena Lumi, Eniten minua kiinnostaa tie, Pieni kirjasto ja Kirjakirsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti