Vaarallisia suhteita - Pierre Choderlos de Laclos

Kirjan nimi: Vaarallisia suhteita (Les liaisons dangereuses)

Kirjoittaja: Pierre Choderlos de Laclos, suomentanut Leena Kekomäki
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 1782, suomennos 1989

Sivumäärä: 408

Mistä: Kirjastosta

' Mitä tyttöön tulee, minä olen usein halunnut tehdä hänestä oppilaani; sen palveluksen tekisin mielelläni Gercourtille. Hän antaa minulle aikaa, koska hän viipyy lokakuuhun asti Korsikassa. Aion käyttää hyvin tuon ajan ja me annamme hänelle täysin kehitetyn naisen pienen viattoman luostarikoululaisen sijasta. Miten minua loukkaakaan tuon miehen itsevarmuus: hän uskaltaa nukkua rauhallisena, vaikka hänen solvaamansa nainen ei ole vielä kostanut! 

[Markiisitar de Merteuil varakreivi de Valmontille]'

s. 47 

 

Cécile Volanges on nuori tyttö 1700-luvun Pariisissa, joka on juuri otettu pois luostarikoulusta hänen äitinsä toimesta. Tämä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: hän on pian astuva avioon!  Tämä Rouva de Volangesin valitsema puoliso on itse Gercourtille eli mies jolla on niin asemaa kuin varallisuutta. Rouva de Volanges ei vain satu tietämään, että hänen hyvinkin nuhteettomana tunnettu leski ystävättärensä Markiisitar de Merteuil ei suinkaan ole sitä miltä pinnalta luulisi. Hän on nimittäin pitänyt tarkkaa huolta maineestaan, mutta oikeasti hän leikittelee miehillä ja rakastajia hänellä on ollut lukuisia. Gercourtille on kuitenkin onnistunut loukkaamaan tätä ylvästä naista, joka päättääkin hyödyntää uskotun asemaansa Volangesin perheessä kostaakseen tuolle hävyttömälle miehelle.  

Markiisittaren todellisen luonnon tuntee myös varakreivi de Valmont, joka itse puolestaan on tunnettu naisten liehittelijä ja sydäntenmurskaaja. Kirjeet vaihtuvat vinhaan tahtia, kun suunnitelmaa laitetaan kasaan. Kuinka huvittavaa olisikaan antaa Gercourtille puolisoksi viattoman tyttösen sijasta jo aikamoinen kurtisaani ja sitten häiden jälkeen tehdä tästä kaikesta paljastusjuttu! Varakreivi de Valmontilla on kuitenkin myös samanaikaiseksi omat suunnitelmansa, jotka koskevat presidentin kilttiä, hurskasta ja ennen kaikkea siveää vaimoa, joka sattuu olemaan hänen vanhan tätinsä luona kylässä tämän miehen ollessa ulkomailla. Mikä saavutus olisikaan tälle Casanovalle saada valloitettua noin suojaisa sydän! Alkaa kissa-hiiri-leikki, jossa markiisitar ja varakreivi yhdessä punovat juoniaan viattomien presidentin vaimon ja nuoren Cécilen päiden menoksi. Joutuupa soppaan mukaan kolmaskin puhdassydäminen sielu eli Cécileen palavasti rakastunut nuori ritari Danceny. Miten tässä käykään, sillä kaikki eivät pysty selviytymään tästä verkosta ilman poltettuja näppejä.

 

' KUSTANTAJAN HUOMAUTUS

Luulemme, että velvollisuutemme on etukäteen ilmoittaa yleisölle, että huolimatta teoksen nimestä ja siitä, mitä toimittaja siitä esipuheessaan sanoo, me emme takaa tämän valikoiman autenttisuutta. Meillä on vieläpä paljon syytä otaksua, että kysymyksessä on vain romaani.

Tekijä tuntuu tavoitelleen todenmukaisuutta. Kuitenkin se, että hän on sijoittanut julkaisemansa tapaukset meidän aikakauteemme [1700-luvulle], on mielestämme tehnyt kaiken todennäköisyyden mahdottomaksi. Useilla hänen esittämillään henkilöillä on näet niin huono moraali, että on mahdotonta olettaa heidän eläneen meidän vuosisadallamme, tällä filosofian vuosisadalla, jolloin, niinkuin hyvin tiedetään, laajalle levinnyt valistus on tehnyt kaikki miehet niin kunnolliseksi ja kaikki naiset niin vaatimattomiksi ja hillityiksi. '

s. 5

Kun pohdin viime klassikkohaasteeseen luettavaa harkitsin vakavasti tätä Choderlos de Laclosin 1700-luvun kuuluisaa kirjeromaania, mutta päädyin kuitenkin lopuksi vielä tunnetumpaan klassikkoon eli Shakespeareen. Ajatus tämän teoksen lukemisesta oli kuitenkin jo laitettu kylväytymään, joten päätinkin laittaa sen melkein hetimmiten lukuun. Vaarallisia suhteita on tosiaan siitä mielenkiintoinen teos, että se koostuu täysin vain sen henkilöiltä toisilleen lähettämistä kirjeistä. Nykylukijalle tämä voikin olla aika eksoottinen kokemus, mutta ilmeisesti 1700-luvulla tämä kuului asiaan. Olenkin aiemmin päässyt kurkistaman kirjenovellien maailmaan Jane Austen varhaistuotannon kanssa Uskollinen ystävänne kokoelmateoksessa. Koin kuitenkin, että Choderlos de Laclos onnistui saumattomammin kirjoituksissaan. Jotenkin nuo kirjeet tuntuivat yllättävän autenttisilta, mutta samalla ne kuljettivat juonta niin taitavasti eteenpäin, että lukiessa ei edes juurikaan kiinnittänyt huomiota tuohon kirjeromaani muotoon. Ei siis ihme, että tätä teosta tituleerataankin lajityyppinsä yhtenä parhaana esimerkkinä.

 

Heti romaania aloittaessa päästään oikeaan mielentilaan, kun teos alkaa kustantajan huomautuksella teoksen löyhästä moraalista. Eipä ole ennen tullut vastaan puolusteluja, kuinka tämä ei suinkaan voi kuvata meidän aikaamme, koska eihän kukaan voisi toimia noin epäsiveästi! Pakkohan se on myöntää, että ei teos anna kovin mairittelevaa kuvaa uskollisuudesta. Kaksi juonittelijaamme tuntuu saavan kaadettua kenet haluavat ja ovat tehneet viettelystä jo varsinaisen taiteenlajin. Mitä hankalampi saalis, sitä palkitsevampi on kaato. Moraaliltaan onkin selkeä kahtiajako näihin turmeltuneisiin ja sitten noihin viattomiin ja hurskaisiin, jotka poloiset joutuvat suurempien voimien armoille koetuksille. Ai että noissa lähetetyissä rakkauskirjeissä oli sitä tunteen paloa ja ikuisen rakkauden toitotusta. Ei sitä nykyään kukaan varmaan enää osaisi kirjoittaa noin pitkästi yhdestä asiasta vain sanoen sen aina hiukan eri sanoin, mutta aina yhtä kiihkeästi. Oikeastaan vaikka olisin halunnut olla enempi puhtaiden sielujen puolella, niin silti on pakko myöntää, että teoksen parasta antia oli seurata markiisittaren ja varakreivin juonitteluja ja kovasanaisia mutta samalla liehitteleviä viestejä toisilleen. Hiukan ehkä olisi ollut typistämisen varaa, mutta muuten voin kyllä oikein lämpimästi suositella tähän vetävään klassikkoon tutustumista. Aivan kuin dramaattista telenovelaa katsoisi, mutta vain 1700-luvun Pariisin yläluokkaisessa miljöössä. 

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Lukijatar ja Sallan lukupäiväkirja