Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Eero Ahmavaara
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1940, suomennos 1966
Sivumäärä: 223
Mistä: Omasta hyllystä
' Suurempienkin miesten elämässä on joitakin nöyryyttäviä hetkiä. On sanottu, että yksikään mies ei ole sankari kamaripalvelijansa silmissä. Siihen voitaisiin lisätä, että harvat miehet ovat sankareita omissa silmissään astuessaan hammaslääkärin vastaanottohuoneeseen.
Hercule Poirot oli syvästi tietoinen tästä totuudesta.
Hän oli mies, joka oli tottunut pitämään itseään arvossa. Hän oli Hercule Poirot, joka monella tapaa oli muita ihmisiä etevämpi. Mutta tällä hetkellä hän ei kyennyt tuntemaan pienintäkään ylemmyyttä. Hänen rohkeutensa oli nollapisteessä. Hän oli vain tavallinen jänishousu, joka pelkäsi hammaslääkärin tuolia. '
s. 12-13
Vaikka mestarietsivä Hercule Poirot onkin monessa suhteessa tavallisten kuolevaisten yläpuolella, edes hän ei voi paeta säännöllisiä hammaslääkärin tarkastuksia. Hammaslääkäri herra Morleyn odotushuoneen jännittyneessä ilmapiirissä Poirot törmää murhanhimoiseen nuorukaiseen. Poistuessaan helpottuneena käyntinsä jälkeen kaikki näyttää puolestaan taas valoisalta ja samaisella nuorukaisellakin on selvästikin vain paha hammassärky vaivoinaan. Ulko-ovella herrasmiesmäisesti Poirot jopa auttaa hömelöä, ja Poirotin makuun aivan liian epähuoliteltua, naista, jonka kengän solki irtoaa. Mikään ei voi enää pilata Poirotin päivää, sillä hän on nyt vapaa kuin taivaan lintu.
Alle parin tunnin päästä Poirot saa kuitenkin puhelun tarkastaja Jappilta. Poirotin hammaslääkäri herra Morley on nimittäin löydetty kuolleena vastaanotoltaan. Vanhan vainukoiran onkin haastava hyväksyä selitystä, että vain noin tunti hänen käyntinsä jälkeen täysin tavallisesti rupatellut herra Morley olisi painanut liipasinta ja päättänyt päivänsä. Kun vielä selviää, että liike-elämän johtotähti itse Alistair Blunt kävi myös herra Morleyn vastaanotolla, on Poirot varma että tapahtuneessa on jotakin hämärää. Olisiko kaiken taustalla kommunistinen salaliitto joka haluaa raivata Bluntin tieltään? Sitten tapahtuu toinen kuolemantapaus. Poliisi löytää mielestään tyydyttävän selityksen molempiin tapauksiin, mutta Poirot ei asiaa niele. Kaikki ei nimittäin ole kohdallaan. Palapelistä puuttuu vielä jokin oleellinen pala.
' Hän muisti, kuinka hän oli istunut aikaisemminkin raapustaen paperille erillisiä tosiasioita ja nimiä. Lintu oli lentänyt ikkunan ohi korsi suussaan.
Hänkin oli kerännyt korsia...
Hänellä oli niitä - nyt jo melko paljon. Ja kaikki olivat siististi tallessa hänen järjestelmällisissä aivoissaan - mutta hän ei ollut vielä yrittänyt järjestää niitä. Se oli seuraava askel - järjestää korret mielekkääksi kokonaisuudeksi.
Mikä häntä pidätti? Hän tiesi vastauksen. Hän odotti jotakin.
Jotakin väistämätöntä, ennalta määrättyä, ketjun seuraavaa rengasta. Kun se tulisi - silloin - silloin hän voisi jatkaa. '
s. 104-105
Jälleen kerran dame Christie tarjoilee lukijoilleen kutkuttavan mysteerin. Kuka olisi voinut murhata herra Morleyn, kun sisällä oli vain rajattu määrä henkilöitä? Entä kenellä olisi ylipäätänsä ollut motiivia päästää tämä herttainen hammaslääkäri päiviltään? Pohatta Bluntin on myös pakko liittyä tapahtumaketjuun jollain tapaa, sillä eihän koko tapahtumassa olisi muuten päätä eikä häntää. Olikin kiehtovaa seurata kuinka tällä kertaa Christie tuo dekkarinsa sivuille myös Euroopan poliittisen tilanteen niin keskustelujen kuin teorioiden kautta. En ole aiemmin huomannut vastaavaa, joten tämä lisäelementti olikin miellyttävä tuulahdus historiaa - tai pikemminkin Christien todellisuutta. Välillä sen nimittäin täysin unohtaa, että Christiehän (1890-1976) aloitti kirjoittamisen jo vuonna 1920 ja on siten elänyt läpi molemmat maailmansodat.
Mabellen kahdet kasvot onkin varsin mainio Poirot, jonka ahmaisin itselleni epätyypillisesti peräti yhdessä illassa. Näin ainakin kaikki juonikuviot ja pienet yksityiskohdat pysyivät päässä, vaikkakaan en voi sanoa osanneeni yhdistellä taaskaan näitä vihjeitä täysin oikeaksi ratkaisukokonaisuudeksi. Näiden vihjeiden lisäksi oli myös ihanaa bongailla muita ajan hengen yksityiskohtia kuten villaisia alusvaatteita ja kuulotorvia. Vaikka siis nautinkin teoksesta, niin muutama kitini nyt kuitenkin kustantajalle: nimen suomennos oli kyllä varsin epäonnistunut enkä myöskään suosittelisi lukemaan taakakantta turhan tarkasti etukäteen. Muuten voin kyllä lämpimästi suositella tätä vähän vähemmän tunnettua Christietä, sillä onhan se ihana nähdä Poirotin hiukan inhimillisempikin puoli - hänkin pelkää hammaslääkäriä!
Tähdet: * * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti